Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Barack Obama. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Barack Obama. Näytä kaikki tekstit
torstaina, tammikuuta 24, 2013
Obama ei ole sosialisti eli demari
Taas tänään Hesarissa kirjoitettiin, että Obama on demari (= marksilaisuuteen perustuva sosialisti). Huvittavaa. USA:n Demokraattinen puolue ei ole sosialistinen vasemmistopuolue muiden kuin Suomen demareiden ja joidenkin Obaman perivihollisten mielestä.:)
USA:ssa puolueet eivät ole Ranskan vallankumouksesta alkaneen vasemmisto-oikeisto -ajattelun vallassa samalla tavalla kuin Euroopassa. USA:n Demokraatit haluavat osavaltioille enemmän oikeuksia kuin keskusvaltiolle, ja suuri osa demokraateista on enemmän oikealla kuin mikään suomalainen puolue jopa tämän Wikipedian artikkelin mukaan. Minusta demokraattinen puolue vastaa lähinnä Suomen Kokoomus-puoluetta, joka edustaa nykyään yhteiskunnallisesti vastuullista markkinataloutta edistävää ajattelua.
Demokrattisen puolueen kotisivut
Lue Milos Forman: Obama the Socialist? Not even close. (New York Times)
maanantaina, tammikuuta 21, 2013
torstaina, marraskuuta 08, 2012
Sukulaispojasta tuli Amerikan presidentti
Kaarle Suuri tuumii, että kannatti tilata pitsa juhlistamaan sitä, että sukulaispoika pääsi toiselle kaudelle Amerikan presidentiksi.
Barack Obama on äitinsä puolelta samaa sukua kuin kuusi USA:n aikaisempaa presidenttiä: George W.Bush, George H. W. Bush, Lyndon Johnson, Harry Truman, Gerald Ford ja James Madison.
Jos äidin sukua tutkittaisiin keskiajalle asti, sieltä löytyisi kaikkien meidän eurooppalaisten yhteinen sukulainen Kaarle Suuri. Lisäksi Obama on isänsä kautta kaikkien nykymaailman ihmisten sukulainen, sillä yhteinen esi-isämme eli Afrikassa.
Lue lisää Kiinnostavia kommentteja. Mitähän meistä suomalaisista löytyisi? Meillä on hyvät kirkonkirjat. Niiden avulla pääsee kauas.
Barack Obama on äitinsä puolelta samaa sukua kuin kuusi USA:n aikaisempaa presidenttiä: George W.Bush, George H. W. Bush, Lyndon Johnson, Harry Truman, Gerald Ford ja James Madison.
Jos äidin sukua tutkittaisiin keskiajalle asti, sieltä löytyisi kaikkien meidän eurooppalaisten yhteinen sukulainen Kaarle Suuri. Lisäksi Obama on isänsä kautta kaikkien nykymaailman ihmisten sukulainen, sillä yhteinen esi-isämme eli Afrikassa.
Lue lisää Kiinnostavia kommentteja. Mitähän meistä suomalaisista löytyisi? Meillä on hyvät kirkonkirjat. Niiden avulla pääsee kauas.
keskiviikkona, marraskuuta 07, 2012
perjantaina, elokuuta 31, 2012
Mieluummin Obama
Siihen aikaan, kun olin vaihto-oppilaana USA:ssa, republikaaneilla ja demokraateilla oli vain vähän eroa, mutta nyt on toisin. En voisi kuvitellakaan äänestäväni Romneya. Siksi olin ällistynyt, kun luin, että kokoomusnuoret aikovat mennä seuraamaan republikaanien puoluekokousta. Kuvittelevatko he niin kuin monet Suomessa, että Amerikan demokraattinen puolue on samaa kuin Suomen demarit ja republikaanit niin kuin Suomen nykyinen sosiaaliliberaali oikeisto? Ei ihmeessä. Todellisuudessa demokraattinen puolue on paljolti sama kuin 2010-luvun kokoomus. Kuten tänään Nykypäivälehteen kirjoittanut Pekka Kärkkäinen sanon "Mieluummin Obama". Romney olisi samanlainen katastrofi kuin Bush nuorempi.
torstaina, maaliskuuta 04, 2010
Miikka Ruokanen ja Barack Obama
Arkkipiispan vaali on palauttanut mieleeni Amerikan presidentinvaalit. Kysyin mielessäni ja tässä blogissakin USA:n presidentinvaaleja ennen: Uskaltavatkohan amerikkalaiset valita niin älykkään miehen presidentiksi? Uskalsivat.
