Miksi siedämme tietokoneelta melkein mitä hyvänsä?

Siitä ei ole kauan, kun virkamiehet sanelivat kirjeensä sihteerille, joka merkitsi sen muistiin pikakirjoituksella ja sitten kirjoitti sen puhtaaksi kirjoituskoneella. Suurissa firmoissa oli kymmeniä konekirjoittajia. Nyt buddhalaisluostareissakin on tietokoneet.

Vielä 1970-luvulla tietokoneet olivat harrastelijoiden laitteita. Niiden kanssa piti näperrellä. Valtiovalloilla oli ollut tietokoneita toki aikaisemminkin. Ne olivat suuruudeltaan ja teholtaan aivan toista luokkaa kuin harrastelijan laitteet.

Mieheni vieraili kerran Kanadan valtion maanalaisessa atomibunkkerissa, jossa oli vielä 80-luvulla toiminnassa voimistelusalin kokoinen tietokone suunnattomine jäähdyttimineen. Nyt tietokone on tullut kirjan kokoiseksi ja on jokaisen ulottuvilla. Mutta helpottaako se elämää?

Johtavassa asemassakin olevat henkilöt käyttävät nykyään suuren osa päivästään sähköpostiin vastaamiseen ja raporttien kirjoittamiseen. Tietokone-ongelmat saattavat pysäyttää suuryhtiön toiminnan. Tietokonevirus voi tunkeutua lehtitaloon tai vakuutusyhtiöön.Tavallinen tietokoneen käyttäjä tuskailee jatkuvasti koneensa kanssa.

Emme sietäisi vastaavaa
miltään muulta kodinkoneelta.

Voisi sanoa, että tietokoneet ovat jääneet sinne 70-luvun tasolle. Niiden kanssa pitää näperrellä. Pitää olla asiantuntija, jotta selviää kunnolla. On kaksi ratkaisua. Ehkä kaikilla ei pitäisikään olla tietokonetta tai sitten pitäisi valmistaa helppokäyttöisiä malleja, joiden kanssa kuka hyvänsä selviää, joissa on vain perustoiminnat.

Pakostakin tulee mieleen 1900-luvun alku, jolloin herrasmiehet näpertelivät autojensa kanssa. Niissä ei ollut alussa edes jarruja. Ne kiisivät hulluina maiseman halki. Ne pysähtyivät keskellä katua tai metsätiellä. Piti astua ulos autosta ja alkaa veivata. Auto lähti liikkeelle, jos lähti. Autonomistajien piti palkata ammattitaitoisia autonkuljettajia.

Mutta auto vapautti ihmiset maantieteellisesti. Agatha Christie kertoo muistelmissaan siitä, miten hänen maailmansa avartui, kun hän hankki auton ja ajokortin. Samalla tavalla tietokone avartaa maailmaamme. Mutta valmis se ei vielä ole.

Ystävät ja naapurit

Linkit ovat palanneet. Kiitos neuvoista, Jura.

Olin jo välillä ajatellut, että oma linkkilista olisi tarpeeton, sillä usein tulee mentyä suoraan Blogilistan kautta lukemaan blogeja. Mutta kun linkkilistaa ei ollut, tuntui, että jotain puuttui. Tarvitsemme nähtävästi jotain konkreettista muistuttamaan yhteyksistä, joita meillä on ihmisiin.

Tunnen vain pienen osan blogeja. Silloin tällöin kun on aikaa, päätän lukea uusia blogeja ja käyn läpi Blogilistaa järjestelmällisesti, tutkin kokeneitten bloggaajien linkkilistoja ja luen Blogisanomain esittelyjä.

Englantilaisilla on sanonta "We choose our friends, but God gives us neighbours". On sellaisia bloginpitäjiä, jotka tuntuvat heti tutuilta ja turvallisilta, samanlaisilta kuin me itse. Mutta useimmat blogituttavuudet ovat ehkä näitä Luojan lahjoja, ihmisiä joihin emme olisi koskaan tutustuneet, jos emme olisi innostuneet tästä harrastuksesta, joutuneet bloginaapureiksi.

Totuuden hetki. Uskallatko kokeilla? Lisäksi: Linkkilista evakossa

Your Blog Should Be Green

Your blog is smart and thoughtful - not a lot of fluff. You enjoy a good discussion, especially if it involves picking apart ideas. However, you tend to get easily annoyed by any thoughtless comments in your blog.

What Color Should Your Blog or Journal Be?

Tämä löytyi PöRRö Sahlbergin Ihan kivasta elämästä.

Kirjailijaelämää

* Madame de Sevigne (synt 1626) kirjoitti Provencessa asuvalle tyttärelleen 30 vuoden aikana 1500 kirjettä. Hän kuvasi niissä Pariisin elämää, sen ajan kuuluisuuksia ja juoruja.

* 1839 Charlotte Bronte hylkäsi kaksi kosijaa täysin samanlaisella kirjeellä: ”Huomaisitte, että en ole luonteeltani vakava ja viileä, vaan ennemminkin romanttinen ja omalaatuinen.”

* 1912 Theodore Dreiser joutui matkustamaan Amerikkaan Roonland-nimisellä laivalla, sillä hänellä ei ollut varaa ostaa lippua Titaniciin. Hän kuoli vuonna 1945.

* 1940 kuoleva Franz Kafka pyysi ystäväänsä tuhoamaan kaikki keskenjääneet käsikirjoituksensa. Näin ei käynyt, vaaan Oikeudenkäynti, Linna ja Amerikka ilmestyivät tekijänsä kuoleman jälkeen.