Lunta ja luistelua

On mukava talvinen tunnelma. Puistossa ja talojen katoilla on puhdasta valkoista lunta, ja televisiossa on hyvää ohjelmaa, taitoluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut. Olemme innokkaita taitoluistelun ystäviä ja olemme seuranneet kilpailuja vuodesta toiseen.

Järki ei riitä

Älyn lisäksi tarvitaan myös sydäntä, ihanteellisuutta ja hyvyyttä. En aio sortua sankaripalvontaan Obaman kohdalla, mutta en voi olla sanomatta, että hänessä yhtyvät kaikkein tärkeimmät hyvän valtiomiehen ominaisuudet.

Afrikkalaisen miehen pojan, orjien jälkeläisen aviomiehen valinta Yhdysvaltain presidentiksi on terveellistä shokkihoitoa amerikkalaisille. Muutosta voi tapahtua ihan konkreettisesti. Mutta se on shokkihoitoa myös meille muille.

Miten valtava merkitys onkaan sillä, että Obama vannoi valan käsi Lincolnin käyttämän Raamatun päällä. Siinä on vahva symboliikkaa: uskoa ihmisten todelliseen tasa-arvoon, uskoa Jumalaan ja siihen, että asiat pitää uskaltaa ottaa tosissaan, kokosydämisesti - ja järjen kanssa.

Mutta pelkkä järki ei riitä. Valistuksen ajan Jeffersonilla tarjoilivat ruokasalissa "mustat orjat", hänen omat biologiset lapsensa, jotka olivat hänen näköisiään.
Järkeä ei puuttunut 1900-luvun diktaattoreilta Euroopassa ja Aasiassa.

Obaman aika alkoi

Sama kuva suurena

Obaman alkoi ihan virallisestikin. Vietimme pitkän viikonlopun Savossa. Obaman aika alkoi meille paluumatkalla junassa tiistaina samaan aikaan, kun Obama vannoi virkavalansa. Näimme kotiin tultuamme paraatin ja onnellisen pariskunnan kävelemässä käsikädessä kohti Valkoista taloa. Puheesta olen lukenut vasta suomalaisesta iltapäivälehdestä osia. Poikani kommentti oli, että se oli rauhallinen ja asiallinen puhe, paluu järjen aikaan.

Sellainen puhe oli mielestäni odotettavissa ensimmäisen vaaliväittelyn ja voittopuheen perusteella. Kiinnostava yhdistelmä, karismaattinen persoona ja rautainen asialinja. Ehkäpä sillä selviää seuraavat vuodet.

Tämä haaste on liikkeellä: Think pink

Sama mosaiikkikuva suurena

Menin mukaan, vaikka näin haasteen vain ohimennen. Mieluisimmat vaaleanpunaiset asusteeni ovat leveälierinen hellehattu ja vaaleanpunavalkoinen silkkihuivi, jonka voi kääriä moninkerroin kaulan ympärille tuulella tai laittaa löyhästi koristamaan asua. (ylärivi mosaiikissa)

Katselkaamme hetken maailmaamme vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Löytyi varsinainen pink-blogi. Toinenkin on on, englanniksi kirjoittava espoolainen Pink Lady on the Loose

Yhden kalapuikon kokoinen ongelma

Iines keksii hyviä keskustelunaiheita. Nyt aiheena on kouluruokailu. En ollut uskoa silmiäni nähdessäni uutisen, josta Iines kertoi blogissaan. Vantaalle kutsuttiin paikalle poliisi, kun lapsi halusi syödä neljä kalapuikkoa kolmen sijasta! Lukekaa Hesarin nettikeskustelua.

Kommenttini;

Kahden, nyt aikuisen, pojan äitinä olen sitä mieltä, että kolme kalapuikkoa ei riitä ollenkaan kasvavalle pojalle. Minusta se on suoranainen vitsi.

Vanhemmat kantavat selkä vääränä ruokaa sen ikäisille lapsille, ja nämä ovat silti laihoja. He syövät varmasti kotonaankin jääkaapin tyhjäksi.

