Siitä ei ole kauan, kun virkamiehet sanelivat kirjeensä sihteerille, joka merkitsi sen muistiin pikakirjoituksella ja sitten kirjoitti sen puhtaaksi kirjoituskoneella. Suurissa firmoissa oli kymmeniä konekirjoittajia. Nyt buddhalaisluostareissakin on tietokoneet.
Vielä 1970-luvulla tietokoneet olivat harrastelijoiden laitteita. Niiden kanssa piti näperrellä. Valtiovalloilla oli ollut tietokoneita toki aikaisemminkin. Ne olivat suuruudeltaan ja teholtaan aivan toista luokkaa kuin harrastelijan laitteet.
Mieheni vieraili kerran Kanadan valtion maanalaisessa atomibunkkerissa, jossa oli vielä 80-luvulla toiminnassa voimistelusalin kokoinen tietokone suunnattomine jäähdyttimineen. Nyt tietokone on tullut kirjan kokoiseksi ja on jokaisen ulottuvilla. Mutta helpottaako se elämää?
Johtavassa asemassakin olevat henkilöt käyttävät nykyään suuren osa päivästään sähköpostiin vastaamiseen ja raporttien kirjoittamiseen. Tietokone-ongelmat saattavat pysäyttää suuryhtiön toiminnan. Tietokonevirus voi tunkeutua lehtitaloon tai vakuutusyhtiöön.Tavallinen tietokoneen käyttäjä tuskailee jatkuvasti koneensa kanssa.
Emme sietäisi vastaavaa
miltään muulta kodinkoneelta.
Voisi sanoa, että tietokoneet ovat jääneet sinne 70-luvun tasolle. Niiden kanssa pitää näperrellä. Pitää olla asiantuntija, jotta selviää kunnolla. On kaksi ratkaisua. Ehkä kaikilla ei pitäisikään olla tietokonetta tai sitten pitäisi valmistaa helppokäyttöisiä malleja, joiden kanssa kuka hyvänsä selviää, joissa on vain perustoiminnat.
Pakostakin tulee mieleen 1900-luvun alku, jolloin herrasmiehet näpertelivät autojensa kanssa. Niissä ei ollut alussa edes jarruja. Ne kiisivät hulluina maiseman halki. Ne pysähtyivät keskellä katua tai metsätiellä. Piti astua ulos autosta ja alkaa veivata. Auto lähti liikkeelle, jos lähti. Autonomistajien piti palkata ammattitaitoisia autonkuljettajia.
Mutta auto vapautti ihmiset maantieteellisesti. Agatha Christie kertoo muistelmissaan siitä, miten hänen maailmansa avartui, kun hän hankki auton ja ajokortin. Samalla tavalla tietokone avartaa maailmaamme. Mutta valmis se ei vielä ole.
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Muistan nuo suuret tietokoneet yliopistolla insinööri koululla!
VastaaPoistaVanhin tytär kouluaikaan oli työssä eräässä Japanilais-kanadalais koulussa auttamassa niiden oppilaita tietokonehuoneessa. Hän sai aina olla korjaamassa PC tä mutta Mac koneita ei. Sen jälkeen hän hankki Macin ja minäkin jo 7 vuotta sitten. Ne ovat aina ollut luotettavan hyviä, varsinkin nyt viimeisin 3-4 vuotta. Ikinä ei ole viruksia, ja ne ovat helppoja hoitaa itse ilman apua. Mieheni työssä käyttää PCtä ja oli kotonakin, PCssä oli aina jotakin vialla, virukset ym. vihdoin hänkin muutti MACiin. Niiden käyttö on hauska eikä tuskallista.
Meidänkin nuorin lapsi kehittyi aikamoiseksi tietokoneasiantuntijaksi jo peruskoulussa (junior high) Kanadassa. Hänet haettiin luokasta, jos oli tietokoneongelmia jossain muussa luokassa.
VastaaPoistaOnko tietokoneiden (PC:n) ja ihmisen välisessä suhteessa jotakin samaa kuin Zenissä ja polkupyörän korjausoppaassa?