Miikka Ruokanen on huippuälykäs ja erittäin sivistynyt kuten Obama. Hän on myös loistava puhuja ja esiintyjä samoin kuin Obama ja kaiken lisäksi harvinaisen kielitaitoinen. Molemmat ovat käyneet koulua ja opiskelleet useissa maissa ja ovat kansainvälisesti suuntautuneita. Kumpikaan ei ole oppineisuudestaan huolimatta kuitenkaan tiukkapipo. Ruokanen lukee Aku Ankkaa ja kuuntelee metsäradiota.
On eräs asia, josta ei ole paljon puhuttu arkkipiispan vaalin aikana. Miikka Ruokanen jäi täysorvoksi jo lapsena, hän oli 3-vuotias kun hänen isänsä kuoli ja 13-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli. Heitä oli kolme veljestä, poikia ei viety kuitenkaan lastenkotiin kuten usein käy tällaisissa traagisissa tapauksissa, vaan he saivat hoitajan ja luvan asua omassa kodissaan. Barack Obamahan oli myös orpo ja isovanhempien kasvattama.
Kuva on Miikka Ruokasen kotisivuilta
Mäkinen voitti piispanvaalin toisella kierroksella vastaehdokkaansa Miikka Ruokasen äänin 593-582. Täpärä voitto, vain 11 ääntä.
Eniten voitti Helsingin Yliopisto, jonne Ruokanen jäi professoriksi.
perjantaina, lokakuuta 09, 2009
Barack Obama sai Nobelin rauhanpalkinnon
Kodeissaan ympäri maailmaa miljoonat ihmiset ovat tänään iloisia siitä, että Barack Obama on liitetty rauhannobelistien joukkoon.
Nobel-komitea: “He has created a new international climate”
Barack Obaman puhe Kairon yliopistossa oli jotain aivan uutta maailmanpolitiikassa: rohkeutta ja avoimuutta.
Laitan tänne talteen kommentin, jonka kirjoitin Iineksen blogiin, joka ei näy Blogilistalla:
Kaunis kirjoitus.
En uskonut ollenkaan, että amerikkalaiset valitsisivat Obaman presidentiksi. Se tuntui liian hyvältä asialta ollakseen mahdollinen nykymaailmassa.
Obaman voittopuhe Chicagossa ja varsinkin puhe Kairon yliopistossa ovat jo todistuteita siitä, että kysymyksessä on aivan poikkeuksellinen henkilö: huippuälykäs, sivistynyt, rohkea, ennakkoluuloton, loistava puhuja.
Kun kuulin Nobel-palkinnosta, mieleeni tuli heti ajatus: He antoivat sen Obamalle, jotta hän saa sen varmasti eläissään. Obama elää jatkuvassa kuolemanvaarassa, sillä rehellisiä totuudenpuhujia ja rauhanrakentajia vihataan, ja hänen kaltaisiaan ihmisiä kadehditaan mahdottomasti, nyt jo Suomessakin.
Olen tavannut useita amerikkalaisia turisteja, jotka menevät melkein sinipunaisiksi raivosta, kun heille mainitaan Obama ja vieläpä kehutaan häntä. Rasismi elää siellä kuten täälläkin, ja heilläkin on vanhaa vihaa, joka jakaa edelleen kansaa, heillä sota etelävaltojen ja pohjoisvaltojen välillä.
Jo pelkästään Obaman pääsy Yhdysvaltojen presidentiksi on Nobelin arvoinen saavutus, jolla on kauaskantoiset seuraukset. Voisitteko kuvitella vastaavaa Suomessa? Voisiko juutalainen, romani tai muu vähemmistön edustaja päästä Suomessa presidentiksi?
perjantaina, helmikuuta 06, 2009
New York, lumi, Gandhi - ja Sofi Oksanen
New York, lumi ja Gandhi - Siinä vasta yhdistelmä.
Sofi Oksanen in World Literature Forum.
En ole ollut koskaan New Yorkissa talvella, aina vain kesällä, kun siellä on kova helle. Katselen usein tämän New Yorkissa asuvan puolalaista syntyperää olevan naisen valokuvia Flickrissä. Huomaan, että minulla alkaa olla ikävä toiselle puolen valtamerta. Sanotaan, että kerran siirtolaisena ollut kaipaa aina rapakon toiselle puolelle, olipa hän kummalla puolen hyvänsä.
Paljon vaikuttaa myös se, että valtava Amerikka on pystynyt tekemään suuren loikan tulevaisuuteen, mutta Suomi junnaa edelleen menneisyyden lätäköissä.
