Näytetään tekstit, joissa on tunniste Agatha Christie. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Agatha Christie. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, toukokuuta 20, 2016

Jane Austen kirjoitti olohuoneen nurkassa



Jane Austen kirjoitti olohuoneen nurkassa. Hänellä oli tapana livauttaa tekeillä oleva käsikirjoitus muiden pöydällä olevien papereiden alle, kun joku tuli huoneeseen: äiti, sisar Cassandra, joku palvelijoista, naapuri tai muu vierailija.

Luin koko kouluajan läksyni keittiössä. Siellä leikkivät pikkusiskot, äiti lauloi ja laittoi ruokaa, naapurit ja maalaissukulaiset pistäytyivät kertomaan kuulumisia, radiosta tuli ohjelmaa. Opin keskittymään missä hyvänsä. Siitä on ollut hyötyä, sillä minulla on ollut harvoin työhuone.

”Työhuoneena" on ollut keittiö, makuuhuone, olohuoneen nurkka, ruokasali. Sama juttu miehelläni, joka on tehnyt kokopäivätyön ohella kaksi väitöskirjaa. Koko asunto on täynnä kirjoja. Asumme kuin kirjastossa.

Virginia Woolfe oli varakkaan perheen tytär kuten naiskirjailijat olivat Suomessakin viime aikoihin asti. Woolfe sanoi, että naiskirjailijalla täytyy olla oma huone ja omaa rahaa. Hän osti ensimmäisellä kirjoituspalkkiollaan rotukissan. Minä lyhensin ensimmäisellä kirjoituspalkkiollani mieheni ja minun yhteistä opintolainaa.

Kuten jo mainitsin, Austenin perheellä oli useita kotiapulaisia, niin myös Virginia Woolfella. Agatha Christie oli hyvin varakkaasta perheestä. Avioeron jälkeen hän lähetti ainoan tyttärensä sisäoppilaitokseen. Sehän on edelleen aika yleinen englantilainen tapaa. Sitä on sanottu yläluokkaiseksi lapsenhylkäämiseksi. 



Nykyistä lasten viemistä vauvasta asti kokopäivähoitoon tullaan varmaankin sanomaan sosialistiseksi lapsenhylkäämiseksi. Ennenhän oli kotiapulaisia, joista tuli lapsille kuin sukulaisia. Lapset joutuvat yleensä maksamaan naisten ansiotyössä käymisestä - tai kirjoittamisesta ja muusta luovasta työstä kotona tai työhuoneilllaan. Lapset ovat maksumiehiä kapitalismin ja feminismin yhteiselle projektille: pikkulasten äiditkin hyödylliseen työhön. (Tekevätkö päiväkotien työntekijät arvotonta työtä?)

Tapasin kerran Aaapeli Saarisalon ja koetin kysellä, mitä hän ajatteli Agatha Christiestä, joka oli toisen miehensä kanssa samoilla arkeologisilla kaivauksilla kuin Saarisalo. Saarisalo hämmästyi kysymystä ja sanoi hetken mietittyään: – Hän oli sellainen mukava rouvasihminen. Kun koetin kysellä, mitä Agatha teki, Saarisalo sanoi: Laittoi ruokaa ja tiskasi. Se oli totta kaivauksilla oltaessa, ja Christie on sanonut, että tiskatessa oli hyvä kehitellä juonia tuleviin dekkareihin. Mutta Agathalla oli kaivauksilla ”mökki” (Lisäys ks kuva Agathasta ja Mallowanista), jossa hän istui kirjoittamassa.

Toinen lisäys: "The best time for planning a book is while you're doing the dishes." Agatha Christie.Tämä lause on Agathan omaelämäkerrasta. Tämä tulee esille vuoden 2005 blogikirjoituksestani, jossa on hauskoja kommentoijia. Kysyvät mm ovatko naiset murhanhimoisempia kuin miehet, kun kirjoittavat niin paljon dekkareita.
http://blogisisko.blogspot.fi/2005/08/kun-agatha-tiskasi-astioita-ja-punoi.html


Madame de Pomapadour kirjoituspuuhissa

Nykyaikana sekä miehet että naiset tekevät itse myös kaikki kotityöt. Kodinkoneista huolimatta nykyajan elämä on kuluttavampaa ja armottomampaa kuin entinen.

http://blogisisko.blogspot.fi/2011/06/kommentti-nykyajan-tiukka-tahti.html

lauantaina, toukokuuta 07, 2016

Hercule Poirot ja Immanuel Kant

Image taken from page 54 of 'Antropologia generale. Lezioni su l'uomo secondo la teoria dell'evoluzione ... raccolte e pubblicate ... da G. Raverdino e G. B. Vigo'

I wonder if Christie was influenced by Kant when she created Poirot.

