Kommentti: muodikkaat muinaisuskonnot ja etäiset uskonnot

Muinaiset ihmiset palvoivat hirveä, se muuttui intialaisilla lehmäksi ja muinaissuomalaisilla karhuksi.
Intiassa jotkut muinaiset riitit kuten lesken polttaminen - jota näimme äskettäin myös Viikingit-elokuvassa - on kielletty lailla, mutta sitä tehdään edelleen. Samoin on kastilaitoksen laita: kielletty, mutta käytännössä vallalla. Kuva: Mimi Amnell

Uuspakanalliset uskonnot näyttävät päällisin puolin kovin herttaisilta, mutta todellisuudessa niissä on ollut leikki kaukana, kun ne ovat olleet voimissaan.

Pakanauskontoihin ovat kuuluneet kaikkina aikoina muun muassa ihmisuhrit, joista kertovat soista löydetyt ruumiit - niissä on ihmisuhrauksen jäljet. Aviorikoksista rangaistiin julmasti: keihäs läpi ja suohon. Sama kohtalo oli muinaissuomalaisella isättömällä [tai vammaisella] lapsella ainakin Kalevalan mukaan: poika suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön.

Asteekit saattoivat uhrata kymmeniä tuhansia ihmisiä juhlissaan, kuten on saatu tietää viime vuosikymmeninä. Samanlaisia olivat aikaisemmin niin jaloina ja lempeinä pidetyt mayat. Heillä oli myös uhrilähteet, joiden pohjasta uhrattujen ihmisten luita on löydetty.
Wikipedia puhuu asteekkien kohdalla vain tuhansista uhreista. Karua tuokin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Asteekit#Asteekkien_ihmisuhrit

Raamatussahan kerrotaan ihmisten jumalakäsityksen vähittäisestä kehityksestä. Loppusanoma on: ei enää ihmisuhreja, ei enää taikauskoista pelkoa ja jumalten ja henkien lepyttämistä. Ihmisillä on valitettavasti edelleen helposti taipumus vääntää kristinuskoakin primitiiviseksi.

Kannattaa harkita mihin menee mukaan. Jäljet pelottavat: Kuuluisin uuspakana oli Hitler. Natsit halusivat elvyttää muinaisgermaanisen uskonnon, ja Suomen TV:ssäkin on näytetty dokumentti heidän temppelistään ja kerrottu tästä vähemmän tunnetusta puolesta natsiajattelussa. Viikinkien kulttuurihan on nyt ajankohtainen TV-sarjan vuoksi.

Lisäys: Viikingit olivat kamalampia, kuin on osattu kuvitellakaan. Näyttely British Museumissa tänä keväänä ja kesänä. Myös rauhallisempi puoli kulttuurissa.
Välihuomautus

Muinaisuomalainen uskonto on myös tuontitavaraa, jossa on vaikutteita eri puolilta maailmaa.  Alkuhirvi muuttui Intiassa lehmäksi, muinaissuomalaisilla karhuksi.

Pääpiirteet: Muinaissuomalainen uskonto

2. kommenttini

30-vuotinen sota alkoi saksalaisten katolisten ja protestanttien keskeisenä sotana, mutta muuttui yleiseurooppalaiseksi sodaksi, jolla oli taloudelliset ja poliittiset syyt kuten useimmilla maailman ns uskonsodista. Ruotsi-Suomi mm halusi Itämeren herruutta.

Natsit ja varsinkin Hitler itse uskoivat, että Hitler oli Messias. He muuttivat kristinuskon omaksi oudoksi synkretistiseksi uskonnoksi, johon sekoittui mm muinaisgermaanisten uskontojen piirteitä. He olivat hyviä narraamaan ihmisiä. Natsien uskonnostahan on jatkuvasti dokumentteja ja tutkimuksia. Luonnossa vaeltaminen oli erittäin suosittu harrastus heilläkin. Hitler oli kasvisyöjäkin vielä.:)

Ketään ei  pakoteta uskomaan mihinkään Suomessa. Saa uskoa Jumalaan. Saa uskoa Ukkoon, Akkaan, Näkkiin ja tonttuihin. Kannattaa hankkia tietoa, ennen kuin liittyy mihinkään. 