Lehdistössä kysellään nyt, ansaitseeko Sofi Oksanen myös Runeberg-palkinnon. Jonkun toisen kirjailijan kohdalla olisi järkevää kysyä näin, mutta Sofi Oksanen edustaa uutta tilannetta suomalaisessa kirjallisessa maailmassa. Sofi Oksanen on uuden kulttuurin edustaja Suomessa, mutta hänhän onkin kahden kulttuurin kasvatti, suomenvirolainen, joka uskaltaa ilmaista mielipiteensä.
Kysykäämme ennemminkin: Ansaitsevatko vasemmistolainen suomalainen kulttuuri ja maahanmuuttajille vihamielinen Suomi Sofi Oksasen kaltaisen kirjailijan, joka edustaa nyt suomalaista kulttuuria maailmalla? Näen palkintovyöryn merkkinä kahdesta asiasta: Sofi Oksanen on harvinaisen hyvä kirjailija. Suomalainen kulttuuriväki tekee katumusharjoituksia vuosikymmenien syntien vuoksi.
Toisinaan viimeiset tulevat ensimmäisiksi jo tässä maailmassa. Virolaisen maahanmuuttajaäidin tytär, joka kerää parhaat kirjallisuuspalkinnot Suomessa, on jotain samaa, kuin oli Gandhi Brittiläisessä imperiumissa tai mitä on Obaman perhe Valkoisessa talossa. Muutoksen alku.
Sofi Oksanen in World Literature Forum.
En ole ollut koskaan New Yorkissa talvella, aina vain kesällä, kun siellä on kova helle. Katselen usein tämän New Yorkissa asuvan puolalaista syntyperää olevan naisen valokuvia Flickrissä. Huomaan, että minulla alkaa olla ikävä toiselle puolen valtamerta. Sanotaan, että kerran siirtolaisena ollut kaipaa aina rapakon toiselle puolelle, olipa hän kummalla puolen hyvänsä.
Paljon vaikuttaa myös se, että valtava Amerikka on pystynyt tekemään suuren loikan tulevaisuuteen, mutta Suomi junnaa edelleen menneisyyden lätäköissä.
Lehdistössä kysellään nyt, ansaitseeko Sofi Oksanen myös Runeberg-palkinnon. Jonkun toisen kirjailijan kohdalla olisi järkevää kysyä näin, mutta Sofi Oksanen edustaa uutta tilannetta suomalaisessa kirjallisessa maailmassa. Sofi Oksanen on uuden kulttuurin edustaja Suomessa, mutta hänhän onkin kahden kulttuurin kasvatti, suomenvirolainen, joka uskaltaa ilmaista mielipiteensä.
Kysykäämme ennemminkin: Ansaitsevatko vasemmistolainen suomalainen kulttuuri ja maahanmuuttajille vihamielinen Suomi Sofi Oksasen kaltaisen kirjailijan, joka edustaa nyt suomalaista kulttuuria maailmalla? Näen palkintovyöryn merkkinä kahdesta asiasta: Sofi Oksanen on harvinaisen hyvä kirjailija. Suomalainen kulttuuriväki tekee katumusharjoituksia vuosikymmenien syntien vuoksi.
Toisinaan viimeiset tulevat ensimmäisiksi jo tässä maailmassa. Virolaisen maahanmuuttajaäidin tytär, joka kerää parhaat kirjallisuuspalkinnot Suomessa, on jotain samaa, kuin oli Gandhi Brittiläisessä imperiumissa tai mitä on Obaman perhe Valkoisessa talossa. Muutoksen alku.
sunnuntai, helmikuuta 01, 2009
Mikä koira Obaman perheelle?
Valitsevatko Obamat labradoodlen?
Valitsivat portugalinvesikoiran
Labradoodle on mukava, söpö ja älykäs - sekä tietysti sellainen, joka ei aiheuta allergiaa. LABRADor-pOODLE on villakoira-labradori –sekoitus, kertovat Suomen labradoodlet
Voisiko Valkoisen taloon päästä sittenkin tämä urheilullinen tyyppi eli portugalinvesikoira? Sitäkin on useita värejä kuten labradoodleakin.
allergia, allerginen, koira, koira allergiselle,
Entä koiranpentu joka on otettu huostaan Winnipegissä? Kanadalaiset voisivat lahjoittaa sen Obamalle, kun hän tulee vierailulle Kanadaan keväällä. (linkki oli poistettu)
Lisäys: Tyttäreni halusi ruveta eläinlääkäriksi, mutta allergia oli esteenä. Hän kertoi tänään, että on jo kissoja ja koiria, jotka eivät aiheuta lainkaan allergiaa. Allergiaa aihettava geeni on poistettu näistä eläimistä. Ainoa ongelma on hinta. Söpö on ainakin tämä kissa. Hinnat tulevat varmaankin laskemaan. Saattaa olla, että ennen sitä ihmiset voidaan hoitaa allergiattomiksi, vaikka se saattaa olla monimutkaisempaa.