Immanuel Kant piti kodissaan tässä talossa (silloisessa Königsbergissä) luentoja opiskelijoille varhain viiden kuuden maissa aamulla. Hän läksi sääännöllisesti päiväkävelylle, ja paikalliset ihmiset tarkistivat kellonsa sen mukaan. Kant ei matkustanut koskaan ulkomaille, pysyi kotiseudullaan ja sen lähistössä. Hän julkaisi pääteoksensa vasta 60-vuoden iässä. Hän muistutti Poirot'ta pikkutarkkuudessaan. Totuus, hyvyys ja kauneus olivat hänen pääteostensa aiheina, sekin sopii Poirot'lle. Onkohan Agatha Christie saanut Kantista ideoita? Agatha luki lapsesta asti kotinsa laajan kirjaston teoksia.
(Näin huonossa kunnossa olevan Kantin talon FB:ssa ja tämä tuli mieleen)

Kant ja Poirot ovat molemmat pikkutarkkoja, älykkäitä ja säännöllisyyttä ja siisteyttä rakastavia. Molemmat korostavat järjen ylivoimaisuutta, muistaen kuitenkin totuuden, kauneuden ja hyvyyden.

Photo: The British Library 
Image taken from page 54 of 'Antropologia generale. Lezioni su l'uomo secondo la teoria dell'evoluzione ... raccolte e pubblicate ... da G. Raverdino e G. B. Vigo'

tiistaina, syyskuuta 30, 2014

Salapoliisiromaanit kiehtovat levottomina aikoina



Olen miettinyt, keksikö Agatha Christie tästä Zagrebin Hotel Esplanadin korkeaselkäisestä tuolista erään tärkeän kohdan kirjaansa Bertramin hotellissa? Hän yöpyi nimittäin täällä mennessään Mesopotamiaan tapaamaan ystäviään jo ennen sitä aikaa, kun oli itse naimisissa arkeologin kanssa.

Tämä kirjoitus on ollut tässä blogissa jo vuona 2005. Se perustuu vanhaan artikkeliini P. D. Jamesista.Vanhoja kirjoituksia on kuitenkin vaikeaa löytää ja lukea. Tuntuu aiheelliselta toistaa se tässä mellkein 10 vuotta myöhemmin ja kysyä: Onko jokin muuttunut? Vanhat salapoliisiromaanit näyttävät olevan edelleen suosittuja. Ja nyt eletään erityisen levotonta aikaa maailmanpolitiikan kannalta.

 ”Nykyajan ihminen istuu kotonaan levottomassa suurkaupungissa monen lukon takana, pelkää murtovarkaita ja terroristeja ja rentoutuu lukemalla pienestä kylästä, jonka rauha ja moraalinen järjestys järkkyvät murhan vuoksi, mutta palautuvat lopulta ennalleen. Salapoliisiromaanien lukijat ovat älykkäitä ja vaativat kirjalta paljon. Heillä on usko hyvyyteen, järjestykseen ja onneen. He uskovat järjelliseen maailmankaikkeuteen, jossa asiat selviävät lopulta.” Näin ajattelee P. D. James, joka on itsekin salapoliisiromaanien kirjoittaja. Kun Conan Doyle julkaisi yli sata vuotta sitten ensimmäisen kirjansa Sherlock Holmesista, joku kriitikko arveli, että salapoliisiromaani tulee olemaan vain ohimenevä oikku kirjallisuudenlajina. Mutta näin ei ole käynyt. Salapoliisiromaanit ovat säilyttäneet suosionsa ja tulleet suorastaan salonkikelpoisiksi. Parhaat kirjailijat innostuvat kirjoittamaan niitä Suomessakin. P.D. Jamesin mielestä salapoliisiromaani on paitsi huvitusta ja pakoa omasta turvattomuudesta myös kokeilua syyllisyydestä sekä lukijalle että kirjoittajalle: tunnen syyllisyyttä, olen olemassa. Lukija on kuitenkin turvassa, sillä salapoliisin syyttävä sormi ei osoita koskaan häneen. Salapoliisiromaani on P.D. Jamesin mielestä nykyajan moraliteetti. Salapoliisi astuu näyttämölle kuin kostonenkeli, paljastaa älyllään ja rohkeudellaan syyllisen ja palauttaa järjestyksen. Salapoliisiromaaneissa ei ole onnellinen loppu, mutta rikollinen paljastuu, joutuu kiinni ja kuolee.On ymmärrettävää, että salapoliisiromaanit eivät ole rikollisten lempiluettavaa, vaan ennemminkin niiden, jotka tuskin koskaan tulevat tekemisiin lain kouran kanssa. Onko P. D. James oikeassa? Vai onko joitain muita syitä, joiden vuoksi dekkarit kiehtovat entistä enemmän ja klassiset englantilaiset salapoliisiromaanien kirjoittajat kuten Agatha Christie ja P. D. James säilyttävät suosionsa? © Anna Amnell

perjantaina, syyskuuta 12, 2014

Sophie Hannah: Nimikirjainmurhat

A high-back loveseat


Ensivaikutelma oli pettymys. Ensimmäiset sivut eivät vaikuttaneet Agatha Christieltä. Kirjoitin Facebookiin: 