Kristityt ovat suvaitsevaisia: lapsille annetaan nimeksi Tapio ja Mielikki, tontut laitetaan koristamaan joulukuusta, viikonpäivillä ja kuukausilla on muinaisgermaanisia, muinaissuomalaisia ja muinaisroomalaisia nimiä. Luonnossa käveleminen ei ole kiellettyä.

Jumalan kuolema ristillä oli havainnollinen viesti: ei enää uhreja, kaikki on nyt O.K.

Emme voi Suomesta käsin uudistaa katolista kirkkoa. Heidän pitää tehdä se itse. Katolisessa kirkossa on myös paljon hyviä ominaisuuksia.

Mutta jotta muistaisimme maailmanhistorian todellisuuden: Entä ateistinen uskonto jota harjoittivat Stalin, Pol Pot ym ja jota harjoittaa yhä Pohjois-Korea. Sieltä löytyvät suurimmat ihmisten tappajat ja sortajat, joiden rinnalla Hitler ja asteekitkin ovat pikkutekijöitä. Ehkä oletkin jo ilmaissut paheksumisesi heitä kohtaan.

Lue Hymyilevän eläkeläisen kirjoitukset ja  vastaukset:
Tämä oli kommentti Hymyilevän eläkeläisen blogiin.

Lisäys: Satuitko näkemään Viikingit-TV-sarjan osuuden "Uhrilahja". (ei sovi lapsille)

Kommentti: Voi meitä

Pieter Breugel, 1500-luku: The Topsy Turvy World

Kommentti keskusteluun terrorismista ja uskonnosta.

Keskiajalla ja vielä paljon myöhemminkin kaikki (!) ihmiset olivat julmia ja sotaisia. Lisäksi keskiajalla ei varsinaisessa Euroopassa ollut ateisteja, joten kaikki julmuus ja sodat olivat kristittyjen suorittamia.

On naurettavaa syyttää uskontoja erityisestä julmuudesta, kun ateistiset ideologiat kuten kommunismi ja natsismi ovat tappaneet eniten ihmisiä. Antiikin filosofit ja valistusajan uskonnottomat viisaat olivat rasisteja ja julmureita. Ranskan uskonnoton vallankumous oli harvinaisen verinen, yhtä kauhea kuin uskonsodat.

Ihminen yleensäkin on julma ja paha. Sivistys on vain pintakiiltoa. Kun vähän raaputtaa, sieltä pomppaa esiin peto, joka on valmis kiduttamaan ja tappamaan. Valitettavasti, historia todistaa siitä. Kasvatus ja uskonto pyrkivät edes hiukan hillitsemään ihmisen pahuutta. Jos hylätään käsitteet nöyryys, anteeksiantaminen ja armo, kaikki on aika toivotonta. Hyvyys ja viattomuus on niin harvinaista, että se järkyttää meitä.

Karmea totuus on, että meissä kaikissa on ainesta kauheisiin tekoihin. Siksi kai salapoliisiromaanit kiehtovat meitä. Niissä tämä tosiasiat esitetään hallituissa kehyksissä.

Intia: temppelin norsu

 

Kuva: M & S Amnell
Ystävällinen norsu on työssä Ganeshan temppelissä Pondicherryssä, ranskalaiselta siirtomaa-ajalta peräisin olevassa kaupungissa. Pieni ranskalaispoika istuu pelotta norsun selässä, mutta monia lapsia norsut pelottavat. Tyttäreni kertoi, että koska tämä temppeli oli vastapäätä heidän hotelliaan, hän kävi siellä useitakin kertoja päivässä ja seurasi norsua. Se käveleksi temppelissä.