Huomasin, että minulla oli kaksi samannimistä artikkelia. Siirsin toisen tähän, koska se käsitteli samaa aihetta eri vuonna eli vuonna 2008.
A hypoallergenic shelter dog from Russia. Photo: Anna Amnell
Tätä koiraa olen usein ihaillut. Omistajan kertoman mukaan se on älykäs ja ystävällinen eikä aiheuta allergiaa.
Olen lukenut kiinnostuneena netissä olevaa vilkasta keskustelua siitä, mikä koirarotu sopisi Obaman perheelle. Barack Obama ilmoitti puheessaan, että heillä on kaksi toivomusta; se että koira ei aiheuta allergioita (hypoallergenic) ja että se on hyljätty koira (shelter dog).
Eläinlääkärit sanovat, että mistään eläimestä ei voi olla varma loppujen lopuksi. Täytyy kokeilla. Puoli tuntia vaikkapa autossa koiran kanssa paljastaa, tuleeko allergioita. Kanadassa eläinlääkärimme kertoi,että hän oli löytänyt kokeilemalla kissan, joka ei aiheuttanut allergiaa hänen muutoin kissoille allergiselle vaimolleen. Keskustelu kiinnostaa minua henkilökohtaisestikin, sillä meidän perheessä on allergiaa, mutta olen haaveillut pitkään koirasta.
Seuraavia koirarotuja on mainittu allergiaa aiheuttamattomina (hypoallergenic):
Eräs Yorkshiren terrieri, löytökoira - ystävällinen, älykäs
Villakoirat - älykkäitä ja hyväntuulisia
Golden Doodle (kultainen noutaja + villakoira), paljon hyviä ominaisuuksia
Cockapoo (Cocker Spanieli+ villakoira), kuten edellinen
Meksikkolainen Xolo, karvaton koira, yli 3500 vuotta vanha koirarotu, azteekkien pyhä koira
Shih Tzu - ikivanha kiinalainen rotu, ystävällinen, aristokraattinen, Shih Tzun omistavien ystävieni mukaan tyhmä mutta iloinen, harjattava ahkerasti
Maltalainen - jo 6000 eKr Maltalla, iloinen, ystävällinen, älykäs
Basenji - jo Egyptin faaraoilla, pesee itseään kuin kissa, älykäs, mutta ehkä liian vilkas Valkoiseen taloon. Todella kiinnostava koira.
Bichon Frise - lamppuharjaa muistuttava 1400-luvun hovien suosikki, iloinen, ystävällinen, älykäs. Päätyi kadulle Ranskan vallankumouksen aikaan, suosittu sirkuskoirana. Suuritöinen, turkkia leikattava usein.
Hauska kirjoitus (engl) Lisää tietoa koiraroduista, jotka eivät aiheuta allergiaa. Monia niistä ei varmaankaan löydä hyljättyjen koirien joukosta.
Parasta: "First of all, the fact that we have a leader that can say 'hypoallergenic' is so amazing, I am just giddy."
Koira- ja kissa -allergiat (suom)
maanantaina, tammikuuta 26, 2009
Kommentteja: TV, kielet, taide, politiikka
Ritan blogiin (kielet)
Ritalle:
Hauskoja kirjoituksia.
Katson harvoin TV:tä, mutta koen sen aina katsoessani hyvin virkistävänä. Kuuntelen TV:tä usein mielelläni, sillä mieheni katsoo TV:tä enemmän kuin minä. Historiaa, uutisia, tiedeohjelmia, urheilua. Englanti pysyy tuoreena.
Olen kylläkin tehnyt jaloja päätöksiä katsoa esim ranskalaisia elokuvia ranskalaisen alatekstin kanssa. Se tekisi hyvää, veisi kielitaitoa aina pikkuisen eteenpäin.
Miniäni on ranskankielinen, puhumme englantia, mutta hän kirjoittaa minulle aina ranskaksi ja ilokseni ymmärrän sitä vuosi vuodelta yhä paremmin.
Kuten Helsingin ranskalaisen koulun rehtori aikoinaan sanoi: kielen oppiminen on spiraalista.