VastaaPoistaHanhensulka,
VastaaPoistauskoisin, että sille joka tietää jotain tietokoneista, niiden huolto on samanlaista kuin moottoripyörän korjaaminen tai zeniläinen puutarhanhoito niiden ymmärtäjälle - rentouttavaa.
Minulle tietokoneen käytön opettelu on arkeologiaa, jossa vähitellen paljastuu tämän erikoisen kulttuurin outo kieli ja ajattelutapa.
Mutta eiköhän tietokoneongelmat selviä monesti pelkällä ramplaamisella? Usein ratkaisun johonkin ongelmaan tietää, siis todella tietää, vain joku joka asuu jossain Kaliforniassa ja on suunnitellut sen yksityiskohdan.:)
Jaa'a, tätähän on mietitty erinäisten ihmisten voimin erinäisiä vuosia. Liekö kukaan keksinyt vastausta.
VastaaPoistaMuistan kun ostin ensimmäistä tietokonettani, osoitin kaupassa tyhmyyteni ja kysyin onko saatavana sellaista perusmallista, yksinkertaista konetta, jolla voisi kirjoittaa, mutta jossa ei ole monimutkaisia muita kommervenkkejä ja myyjä sanoi tietenkin ei. Minä kysyin miksi ei ja hän vastasi "koska siinä ei olisi mitään järkeä." Nolostuin kamalasti ja lähdin pois. Ostin koneen sitten toisesta kaupasta ja olen opetellut elämään näiden värkkien kanssa jollakin tavalla. Mutta aina välillä mieleni valtaa kysymys: miksi ei helppokäyttöisessä perusmallissa olisi järkeä? Nokia kehitti perusmallipuhelimen, niitä myydään viidelläkymmenellä eurolla. Minullakin on sellainen ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Sillä pystyy soittamaan ja lähettämään tekstiviestejä. Tietokone, jolla voi kirjoittaa ja jolla pääsee nettiin riittäisi samoin aivan loistavasti, mutta se ei käy koska se ei käy.
VastaaPoistaKirsti,
VastaaPoistaolen ajatellut samaa asiaa. Vastauksesta tuli niin pitkä, että tein siitä uuden lastun.
Pirkko
Tänä viikonloppuna minulla on ollut hyvä syy ajatella pahalla tietokoneinsinöörejä. Mieheni kone alkoi käyttäytyä oudosti. Minut koulutettiin tietokoneisiin 10 vuotta sitten (eli antediluviaanisella ajalla). Taistelin siis koneen kanssa koko sunnuntain. Lopulta oli pakko todeta, että kunnallinen hautaus vielä puuttuu. Maanantaina meille tuotiin uusi käyetty kone. Maanantai meni, kun yritin saada sitä siihen kuntoon, että mieheni uskalsi siihen koskea. Hän on juuri näitä "riittää, kun voi tekstiä kirjoittaa" -henkilöitä, ja koneessa oli jäljellä kaikenlaista edellisen käyttäjän jäljiltä (mm. noin 40 peliä - hmmm).Mukavamminkin voisi ainoaa elämäänsä viettää.
VastaaPoistaPitääkö aloittaa kansanliike yksinkertaisempien tietokoneiden, matkapuhelinten yms saamiseksi?
VastaaPoistaUsein tarvitsemme vain pientä osaa kaikista mahdollisuuksista. Samoin on mikrouuni. Minulle riittäisi muutama vaihtoehto. Samoin muut kodinkoneet.
Onkohan olemassa ihmisiä, jotka käyttävät kaikkia noita vaihtoehtoja?
Poikani, se joka oli tietokoneguru lapsena koulussa, neuvoi minua muutama päivä sitten: Opettele vain se, mitä todella tarvitset. Muuten vietät koko elämäsi tietokoneen kanssa nyhjäten. No, hän sanoi sen huomattavasti fiksummin.
Pohjimmiltaan maailmassa on tasan kahdenlaisia koneita: tietokoneita, jotka kaikki (periaatteessa) tekevät oikein ohjelmoituina (ja jos aikaa ja muistia on tarpeeksi käytettävissä) kaikki mahdolliset tietokoneella toteutettavat asiat ja koneita, jotka jotka eivät tee.
VastaaPoistaMinua viisaammat ovat väittäneet, että tämä on oikeastaan hyvin syvällinen ero.