Intia: kotitemppelit

 

Intialaisessa kodissa on paikka, jossa asukkaat voivat harjoittaa oma uskontoaan. Kuva M & S Amnell

Hyvä sopu sijaa antaa

Kuva Balilta: Joonas Heiskanen

Olen joutunut tekemisiin eri uskontoja harjoittavien ihmisten kanssa kouluajoista lähtien, jolloin olin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, ja ystävieni joukossa oli koululaisia eri kulttuureista. Jonkin aikaa minulle oli ongelmallista, miten suhtautua, vaikka en esittänytkään ystävilleni mitään mielipiteitä uskonnosta.

Opiskelijana kuuntelin Helsingissä professori Osmo Tiililän luentosarjan suurista maailmanuskonnoista, joista hän oli tehnyt väitöskirjansakin, aiheesta uskonnollinen turvallisuudentunne suurissa maailmanuskonnoissa. Ne olivat teologian, dogmatiikan luentoja, vaikka minä opiskelin itse kieliä, kirjallisuutta, sosiologiaa ja psykologiaa. Kävin tapaamassakin Tiililää. Hän oli vanhan ajan herrasmies, sivistynyt ja ystävällinen. Luin siihen aikaan ranskalaista kirjallisuutta kirjallisuuden tenttejä varten ja kerroin Tiililälle romaanista "Käärmesolmu". Hän kertoi lukevansa sen verran kun ehtii, myös romaaneja. Muutaman viikon kuluttua hän puhui tästä kirjasta luennoillaan. (Luettuani Tampereen yliopiston sivuilta Tiililän vanhemmista, ymmärrän, että Tiililä oli perinyt rakkauden kirjallisuuteen isältään, joka oli kulttuuria harrastava rehtori.)

En ole kokenut muita uskontoja ongelmallisiksi Tiililän luentojen jälkeen, jolleivat uskontojen harjoittajat mene äärimmäisyyksiin ja alista ja sorra toisinajattelevia. On mahdollista olla hyvässä sovussa, muistaa että oman uskonnon harjoittaminen kuuluu kunkin ihmisen ihmisoikeuksiin. Ihmisillä on myös oikeus kertoa uskonnostaan.

Jotkut ajattelevat, että maailmassa olisi parempi sopu, jos kaikki luopuisivat omasta uskonnostaan ja harjoittaisivat samaa uskontoa. Mutta olisi aikamoista intellektuaalista imperialismia vaatia muita hyväksymään uusi maailmanuskonto. Silläkin olisi omat uskomuksensa ja menettelytapansa, joihin kaikkien tulisi suostua. Se on myöskin hyvin utopistinen ajatus.

Uskontojen maailma on herkkää aluetta. Siihen ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Ainoa tie on suvaitsevaisuus toista ihmistä kohtaan. Toinen toisiaan kunnioittaen eri uskontojen harjoittajat voivat toimia yhdessä ihmisen hyväksi ja rakentaa parempaa maailmaa, vaikka heillä olisikin uskonnon alalla erilaiset mielipiteet.

Rita kirjoittaa uskonnoista. Kommenttini Ritalle:

Kirjoitit: "Hän oli osallistunut [bahai-] tilaisuuteen jossa aiheena ja pyrkimyksenä oli kaikkien maailman uskontojen yhdistyminen."

Tuohan on pluralismia, jossa kaikkien uskontojen täytyisi luopua omasta identiteetistään ja yhtyä tähän uuteen uskontoon (bahai-uskontoon?). Sehän olisi varsinaista imperialismia.

Uskontojen oikeuksiinhan kuuluu, että kukin uskonto saa säilyttää oman ominaislaatunsa toisen uskomuksia kunnioittaen.

Uskontojen harjoittajat voivat tehdä yhdessä paljon paremman maailman hyväksi esimerkiksi kehitysyhteistyössä ja rauhantyössä. Tätähän tapahtuukin.

Huom! Kommenteissa; bahá'í-uskonto
Bahá’u’lláh

Uskonnot blogeissa

 

Kuva: Anna Amnell
Klikkaa kuvaa ja katso maaliskuun iltaruskoa vähän suurempana.