Luin juuri Agatha Christien At Bertram's Hotel vaikka kuinka monetta kertaa. Mieheni osti 

11. 9. 2014 (kuitin mukaan klo 9:36) ruokakaupasssa käydessään Akateemisesta kirjakaupasta uuden "Poirot-kirjan".  Huom! Kuvassa tuoli zagrebilaisesta hotellista, jossa Christie yöpyi matkustaessaan Idän pikajunalla. Kirjojen kansien kuvat eiv ät pysy Bloggerissa, joten tämä kuva.

Luettuani pari sivua, ajattelin, että tämä ei vaikuta Christieltä - eikä Poirotilta. Harmi. Sitten ajattelin, että ehkä vain kuvittelin, mutta internettiä luettuani huomasin, että jotkut muutkin ovat sanoneet samaa. Uskon, että suomennos saattaa olla parempi. Täytyy käydä vilkaisemassa kirjakaupassa, pärjääkö suomentaja paremmin Christien tunnelman ja 1920-luvun kielen luomisessa.


Sitten ääneen pääsi Edward Catchpool, nuori poliisi, jonka kanssa eläkkeellä oleva Poirot alkaa tutkia outoa murhaa.


Jatkoa kirjan lukemisen jälkeen (12.9.2014):


Luettuani koko kirjan pikavauhtia ajattelen, että se oli liian pitkä, 373 sivua. Sitä myydään valtavalla mainoskampanjalla kymmeniin maihin. Uskon, että siitä tehdään ehkä piankin elokuva, joka saattaa olla parempi kuin kirja.


Eräs englantilainen kriitikko sanoo, että Christie-fanit ovat seitsemännessä taivaassa. En minä ainakaan. Jos olisin selannut kirjaa kirjakaupassa, en olisi ehkä raskinut ostaa sitä. Mutta olin pyytänyt miestäni tuomaan sen sanoen, että pitäähän tällainen kirja lukea.


Parasta kirjassa on, että Poirot on oikea Poirot, mutta hänen omituisuuksiaan - pedanttisuutta, omahyväisyyttä -  korostetaan ehkä liikaa.


Koska en ole kirjabloggaaja, en kirjoita enempää. Laitan linkkejä muiden kirja-arvosteluihin.

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1407550754061 (ennakkotietoja, ei kritiikkiä)

Täällä The Guardian -lehdessä ankarampaa kritiikkiä kuin minulla:
http://www.theguardian.com/books/2014/sep/09/monogram-murders-sophie-hannah-hercule-poirot-agatha-christie-novel-review
A high-back loveseat
Juoni huikea. Kritiikko pitää Poirotia elottomana. En sanoisi ihan samaa. Mutta siinä olen samaa mieltä, että puuttuu Agathan "sublime simpilicity". Sanoisin saman toisin:  lämpö ja kodikkuus puuttuvat.

Huom. blogikirjoitukseni Agatha Christien  omia 1920-luvun kirjoja.

Lisäys 10 päivää myöhemmin:

Kyösti Niemelä: Poirot saapuu 2000-luvulle HS/Kulttuuri 22.9.2014

Poirot palaa viileänä (Aamuset)

Lue ilmaiseksi netistä kaksi Agatha Christien kirjaa: esikoisteos Stylesin tapaus ja Salainen vastustaja. (molemmat englanniksi)


tiistaina, tammikuuta 07, 2014

Tänään katson neljä tuntia TV:tä

Art nouveau -lipasto by Anna Amnell
Art nouveau -lipasto, a photo by Anna Amnell on Flickr.
En ole muuttumassa pysyvästi sohvaperunaksi. Tänään on erikoinen päivä, sillä Suomen TV näyttää kolme mielenkiintoista ohjelmaa:

klo 19.00-20.00 YLEn TV 1: Agatha Christien arvoitus. David Suchet kertoo.
Tämä oli hyvä ohjelma.