Jos kunnon ruokaa ei ole, lapset ostavat roskaruokaa ja karkkeja.

Meidän lapset kävivät koulua, joka oli alkuajan yksityinen. He söivät silloin joko vanhempien ostamilla ruokalipuilla maksamaansa ruokaa tai, jos eivät pitäneet siitä, saivat käydä ostamassa lähikaupasta ruokaa, kunhan käyttäytyivät hyvin kadulla ja kaupoissa.

Soitin vanhemmalle pojalleni ja varmistin asian. Vielä kunnallisen ruoan aikaankin annettiin lasten syödä koulussa tarpeeksi.

Ruoka oli vadeissa pöydillä, ja sitä sai ottaa niin paljon kuin halusi. Toiset söivät vähän, toiset paljon. Jotkut pojat söivät valtavia määriä lihapullia, vaikka saivat kotonaankin ruokaa.

Poikani kertoi myös lukeneensa tuosta kalapuikkojupakasta. Se toi hänelle mieleen Dickensin kuvauksen koulusta, jossa sai vain lautasellisen keittoa.

"May I have some more, sir?" anottiin opettajalta. Toisesta lautasellissta taisi syntyä varsinainen mellakka niin kuin Vantaallakin.

Ehkä kunnanisien ja "kunnanäitien" kannattaisi säästää seminaari- yms menoissaan, jotta lapset saavat syödä kunnolla.

Toinen kommenttini:

150 gr kalan palasia.

Se riittää meille aikuisille naisille. Syön vain 100 gr lihaa tai kalaa, koska laihdutan, mieheni syö 200 gr.

13-vuotias poika tarvitsee paljon enemmän ruokaa kuin aikuinen, varsinkin jos ei tupakoi, ryyppää tai syö roskaruokaa ja karkkeja.

13-vuotias poika kasvaa huimaa vauhtia. Hänellä on paljon energiaa, hän liikkuu, puuhaa, harrastaa urheilua. Silloin tarvitaan paljon ruokaa.

Olisivat iloisia siitä, että lapsella on niin terveelliset makutottumukset: haluaa syödä kalaa.

Jos taas joku lapsi ei saa kotonaan tarpeeksi ruokaa, ei häntä pidä rangaista siitä. Se olisi sydämetöntä. Oppilaitakin pitäisi kohdella hienotunteisesti.

Kalapalajupakassa olisi ainesta komediaan, mutta se poika käy sääliksi. Ehkä joku aikamme Dickens saa siitä aiheen.

P.S. Iines, sinä osaat järjstää blogiisi aidon debate-keskustelun. Tulee esille monenlaisia näkökulmia asiaan. Niin varmaan tulee nytkin.

3. kommenttini Iineksen blogissa:

Varmaankin hyödyllinen tapaus loppujen lopuksi. Tulee keskustelua.

Tuollainen jupakka muutamasta kalapalasta on vain jäävuoren huippu, osoitus suomalaisen kasvatuksen ja koululaitoksen suuresta kriisistä.

Nykyinen koulusysteemi on epärealistinen ja edelleen kansaa jakava (miksi vielä nykyään?) kuten vanha systeemikin oli.

"Amerikka"-vihamielisyyden vuoksi ei voida ottaa mallia esim Kanadan tai USAn koulusysteemistä: tasoryhmät, valinnaisia aineita enemmän, kaikki lapset käyvät samaa koulua, ei jakoa ammattikoululaisiin ja lukiolaisiin. Kaikki saman katon alle ja koulun päättyessa sama lakki päähän. Sen jälkeen vasta erikoistutaan.

Tietenkin silloinkin osa nuorista jättää koulun kesken ja osalla on pahoja ongelmia, mutta ne eivät johdu koululaitoksesta. Elämästä ei voi yksinkertaisesti tehdä ongelmatonta.

Pohjois-amerikkalaista systeemiä ei voi hyljätä epäonnistuneena. Se on demokraattinen. Sieltä niitä nobelistejakin tulee eniten, jos vaikka se laitetaan mitaksi.

Lue myös tämän blogin kommentit