Useimmat bloggaajat vaikenevat uskonnosta, mutta toiset kirjoittavat myös siitä. Monia uskontoja on edustettuina blogeissa.  Reviirini on nykyään ajanpuutteesta johtuen aika pieni, joten tällä hetkellä ei tule varmana mieleen yhtään ortodoksia, juutalaista eikä katolista bloggaajaa, mutta muita riittää.

Itse edustan klassista luterilaista kristinuskoa, mutta anglikaanisuuskin on läheistä (C.S. Lewis, Desmond Tutu, P. D. James, siis rauhallinen ja älyllinen anglokaanisuus, ei mitään kiihkoilua). Kirjoitan blogeissani muistakin uskonnoista.

P. S. Historiallisissa nuortenromaaneissani en käsittele uskontoja muutoin kuin juonen kannalta täysin välttämättömissä kohdissa ja silloinkin vain mainintana (esim luostarien lakkauttaminen 1500-luvulla) , vaikka ne ovat ns kirkollisten kustantajien, Kirjapaja ja Lasten Keskus, julkaisemia.

Uskontojen kiehtova maailma

Sattuuko kukaan tietämään, mikä tämä esine on? Olen ostanut sen Hietalahden kirpputorilta. Takaosa on metallia.

Olen ollut kouluajoista asti kiinnostunut maailmanuskonnoista. Tämä johtuu siitä, että tutustuin vaihto-oppilasvuonna ihmisiin, jotka edustivat aidosti omia uskontojaan. Läksin Amerikkaan silloiseen ahdasmielisen körttiläiseen Ylä-Savoon kyllästyneenä ateistina, joka piti Epiktetoksen Ojennusnuoraa tyynyn alla (kirjastosta jatkuvasti lainassa, meillä ei ollut kotona varaa ostaa kirjoja) ja palasin Suomeen lukioon klassista kristinuskoa kannattavana monikulttuurisena protestanttina, jollainen olen edelleen.

Sukulaisten ja ystävien joukossa on ollut aina eri uskontoja samoin kuin maltillista ateismia tai agnostismia edustavia ihmisiä. Kanadassa oli mahdollisuus harjoittaa uskontotieteellistä "kenttätutkimusta", sillä saattoi vierailla vaikkapa hindutemppelissä ja naapurit edustivat mitä erilaisimpia uskontoja ja omalääkäri oli myös rabbi. Hyvin on tultu toimeen kaikkialla toinen toistamme kunnioittaen, sillä uskonto on herkkää aluetta, jossa toisen omaatuntoa tulee kunnioittaa. Taistelevien suomalaisten ateistien melske on jotain ihan uutta.

Ennen Kanadaan muuttoa opiskelin uskontotiedettä ja aikomuksenani oli ryhtyä tutkijaksi aiheena lapsen asema suurissa maailmanuskonnoissa. Tässä oli eräänä esikuvana professori Osmo Tiililä, jonka luentoja suurista maailmanuskonnoista kuuntelin opiskeluaikana yhden lukuvuoden ajan, vaikka en opiskellut teologiaa. Kävin myös tapaamassa Tiililää hänen kotonaan. Hän osoittautui kirjallisuutta ja ylensäkin kulttuuria harrastavaksi miellyttäväksi herrasmieheksi, ja hänellä oli hieno kokoelma eri uskontojen esineitä. Ymmärrän, että teologipiireissä hänestä saattaa olla vallalla aivan toisenlainen käsitys.

Noista ajoista lähtien olemme mieheni kanssa koonneet vastaavanlaisia esineitä. Meillä ne ovat enimmäkseen vaatimattomia ja edullisia esineitä, joita kutakin uskontoa harjoittavat ihmiset itse käyttävät. Lapsemme ja ystävämme ovat tuoneet eri puolille maailmaa suuntautuvilta matkoiltaan meille ikoneita, Buddhan kuvia, intialaisia jumalten kuvia ja muuta vastaavaa. Suurin osa niistä on kaapissa, sillä ne täytyy aina laittaa sinne talteen, kun poikamme kissa tulee meille hoitoon. Täytyy niitä suojella pölyltäkin. Toisinaan laitamme niitä esille. Vain ikonit ja quebeckiläisiltä sukulaisilta saadut katolisuuteen kuuluvat esineet ovat jatkuvasti esillä. Eräs esine on aina kaapissa, nimittäin muovinen taulu, jossa jokin muslimien uskonnollinen lause, sillä lupasin sen myyjälle, pariisilaiselle kauppiaalle laittaa sen seinälle, pitää sitä kaapissa tai esillä luennnoilla tai vastaavassa tilanteessa.