klo 20.00-20.50 YLEn Teema: Art Nouveau ajan peilinä, osa 1/3 Pariiisi.
Ohjelma eksyi  useaan kertaan sivupoluille, unohtaen ohjelman kohteen, art nouveaun. Olisin halunnut nähdä Pariiisin kauniita art nouveau -rakennuksia ja huonekaluja, joiden yksityiskohdat kiehtovat, muotia. Näytettiin onneksi edes koruja. Nekin jäljittelivät luontoa, kuten art nouveaun muodot yleensäkin päinvastoin kuin ohjelman alussa väitettiin! Lasin ja loppuosan arkkitehtuutin osuus parasta.
Täällä Art nouveau -sivut! : art nouveau levisi Pariisista muihin maihin, myös Suomeen.

klo 21.00 - 22.35 YLE TV 1: Downton Abbey Lontoossa juhlimassa ongelmaneidin Lady Rosen debydannttivuotta. Tämä merkitsee sitä, että Lady Rose astuu "kodin suojasta" seurapiireihin.

New Yorkissa eräs rouva neuvoi debytantteja: Älkää tehkö tai sanoko mitään, mitä ette kestäisi nähdä The New York Times- lehden etusivulla.
Hänen olisi pitänyt neuvoa Lady Rosea, joka on tehnyt jo kaikenlaista debytantille sopimatonta.

Kuvassa on art nouveau -tyylinen  kaappi Pietarin ja Paavalin linnoituksen museosta. Siellä on kokonainen huone omistettu Art nouveaulle eli jugendille. Pistäytykää ihmeessä siellä, jos käytte Pietarissa. Pietarisssa on muutenkin paljon art nouveauta. Uskon, että sitä käsitellään tässä sarjassa.



Kirjoja jugendista ja Art Decosta. Klikkaa kuva suureksi!


torstaina, marraskuuta 07, 2013

Agatha Christien kanssa


Olen lukenut melkein koko ikäni Agatha Christien kirjoja, ensimmäiset naapurissa asuvan toimittajan ullakolla, jossa oli kasoittain hänelle arvostelijan kappaleiksi lähetettyjä kirjoja.

Suosikkejani: Lue netistä ilmaiseksi Stylesin tapaus (1919),  Christien esikoisdekkari, jossa hän esitteli Poirotin, Jappin ja Hastingsin. Salainen vastustaja (1922), jossa Tommy ja Tuppence. Voit lukea molemmat kirjat ilmaiseksi täältä netistä.

Näitä katson kotona DVD:ltä uudestaan ja uudestaan, ja Miss Marpelena on Joan Hickson: Murder at the Vicarage  eli Murha pappilassa (1930, suomennettu nimellä Murha maalaiskylässä), Bertramin hotellissa (1965) sekä Ruumis kirjastossa (1942), jossa unohtumattomat vuorosanat: Threre's a body in the library! ja Liberty Hall! Liberty Hall!

perjantaina, syyskuuta 27, 2013

Photo Friday: 'Mirror'

Hotel-Esplanade, Zagreb by Anna Amnell
Hotel-Esplanade, Zagreb, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Agatha Christie stayed in this hotel while travelling to Mesopotamia. Perhaps she sat here under this mirror, by the fireplace.
Photo Friday: Mirror'

Zagreb September 10th, 2010

Agatha Christie asui tässä hotellissa matkustaessaan junalla Mesopotamiaan. Ehkäpä hän istui tämän peilin alla takan ääressä.
My Hotel Esplanade set in Flickr

keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2012

Kuin Bertramin hotellin tuolit


IMG_2574 Hotel Esplanade Zagreb, originally uploaded by Anna Amnell.

A high back chair, a highback loveseat
Tuleeko mieleen Agatha Christien Bertramin hotelli, jossa kuullaan salaisuuksia näissä korkeaselkäisissä nojatuoleissa istuttaessa?
Hotel Esplanade Zagrebin rautatieaseman lähellä oli eräs niitä hotelleja, joissa Agatha yöpyi matkustaessaan Idän pikajunalla Mesopotamiaan.

maanantaina, heinäkuuta 16, 2012

Flunssa yrittelee


Kynnysmatto, originally uploaded by Anna Amnell.
Nyt täytyy linnoittautua kotiin ja lukea Agatha Christietä, sillä flunssa yrittää nujertaa minua.

Luulen, että vastustuskykyni heikkeni, kun valvoin katutöiden metelin vuoksi. Flunssa alkaa aina heikoimmasta kohdasta, minulla nykyään korvista, jotka vaivasivat viime talvenakin.

Onneksi ennakoin tilanteen pyytämällä korvatippareseptin uusinnan. Nyt vain lepoa.

Laitan vähitellen joitain tyttäreni matkakuvia Istrialta muistuttamaan, että joka paikassa ei sada. Nojatuolipuutarhuri-blogiin.