Oletko samaa mieltä?
Iineksen blogiin (taide, ks myös hänen edellinen kirjoituksensa taiteesta):
Kuvataiteista voi nauttia monella tavalla, ainakin näin koen itse. Voi antaa taideteoksen vain soljua mielessä kuin musiikin tai opiskella sen taustoja. Nykyään vallitsee minulla tuo ensimmäinen tapa, koululaisena ja opiskelijana luin kaiken mahdollisen tekijöistä.
Parasta herkkua on kuitenkin se, kun saa toisinaan kulkea taidemuseossa tai taidenäyttelyssä pitkänkin aikaa kahden kesken jonkun alan asiantuntijan, ystävän tai sukulaisen, kanssa ja kuunnella häntä.
Maalaukset avautuvat uudella tasolla, saa kuulla aiheesta, taiteilijoiden elämästä ja metodeista yksityiskohtia, joiden hankkiminen itse veisi suunnattomasti aikaa.
Kommentti Kauppalehden Vanhanaikainen -blogin kirjoitukseen Lincolnista ja Obamasta.
BBC haastatteli tänään pitkään mustaa pappia ja hänen vaimoaan, joiden kirkko on viiden mailin päässä Valkoisesta talosta. Alue on pahinta mahdollista slummia, ehkä surkeinta koko maassa, niin arveltiin. Haastattelija kysyi, mitä tämän alueen asukkaat mahtavat arvella Obamasta. Pappi sanoi, että onhan Obamalla erilainen tausta kuin orjien jälkeläisillä, mutta häneen kuitenkin luotetaan. Tajutaan, että Obamalla on harvinaisen vaikea tilanne, mutta odotetaan, että hän parantaisi myös mustien asemaa. Sitä pidettiin hyvänä asiana, että Obama ei ole ollut vain mustien liikkeen aktivisti, vaan toiminut yli roturajojen. Eihän hänestä olisi muutoin voinut tulla presidenttiä. Pelkästään se, että musta henkilö voi saavuttaa korkeimman aseman, oli papin ja hänen vaimonsa mukaan merkittävää nuorille eli siis Amerikan mustien tulevaisuudelle.
Obama onkin korostanut koulutuksen merkitystä, suututtanut mm Jesse Jacksonin sanoessaan, että ihmisten pitää myös itse olla vastuussa elämästään. Siinä Obama on samalla kannalla, kuin oli Kennedy, joka sanoi: "Älä vain odota, mitä maasi voi tehdä sinun hyväksesi, vaan ajattele, mitä voit tehdä maasi hyväksi. (Tämä on nyt lähellä sitä "you"- passiivin liukumista suomeen, mutta sopii mielestäni tähän kohtaan.)
Kuten sanoit, Michelle Obaman tausta auttaa. Samoin Chicagon slummialueelta valkoiseen taloon perheen mukana muuttanut Michellen äiti, joka huoltaa perheen tyttöjä, niin kuin on varmaankin tehnyt jo kauan tämän supertarmokkaan nuorenparin edetessä kummankin urallaan.
Uusi lehti on kääntynyt Yhdysvaltain historiassa. Mutta mitä tapahtuu tämän jälkeen? Se luo jännitystä kaikkialla maailmassa.
torstaina, tammikuuta 22, 2009
Järki ei riitä
Älyn lisäksi tarvitaan myös sydäntä, ihanteellisuutta ja hyvyyttä. En aio sortua sankaripalvontaan Obaman kohdalla, mutta en voi olla sanomatta, että hänessä yhtyvät kaikkein tärkeimmät hyvän valtiomiehen ominaisuudet.
Afrikkalaisen miehen pojan, orjien jälkeläisen aviomiehen valinta Yhdysvaltain presidentiksi on terveellistä shokkihoitoa amerikkalaisille. Muutosta voi tapahtua ihan konkreettisesti. Mutta se on shokkihoitoa myös meille muille.
Miten valtava merkitys onkaan sillä, että Obama vannoi valan käsi Lincolnin käyttämän Raamatun päällä. Siinä on vahva symboliikkaa: uskoa ihmisten todelliseen tasa-arvoon, uskoa Jumalaan ja siihen, että asiat pitää uskaltaa ottaa tosissaan, kokosydämisesti - ja järjen kanssa.
Mutta pelkkä järki ei riitä. Valistuksen ajan Jeffersonilla tarjoilivat ruokasalissa "mustat orjat", hänen omat biologiset lapsensa, jotka olivat hänen näköisiään.