Tuntuu, että uskonnoista ei ole koskaan puhuttu Suomessa niin paljon kuin nykyään. Toisessa äärilaidassa ovat uskontoja lapsellisesti ilman asiallisia argumentteja herjaavat tiukkapipoiset ateistit, jotka haluavat kieltää kokonaan uskontojen harjoittamisen, ja toisessa omaa uskontoaan fundamentalistisesti ja jopa väkivallalla edistävät ihmiset. Siihen väliin mahtuu monenlaista.

Äsken luin tämän päivän Kotimaa-lehdestä, että Skeptikoilta Huhaa-palkinnon saanut kasvatustieteilijä ja filosofi Tapio Puolimatka ei suinkaan edusta maailmankuvaa, jossa uskotaan 6000 vuotta sitten luotuun maailmaan eikä vastusta evoluutioteoriaa, vaan pitää tutkimisen arvoisena sitä, että elämä on kehittynyt vuosimiljoonien aikana evoluutioteorian kautta, mutta Jumalan ohjaamana prosessina. (Jussi Rytkönen: Luomisopin puolustaja. Kotimaa, 17-19, 12.2.2009) Samassa lehdessä on kirjoitus, joka käsittelee Ayaan Hirsi Alia ja Khaled Hosseinia. (Danielle Miettinen: Musliminaisen asialla.)

Kiasmassa on avattu Marita Liulian taidenäyttely "Choosing my Religion". Sen mukaan, mitä Helsingin Sanomain artikkeli (Kaisa Heinänen: Taiteilija teki museosta temppelin. HS/kulttuuri. 12.2.2009) kertoo, Liulia on valintansa tehnyt ja kannattaa postmodernia pluralismia - vai onko tämä vain uskontotieteilijä Utriaisen tulkinta. Kunhan paranen kamalasta nuhastani, menen katsomaan Liulian näyttelyä. Valokuvat Liulian töistä näyttävät hyvin kauniilta ja herkiltä. Haastattelun alaotsikon mukaan Liulian näyttely "tutkii maailmanuskontoja". Siinä tapauksessa näyttelyn nimi on huonosti valittu.

Se vie nimittäin ajatukset suhtautumistapaan, jossa uskonnoista valitaan herkkupaloja niin kuin karkkikaupasta karkkeja paperipussiin. Tällaista uskonnollisuutta sanotaankin super market -uskonnoksi. Sitä sanotaan sivistyneemmin pluralismiksi, jota edustaa parhaiten englantilainen John Hick, jonka ajatukset ovat tulleet minulle kovasti tutuiksi, sillä olin Uskontojen universumi-nimisen Hickiä käsittelevän väitöskirjan ja yliopistollisen kurssikirjan kielentarkastaja.

Näkisin ainakin hickiläisen pluralismin kulttuuri-imperialismina, jossa länsimainen eliitti muokkaa maailmanuskonnoista mieleisensä seoksen ja vaatii kaikkia muitakin omaksumaan juuri sen ja hylkämään oman uskontonsa. Mitä minä kirjoitinkaan äsken totalitaristisesta trendistä? Siitä on ajatuksenvapaus kaukana.

Järki ei riitä

Älyn lisäksi tarvitaan myös sydäntä, ihanteellisuutta ja hyvyyttä. En aio sortua sankaripalvontaan Obaman kohdalla, mutta en voi olla sanomatta, että hänessä yhtyvät kaikkein tärkeimmät hyvän valtiomiehen ominaisuudet.