P.S. Luen kirjaa "The Secret Adversary" (1922), jonka olen lukenut jo aikaisemmin, kolme vuotta sitten. Nyt luen vähän eri syistä. Suomennettu vasta vuonna 1974. Hauska ja jännittävä Tom & Tuppence -seikkailu. Heistähän on tehty uusi TV-filmi, jossa Anthony Andrews on Tom. Hehän saavat vanhentua Agathan kirjoissa. Luen nyt tätä ensimmäistä seikkailua, joka tapahtuu heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Vallankumoukselliset ovat liikkeellä, bolshevikit niin kuin ukkini sanoi, he jotka pilasivat hänen nuoruutensa Pietarin.

keskiviikkona, marraskuuta 16, 2011

Tästä Agatha Christie kirjoittaisi


Kuvassa on kuuluisa Tiffanyn keltainen timantti, jota Audrey Hepburn käytti elokuvassa Aamiainen Tiffanylla (Breakfast at Tiffany's). Kuva Wikipedia/shipguy

Lehdet kertovat, että maailman suurin keltainen timantti on myyty kahdeksan miljoonan euron hintaan Sotheby'sin huutokaupassa.

Jos Agatha Christie olisi elossa, hän saattaisi kirjoittaa tästä uutisessa mainitusta kyyneleenmuotoisesta timantista salapoliisromaanin. Hänellä oli tapana valita jokin hyvin tunnettu tapaus ja kuvata sitä jostain erikoisesta näkökulmasta, rikoksena joka liittyy siihen jollain tavalla.

perjantaina, lokakuuta 21, 2011

Sunnuntaina 23.10.2011 Agatha Christien "Askel tyhjyyteen"



Miss Maplen ystävät, laittakaa kalenteriin: sunnuntaina 23.10.2011 (TV1 klo 18.55) on Neiti Marple -tv-elokuva Askel tyhjyyteen. Nyt pääsen vähällä. Derrickus on kirjoittanut blogissaan Villa Derrickeria pitkän artikkelin, joka  valmistaa meitä katsomaan tämän elokuvan. Romaanin alkuperäinen nimi on kiinnostava: Why Didn't They Ask Evans? Romaani vuodelta 1934. Kuvakin on Derrickuksen blogista.
http://villaderrickeria.blogspot.com/2011/10/vitaaliset-mutta-etikettitietoiset.html


Klikkaa myös hakusanojani 'Agatha Christie'. Kirjoituksessa Agathaan ei kyllästy keskustellaan Miss Marplen vanhenemisesta.
Agatha Christie Home Page

torstaina, lokakuuta 06, 2011

Kommentit: Nopeat kirjailijat

Barbara Cartland vuonna 1925, 24-vuotiaana. Hänellä lienee edelleen maailmanennätys nopeudessa, Guinnessin mukaan 23 romaania vuodessa vuonna 1983, 82-vuotiaana.
Kommenttini:


1. Tapauksessa N. W. täytyy olla jotain, mitä emme tiedä. Kuinka kauan hän suunnitteli kyseistä kirjaa? Se on saattanut olla hänellä mielessä kauankin. Entä neuvottelut kustannustoimittajan kanssa ja muut käytännön jutut.


Jos on kyseessä luova nero, hän voi kirjoittaa joka viikonloppu yhden kirjan. Silloinhan muut kirjailijat voivat jäädä eläkkeelle, jos tältä kirjailijalta ilmestyy nelisenkymmentä kirjaa vuodessa.


Aika monta kirjaa vuodessa kirjoitti myös Barbara Cartland, ja ne olivat paksumpia. Kiinnostava ilmiö.


Miten tilanne jatkuu? Se onkin ratkaisevaa.

2. kommentti


Hyvin nopeita ja tuotteliaita kirjailijoita on olemassa:


Alexandre Dumas vanh.: 60 näytelmää, 160 romaania, artikkelikokoelmia, elämäkertoja jne jne. Ne eivät olleet viihderomaaneja tai pikkulasten kirjoja.


Barbara Cartland kirjoitti vuosikymmenet kirjan viidessä päivässä ja julkaisi yleensä kymmenen kirjaa vuodessa teini-iästä asti, yhteensä 723 romaania. Vielä vuonna 1983, 82-vuotiaana hän julkaisi 23 romaania yhtenä vuonna, mikä on Guinnessin kaikkien aikojen maailmanennätys.


Hän oli kuudenneksi käännetyin kirjailija maailmassa, ja vain William Shakespeare ja Agatha Christie ovat myyneet enemmän kuin hän.


Älykäs nainen. Myös poliitikko, lentäjä. Mediapersoona. Nuorena kaunis ja fiksu.


Hän ei ollut kuitenkaan minun lempikirjailijoitani. Luin yhden kirjan, ja se oli ihan hyvä.