Järkeä ei puuttunut 1900-luvun diktaattoreilta Euroopassa ja Aasiassa.
Obaman aika alkoi
Sama kuva suurena
Obaman alkoi ihan virallisestikin. Vietimme pitkän viikonlopun Savossa. Obaman aika alkoi meille paluumatkalla junassa tiistaina samaan aikaan, kun Obama vannoi virkavalansa. Näimme kotiin tultuamme paraatin ja onnellisen pariskunnan kävelemässä käsikädessä kohti Valkoista taloa. Puheesta olen lukenut vasta suomalaisesta iltapäivälehdestä osia. Poikani kommentti oli, että se oli rauhallinen ja asiallinen puhe, paluu järjen aikaan.
Sellainen puhe oli mielestäni odotettavissa ensimmäisen vaaliväittelyn ja voittopuheen perusteella. Kiinnostava yhdistelmä, karismaattinen persoona ja rautainen asialinja. Ehkäpä sillä selviää seuraavat vuodet.
lauantaina, tammikuuta 03, 2009
Obama ja muisti
Hesarin kuukausiliitteessä on kiinnostava artikkeli Barack Obamasta. (Anu Uimonen: "Voi sinua, pikku Barack". HS/Kuukausiliite Tammikuu 2009, 28-35). Se on niin hyvin kirjoitettu, että luin sen ääneen miehelleni, joka on flunssassa. Artikkeli perustuu osittain Obaman kirjaan "Dreams from my Father".
Uimonen mainitsee artikkelissaan sivulla 34 sen Obaman kirjassa olevan kohdan, jossa tämä kirjoittaa tajunneensa rotunsa ensi kerran, kun näki yhdeksänvuotiaana Life-lehdessä olevan kuvan mustasta miehestä, joka yritti muuttaa ihonvärinsä valkoiseksi. Dramaattinen tapaus, tai oikeammin vain muistikuva, sillä sellaista juttua ja kuvaa ei ole ollut koskaan Life-lehdessä eikä myöskään Ebony-lehdessä, jossa Obama arveli sen ehkä olleen, kun häneltä kyseltiin asiaa viime vuonna.
Washington Postin toimittaja arveli, että Obamalle sattui sama juttu, mikä tapahtuu meille muillekin - hän muisti väärin. Minulle tuli mieleen se mahdollisuus, että Obama oli ehkä sekoittanut muistoonsa toisen aikoinaan lehdessä olleen uutisen: musta nainen yritti valkaista kasvojaan joillakin aineilla, jotka aiheuttivat pahoja jälkiseurauksia.
Jostain syystä Anu Uimonen ei kirjoita mitään tästä Obaman muistivirheestä.
Uimonen mainitsee artikkelissaan sivulla 34 sen Obaman kirjassa olevan kohdan, jossa tämä kirjoittaa tajunneensa rotunsa ensi kerran, kun näki yhdeksänvuotiaana Life-lehdessä olevan kuvan mustasta miehestä, joka yritti muuttaa ihonvärinsä valkoiseksi. Dramaattinen tapaus, tai oikeammin vain muistikuva, sillä sellaista juttua ja kuvaa ei ole ollut koskaan Life-lehdessä eikä myöskään Ebony-lehdessä, jossa Obama arveli sen ehkä olleen, kun häneltä kyseltiin asiaa viime vuonna.
Washington Postin toimittaja arveli, että Obamalle sattui sama juttu, mikä tapahtuu meille muillekin - hän muisti väärin. Minulle tuli mieleen se mahdollisuus, että Obama oli ehkä sekoittanut muistoonsa toisen aikoinaan lehdessä olleen uutisen: musta nainen yritti valkaista kasvojaan joillakin aineilla, jotka aiheuttivat pahoja jälkiseurauksia.
Jostain syystä Anu Uimonen ei kirjoita mitään tästä Obaman muistivirheestä.
torstaina, marraskuuta 06, 2008
Ensimmäinen päivä Obaman aikaa
Barack Obamaa ei ole vielä asetettu virkaansa, mutta hän on jo uusi Amerikan symboli.
Tämä on liian hyvää ollakseen totta. En uskaltanut haaveillakaan Obaman voitosta, sillä olen pettynyt niin monta kertaa amerikkalaisten valintoihin. Mutta amerikkalaiset ovat oppineet läksynsä kovan koulun kautta.
Asuin Kanadassa siihen aikaan, kun amerikkalaiset valitsivat Reaganin. Jopa demokraatit arvostelivat Carteria: liian vakava, tylsä. Älykkyyskin oli haitta. Piti saada hienoja juhlia ja glamouria Valkoiseen taloon. Sellaista saatiin Reaganin aikana.