Afrikkalaisen miehen pojan, orjien jälkeläisen aviomiehen valinta Yhdysvaltain presidentiksi on terveellistä shokkihoitoa amerikkalaisille. Muutosta voi tapahtua ihan konkreettisesti. Mutta se on shokkihoitoa myös meille muille.

Miten valtava merkitys onkaan sillä, että Obama vannoi valan käsi Lincolnin käyttämän Raamatun päällä. Siinä on vahva symboliikkaa: uskoa ihmisten todelliseen tasa-arvoon, uskoa Jumalaan ja siihen, että asiat pitää uskaltaa ottaa tosissaan, kokosydämisesti - ja järjen kanssa.

Mutta pelkkä järki ei riitä. Valistuksen ajan Jeffersonilla tarjoilivat ruokasalissa "mustat orjat", hänen omat biologiset lapsensa, jotka olivat hänen näköisiään.
Järkeä ei puuttunut 1900-luvun diktaattoreilta Euroopassa ja Aasiassa.

Kommentti

Tämä on kommentti keskusteluun, jota käydään Iineksen blogissa (taitaa olla jo 86. kommentti menossa, minullakin toinen tai kolmas).

Luin juuri Dagens Nyheterin kulttuuriosastosta siitä, kuinka Drohobychissä Ukrainassa pidetään joka vuosi tilaisuus kirjailija Bruno Schulzin muistoksi juuri sillä paikalla, jossa Gestapo murhasi hänet vuonna 1942.

Ensin pitää rukouksen rabbi, sitten katolinen pappi ja sitten ortodoksipappi. Ihmisiä tulee joka vuosi eri puolilta maailmaa mukaan tähän tapahtumaan.

Uskonnot eivät ole siis suinkaan aina kilpailutilanteessa. Ne ovat yhteistoiminnassa monilla aloilla. Se kuuluu uskontojenväliseen normaaliin elämään.

Uskonkysymyksissä kukin uskonto elää omaa elämäänsä toisia uskontoja kunnioittaen. On kulttuuri-imperialismia vaatia, että uskonnot eivät saisi pysyä omissa uskonkäsityksissään vaan niiden pitäisi tehdä yhteinen sekoitus opeistaan.

Tuomas ja seitsemän kuolemansyntiä

Tuomas lajitteli synnit. Katolisen kirkon merkittävin teologi Tuomas Akvinolainen on vaikuttanut paljon mm James Joycen ja Umberto Econ tuotantoon. Gentile da Fabrianon maalaus. Katso täältä Hieronymos Boschin loistava maalaus seitsemästä kuolemansynnistä.

Sallittuja ja kiellettyjä aiheita

Kuva: Anna Amnell

On ollut pitkästä aikaa mahdollisuus lukea blogeja. Kaikkea kiinnostavaa löytyy, Annilta hyvä kalaresepti ja viehättävä tunnustus lempikirjoista, Hanhensulalta nolostunut tunnustus "sokkotreffeistä" Saaran kanssa jne. Hanhensulkaa on paheksuttu, mutta luulen, että hän häkeltyi Saaran nuoruuden ja kauneuden edessä ja tunsi olevansa "vain" tavallinen keski-ikäinen mies. Sanat katosivat hänen suustaan.

Sun äitis sanoo blogimaailmassa liikkuvaa kirjallisuuskyselyä - johon Annikin vastasi - ("kirjallisuusmeemiä") suorastaan "kuolemansuudelmaksi". Kirjoittajan täytyy olla ylenpalttisen varovainen, mikäli haluaa säilyttää kansansuosion. Sun äitis sanookin "rajanneensa [esimerkiksi] uskonnon pois" bloginsa aihepiireistä.

Sen on täytynyt tapahtua aivan äskettäin, sillä vielä tämän vuoden tammikuussa hän kirjoitti Kulmakoulusta, jota hänen vanhempansa ja sukunsa kävivät. Kaikki helsinkiläiset tiesivät, että Kulmakoulu oli teosofien koulu. Ja samaa kertoo myös Sun äitis. Ja teosofia on uskonto, jolla on juuret Idän uskonnoissa.