Terveisin oikein hidas kirjailija.:)


Keskustelu jatkui toisessa kirjoituksessa
3. kommentti




K., kirjoitit:
"Turun sanomien juttu oli ikävä, koska se levittää väärää kuvaa siitä, mitä on kirjailijan ammatissa toimiminen." Siitä on kysymys.


Olet tehnyt hienon työn ottaessasi tämänkin tapauksen esille. Siihen asti, kun tämä nuori kirjailija itse kertoo kunnolla työstään, me muut vain arvailemme.


Suurimmalle osalle meistä kirjoittaminen on kovaa työtä. Helppo ja inspiraation vallassa tehty tai nopeasti syntynyt kirjoittaminen on harvinaista juhlaa.


W.  on kirjoittanut ennenkin ja palkittu Internetin mukaan. Lastenkirja ei ole ensimmäinen kirjallinen yritys. Lahjoja siis on. Hänellä on takanaan myös kielen ja kirjallisuuden opinnot. Se merkitse paljon. Muuta emme tiedä. Kaksikielinen?


Sitten Cartland, josta tiedämme paljon. Hän on itse kertonut, että suhteet korkeassa asemassa oleviin henkilöihin ovat olleet merkittävä apu uralla. Kaikki ovet ovat olleet auki kuningashuoneeseen asti. Media on kiinnostunut. Aina löytyy sopiva tuttu linna ja kartano tapahtumapaikaksi historialliselle romaanille. On spesialisteja, historiantutkijaystäviä, jotka tekevät tutkimustyön, antavat hetkessä tietoa ja neuvoja. Se nopeuttaa valtavasti. Vastaavaa on joillakin suomalaisillakin kirjailijoilla. Sellainen kirjailija ei raada yksin.


Auttaa jos on huippuälykäs ja luonteeltaan asiallisen laskelmoiva. Sitten vielä voi olla herkkyyttä ja takana kovia kokemuksia - Cartlandilta kuoli kaksi veljeä sodassa muutaman päivän aikana. Trauma yhdistää lukijoihin.


Aina puuttuu kuitenkin jotakin. Meiltä muilta ehkä nopeus, suvun tuki ja korkeat suhteet. Cartlandilta pitkäjänteisyys ja kunnianhimo tuottaa suuria teoksia. Näitä ominaisuuksia oli toisella nopealla kirjaiijalla Alexander Dumas vanhemmalla.


Mutta kirjoittaminen ei ole koskaan helppoa. Ei kannata kadehtia ketään.


4. kommentti, vastaus nimimerkille "V. E"


E,

ymmärtääkseni Barbara C. naputteli kirjat alussa itse, mutta vanhemmiten ei tietenkään enää jaksanut. On tavallista, että menestyskirjailijoilla on sihteeri. Eräässä TV-ohjelmassa Cartland kertoi tuosta, mitä Sinäkin kirjoitit. Muistaakseni siinä aivan näytettiin, kuinka Cartland lepäsi divaanilla, selkä pikakirjoittajaan päin ja saneli tekstiä.

En ole tarkemmin tutustunut Cartlandin elämään. Hän myöskin sanoi TV-ohjelmassa, että hänen hyvä ystävänsä historian professori teki tutkimustyön siihen ja siihen kirjaan, ja ne ovat varmaankin päteviä ajankuvauksia.

Monet kirjailijat käyttävät tutkimusapua ja luettelevat kirjansa alussa ne ja ne henkilöt. jotka tutkivat kunkin kaupungin. Joillakin on aivan perhefirma tekemässä kirjoja tai työryhmä laittamassa murteet oikein:).

Varsinkin ulkomaiset menestysromaanit ovat suorastaan ryhmätyötä. En uskalla mennä esittämään väitteitä suomalaisista kirjailijoista.

Meikäläinen juoksee vuosikaudet historian luennoilla ja lukee sata kirjaa yhtä lastenkirjaa varten. Sehän on hullun hommaa, sillä apurahoja tulee vähän, kun on "hidas" eikä julkaise joka vuosi.:)

keskiviikkona, syyskuuta 14, 2011

Rakas Agatha




15.9. Agathan syntymäpäivä
Olemme kiinnostuneita kaikesta, mitä teit, Agatha Christie. Sinua juhlitaan. Myös vanhoja kirjojen kansia.
Agatha ja Archie Christie (ensimmäinen aviomies) olivat surffaajia, seisten lainelaudalla, mikä oli siihen aikaan harvinaista.
Klikkaan Agathan nimeä ja lue kaikki Agatha-juttuni.
15.9. Agathan syntymäpäivä

perjantaina, syyskuuta 02, 2011

Kommentti: kirjailijat ja lukijat


Kommentti Anu Holopaisen blogiin Kirjailijan kävelyretkiä: Kauniisti ilmaisit minullekin tuttuja ajatuksia. Samalla tavalla voi kokea myös lukija, joka ei ole itse kirjailija. Kirjoista tuttu kirjailija on kuin ystävä tai perheenjäsen.