Amerikassa muutamat pilapiirtäjät ovat surreet hyvän pilanpiirrosten kohteen menetystä, kun Bush jää eläkkeelle. Joku pilapiirtäjä vitsaili, että hän uhrautuu. Ei hän nyt sentään voi ilkeillä Obamasta.
Ehkä Obaman perhe on jo ennakoinut asian: koiranpentu. Luin jo närkästyneen kirjoituksen koiranpennun lupaamisesta tytöille. Mutta uskokaa tai älkää, pikkulapsille koiranpentu on huomattavasti merkittävämpi asia kuin isin pääsy presidentiksi. Se koiranpentu tulee tekemään suuren palveluksen Amerikalle, sillä siitähän niitä pilapiirroksia saa ainakin alkuun.
Joillekin tulee Suomessa nyt pahoja ongelmia. He ovat tottuneet kritisoimaan Amerikkaa joka käänteessä. Yhdysvallat on ollut virallinen syntipukki kaikkeen pahaan maailmassa. Entä nyt? Ketä nyt saa haukkua? Tästä tulee kiinnostavaa.
keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008
God Bless America. God Bless Obama
Photo: Anna Amnell (link to Flickr, where this photo can be found)
Painajainen on ohi. Amerikkalaiset ovat kääntyneet pois väärältä tieltä ja palaamassa Amerikan alkuperäisiin ihanteisiin, joiden vuoksi sillä on ollut niin paljon ystäviä Euroopassa ja muualla maailmassa.
Kuuntelin juuri Obaman Chicagossa pitämän puheen. Sellaiset puheet jäävät historiaan.
Obama on älykäs puhuja, karismaattinen henkilö, hänen ilmeensä ovat jalot, ja tuo meille ulkomaalaisillekin tutuksi tullut hymy tuo puhujan lähelle kuulijaa.
Tästä se alkaa. Amerikan paluu juurilleen. Amerikan muutos kohti parempaa tulevaisuutta. Kuten Obama puheessaan sanoi, muutokset eivät tapahdu vuodessa, eivät edes yhden kauden aikana.
Obama puhui kauniisti vastustajansa suurista saavutuksista ja uhrauksista maansa puolesta. Obama haluaa olla presidentti, joka yhdistää kansakunnan. Tulevat vuodet ovat jännittäviä aikoja.
Obama: This is your victory
Lue myös
Minäkin pelkään. Lue miksi
Lue myös US:n kirjoitus voittopuheesta.
keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008
Obama-paperinukke johdossa
Obama paper doll
Jos paperinuket voivat ennustaa vaalitulosta, Obamasta tulee USA:n presidentti. Doverin Obama-paperinukke on saanut 64% äänistä ja McCain -paperinukke vain 36%.
Nyt voi lähettää myös suosikkikandidaattinsa kuvan ilmaisena email-postikorttina.
Kun olin alkujaan Hillaryn kannattaja, voisin lohduttautua tilaamalla Hillary- paperinuken, joka kuuluu presidentinrouvien paperinukkepakettiin.
Naisten höpinöitä? Ei toki. Luulen, että näillä paperinukeilla käydään tehokasta vaalikampanjaa, sillä politiikassa eivät vaikuta vain faktat vaan myös tunteet. Kissat ja koirat ja hamsteritkin ovat mukana yhä kovemmaksi käyvässä kampanjassa. Minua kauhistuttaa, kun ajattelen, miten kovaksi kampanja tulee vielä käymään.
Pohjois-Amerikassa kansa suhtautuu politiikkaan paljon avoimemmin kuin meillä Suomessa. Siellä kuka hyvänsä voi mennä puhumaan ehdokkaansa tai virkaan valitun poliitikon kanssa. Viisas poliitikko tietää, että nimenomaan tavalliset ihmiset päättävät, mitä hänelle politiikassa tapahtuu.
sunnuntai, syyskuuta 28, 2008
John McCain ja Barack Obama: 1. vaaliväittely
Koska Hillary Clinton oli minun ykkösehdokkaani USA:n presidentiksi, en ole perehtynyt aikaisemmin McCainin ja Obaman ajatuksiin. Vaikutelmia heidän 1. vaaliväittelystään, jonka näin sattumalta äsken CNN:stä:
Hämmästyin ensinnäkin sitä, miten laaja kokemus John McCainillä on sotataidon ja politiikan alueella. Hän puhuu yllättävän yksinkertaista kieltä, vaikka on yläluokkaa - isä ja isoisä olivat amiraaleja. Hän luettelee saavutuksiaan politiikassa ja käyttää tehokeinona toistoa, esimerkiksi sanomalla uudestaan ja uudestaan "Senaattori Obama ei ymmärrä tätä asiaa" - mikä kuulostaa äärimmäisen röyhkeältä eurooppalaisen korvissa. Mutta amerikkalaisilla on tuollainen tapa, ja monet heistä taitavat ihailla sitä.
Barack Obama on erittäin miellyttävä, puhuu kaunista kieltä, on hyvin käyttäytyvä ja perehtynyt hyvin kampanjakysymyksiin. Obama on hienostunut ja hillitty eleissään, ilmeissään ja puhetyylissään sekä pukeutumisessaan solmiota myöten.
Miten tavallinen amerikkalainen kestää sen, että tämä amerikanafrikkalainen nuori mies on suurin piirtein kaikessa loistavampi kuin perusamerikkalainen McCain? Koituvatko Obaman hyvät ominaisuudet hänen tappiokseen?
En ole amerikkalainen, mutta nämä ajatukset tulivat mieleeni sen perusteella, mitä tiedän omien kokemusteni ja havintojeni perusteella amerikkalaisista.
Tulee olemaan hyvin kiinnostavaa nähdä, millaisia ovat seuraavat väittelyt. Vaikka pidän Obamaa lahjakkaampana, luulen että McCain tulee voittamaan presidentinvaalit kokemuksensa ja (harkitun) kansanomaisuutensa vuoksi. Nykyisen tilanteen perusteella - pankkikriisi ja Irakin epäsuosittu sota - demokraattien pitäisi olla jo huomattavassa johdossa. Mutta näin ei ole.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/McCain+ja+Obama+tiukasti+tasoissa/1135239311325?ref=rss
Obamassa on se vika, että hän on liian älykäs, liian sivistynyt ja viileän hienostunut, liian täydellinen. Tuo kaikki ärsyttänee tavallisia amerikalaisia varsinkin sen vuoksi, kun Obama on musta.
Väiteltiin taloudesta ja poltiikasta (YLE)
Hämmästyin ensinnäkin sitä, miten laaja kokemus John McCainillä on sotataidon ja politiikan alueella. Hän puhuu yllättävän yksinkertaista kieltä, vaikka on yläluokkaa - isä ja isoisä olivat amiraaleja. Hän luettelee saavutuksiaan politiikassa ja käyttää tehokeinona toistoa, esimerkiksi sanomalla uudestaan ja uudestaan "Senaattori Obama ei ymmärrä tätä asiaa" - mikä kuulostaa äärimmäisen röyhkeältä eurooppalaisen korvissa. Mutta amerikkalaisilla on tuollainen tapa, ja monet heistä taitavat ihailla sitä.
Barack Obama on erittäin miellyttävä, puhuu kaunista kieltä, on hyvin käyttäytyvä ja perehtynyt hyvin kampanjakysymyksiin. Obama on hienostunut ja hillitty eleissään, ilmeissään ja puhetyylissään sekä pukeutumisessaan solmiota myöten.
Miten tavallinen amerikkalainen kestää sen, että tämä amerikanafrikkalainen nuori mies on suurin piirtein kaikessa loistavampi kuin perusamerikkalainen McCain? Koituvatko Obaman hyvät ominaisuudet hänen tappiokseen?
En ole amerikkalainen, mutta nämä ajatukset tulivat mieleeni sen perusteella, mitä tiedän omien kokemusteni ja havintojeni perusteella amerikkalaisista.
Tulee olemaan hyvin kiinnostavaa nähdä, millaisia ovat seuraavat väittelyt. Vaikka pidän Obamaa lahjakkaampana, luulen että McCain tulee voittamaan presidentinvaalit kokemuksensa ja (harkitun) kansanomaisuutensa vuoksi. Nykyisen tilanteen perusteella - pankkikriisi ja Irakin epäsuosittu sota - demokraattien pitäisi olla jo huomattavassa johdossa. Mutta näin ei ole.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/McCain+ja+Obama+tiukasti+tasoissa/1135239311325?ref=rss
Obamassa on se vika, että hän on liian älykäs, liian sivistynyt ja viileän hienostunut, liian täydellinen. Tuo kaikki ärsyttänee tavallisia amerikalaisia varsinkin sen vuoksi, kun Obama on musta.
Väiteltiin taloudesta ja poltiikasta (YLE)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)