Janes Austen istumassa tuolla pöydän ääressä käsi suojelevasti kirjoitusalustan päällä - siellä on uutta tekstiä piilossa. Agatha Christie paljosta istumisesta turvonneine nilkkoineen Mesopotamiassa pienessä kirjoitusmökissään kaivausten keskellä. Mika Waltari kävelemässä myhäillen pitkin Arkadiankatua ja minä pienenä ja nälkiintyneen laihana opiskelijana istumassa saman kadun varrella opiskelijaboksini leveällä ikkunalaudalla katsomassa häntä.

Mika Waltari asui Töölössä (valokuviani)

lauantaina, elokuuta 06, 2011

Tunnustus 'Fess up'

Omakuva 2010


Omakuva on otettu Zagrebissa Hotel Esplanadessa, joka oli aikoinaan yksi Idän pikajunan pysähdyspaikoista. Siellä asui muiden muassa Agatha Christie matkoillaan Mesopotamiaan. Me kävimme vain juomassa teetä tässä hienossa hotellissa. (katso kaikki kuvat)
Osallistuminen Anun haasteeseen 'Fess up'

 Ensin kommenttini:
Onkohan tämä minulle? Minun piti katsoa sanakirjasta mitä ‘fess up’ tarkoittaa. ['fess up' = 'acknowledge', 'confess'] Taidan olla liiaksi ‘over the hill’? En pitänyt edes teini-ikäisenä Coca Colasta. Taitaisi tulla liian karmeaa luettavaa.:)

Tässä vastaukset:


Niin sanotut "taiteelliset" ominaisuuteni:


1. Elitistisyys
En pidä coca colasta, kahvista, tupakasta enkä alkoholista. Pidän vedestä. Hei, mutta se ei taida ollakaan elitististä, vaan maatiaista. Olen siis maatiainen. Mies sanoo: Kallis maku. Vain teoriassa. Tyydyn yleensä vain ottamaan valokuvia kalliista esineistä. Mutta jos saisin lottovoiton, kallis maku alkaisi näkyä minussa ja ympäristössäni. Nirso musiikissa: Chopin ja Mozart.

2. Hankala luonne
Mies sanoo, että en ole. Mutta kyllä minä muutun hankalaksi, jos joku käyttäytyy törkeästi, rupeaa vaikkapa rähjäämään lapselleen (kuten eräs kuuluisa henkilö Stockmannilla) tai hakkaamaan vaimoaan kadulla.

3. Päihteidenkäyttö
Puoli kupillista vahvaa kahvia panee minuun vauhtia. Tunnen lentäväni kuin raketti. Extreme-kokemus, johon uskallan ryhtyä vain hätätilanteessa.

4. Boheemius
Tästä saan eniten pisteitä. Olen kotona yöpaitasillaan, en pettaa sänkyä (syy: pölypunkit täytyy haihduttaa), en kärsi epäjärjestyksestä.

5. Itsekeskeisyys
Jokainen on narsisti. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

6. Erakkomaisuus
Olen suurkaupunki-erakko. Kesämökkiä ei ole, jossa voisi tulla perinteiseksi erakoksi.

7. Tunteellinen (yli)herkkyys
Itken kun on hyvä elokuva, mutta elokuva-alalla oleva ystäväni väittää, että elokuva on epäonnistunut, jos katsoja ei itke.

lauantaina, heinäkuuta 30, 2011

Agathaan ei kyllästy



Näimme ranskankielisellä kanavalla pätkän Agatha Christien "By the Pricking of My Thumbs" -kirjasta tehtyä TV-elokuvaa. Monet lukijat eri puolilla maailmaa olivat pyytäneet Christietä kirjoittamaan siitä, mitä tapahtui Tommylle ja Tuppencelle.

Ranskalaiset ovat tehneet kirjasta elokuvan, ja 40 vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen myös englantilaiset. Miss Marple on myös mukana, tässä Geraldine McEwan, joka ei miellyttänyt katsojia ja joutui jättämään kesken Miss Marple -uransa. Ehkä ohjaajissa oli enemmän vikaa, sillä he muuttivat Miss Marple -kirjoihin olennaisesti kuuluvia piirteitä, joihin lukijakunta on kiintynyt. Tarinat eivät toimineet enää. Monille englantilaisille ja muuallakin oleville katsojille Miss Marple on kuin sukulaistäti, jonka he ovat tunteneet lapsesta saakka.

Ranskalaiset laittavat Marplen ja muutkin puhumaan ranskaa, mikä ei ole hauskaa kuunneltavaa, esim Poirot'n ääni ei ole yhtä hieno kuin Suchet'n Poirot'lla. Ranskankielisen alatekstinkin kanssa oli liian hankalaa seurata. Jäi kesken. Mikä ilo olisi ollut katsella Miss Maplea, jossa on alkuperäinen ääni ja ranskankielinen alateksti!

Täytyy toivoa, että nämä uudetkin Agatha Christie -elokuvat tuleevat Suomeen joko telkkariin tai DVD:nä. Kiinnostava yksityiskohta on, että elegantisti vanhentunut (ja vanhennettu ?) Anthony Andrews on Tommy, joka päinvastoin kuin Miss Marple ja Poirot on saanut vanhentua ajan kuluessa.
Agatha Christie -sivut, joilla on myös kartta, josta löytää kirjojen/elokuvien tapahtumapaikat.

sunnuntaina, heinäkuuta 17, 2011

Ihanneloma

Ihanneloma? Millainen se on? Pää ja kädet levossa? Pää levossa, kädet poimimassa marjoja? Kerran vietin ensimmäisen lomaviikon pelkästään neuloen, istuin iso flanelliyöpaita päällä sängyssä ja tunsin olevani zombi. Minulla oli ollut sinä talvena hyvin vaikeita teini-ikäisiä oppilaita.

Joillekin marjojen poimiminen on lepoa sielulle ja aivoille. Oli aikoja, jolloin luin aina lomalla Agatha Christien kirjat tai Kadonnutta aikaa etsimässä tai jotain muuta, mikä heitti matkalle toiseen maailmaan. Usein ensimmäinen asia, mikä tehdään loman alkaessa, on siivoaminen ja kaappien järjestely. Vähän sama juttu kuin silloin, kun jäädään eläkkeelle.

Kun kirjoittamisesta tuli työtä, tuntuu, ettei ole ollut enää lomaa ollenkaan. Vaikka kirjoja valmistuu harvoin, aiheita ja suunnitelmia on aina mielessä. Aina voi muokata keskeneräisiä käsikirjoituksia. Matkat ovat enimmäkseen aineiston keräämistä. Toisinaan kuitenkin nähtävyydet ovat niin suuria, niin yllättäviä, niin kauniita, että unohtaa kaiken muun. Kotiäitinä ollessani pidin yhden vapaaillan viikossa. Menin perjantai-iltaisin Rikhardinkadun kirjastoon ja luin tuntikausia lehtiä ja kirjoja. Alussa kuulin aina korvissani herttaisia ääniä, jotka sanoivat: äiti! äiti!

Onko bloggaaminen tai valokuvien ottaminen työtä vai harrastusta, lepoa vai stressiä? Pitääkö lomalla vastata puhelimeen?
Posted by Picasa

torstaina, toukokuuta 26, 2011

Tee valvottaa

Tea for two

Pidän kovasti teestä. Juon sitä maidon kanssa. Viime aikoina tee on alkanut valvottaa. Olen juonut jo pitkään "kakkosteetä", käyttänyt pussia, josta on jo laitettu yksi teekupillinen. Nyt sekin valvottaa.

Eilen illalla oli hyvin viileää illalla. Olimme iltakävelyllä ja menimme kahvilaan lämmittelemään ja juomaan teetä. Kotona vielä toinen kupillinen. Olin pirteä melkein kahteen asti.

Kuvassa teetarjoilu Zagrebissa Hotel Esplanadessa, jossa asui aikoinaan muun muass Agatha Christie matkustaessaan Idän pikajunalla Mesopotamiaan, jossa hänen arkeologimiehensä oli kaivauksilla.

Lue kakkostee-tapauksesta. Klikkaa alla olevaa hakusanaa.:)

sunnuntaina, lokakuuta 03, 2010

Agatha ym


Wordle: Blogisisko
Click the picture!
Onko nimesi Agatha?
Nimi Agatha on kreikkaa ja tarkoittaa 'hyvä'. Se oli suosittu keskiajalla ja tuli uudelleen suosioon 190-luvun alussa. Lieneekö Suomessa yhtään Agathaa?

perjantaina, syyskuuta 10, 2010

Agatha asui tässä hotellissa

Hotel Esplanade, Zagreb

Photo: Anna Amnell
Hotel Esplanade Zagrebissa rakennettiin Idän pikajunan matkustajia varten. Eräs reiteistä kulki Zagrebin kautta.
Katso lisää kuviani .: Hotel Esplanade -kansio