Grafomaniaa

Lue Ylioppilaslehdestä Sanna Nyqvistin kirjoitus siitä, mitä on grafomania. Tämän vihjeen luin uudesta blogista, jonka nimi on juuri tämä GRAFOMANIA. Se on on ryhmäblogi, johon kirjoittaa kuusi kirjailijaa. Blogin tekninen toteus ja ylläpito on WSOY:n.
Lisäys 2013: Grafomania on siirtynyt jo vuonna 2007 wordpressiin.

Orkideoja ikkunalaudalla ja tropiikissa

Australiassa asuva Anni Heino kirjoittaa viehättävästä orkidearetkestä. Maariankämmekät ovat ainoat orkideat, joita olen nähnyt luonnossa. Ne ovat jättäneet unohtumattoman jäljen ja selittävät nähtävästi osaltaan kiintymykseni orkideoihin. Me pohjoisten seutujen asukkaatkin saamme nauttia nykyään orkideoista omassa kodissammekin. Orkideat ovat suosittuja, tässä orkidealinkkejä.

Varsinkin perhoskämmekät ovat helppohoitoisia. Nykyään niitä kloonataan. Timanttiveitsellä voidaan ottaa lukemattomia ohuita siivuja yhdestä ainoasta alusta, kun siitä kasvoi ennen vain yksi orkidea. Siksi orkideat ovat nykyään halvempia kuin koskaan ennen, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että orkidea kukkii vuodesta toiseen ja kukat ovat hyvin kestäviä.

Orkideoihin liittyy myös jännitystä, dramatiikkaa ja petosta, ainakin tutkijoiden mielestä. Ne ovat lisäksi sekä kauniita että kestäviä, sankaritar-ainesta.

Orkideat kiinnostavat sekä naisia että miehiä. Jotkut orkidea-asiantuntijoista ovatkin miehiä.

Kuvassa osa orkideoitani kesällä. Ne kukkivat yleensä rehevimmillään - kohteliaasti - joulun aikaan. Kuvassa näkyy myös amaryllis, joka puhkesi hämmästykseksemme keskellä kesää kukkaan ja taitoimme kukan maljakkoon talteen.
Kuva: Joonas Heiskanen

Tämän päivän urakka: linkkivarastoblogi

Kiitos, Hanhensulka. Tässä on Sinulle yksi sulka hattuun lisää. Osuin nimittäin tänä aamuna - eli oikeammin eilen aamulla - Hanhensulan linkkiblogiin. Olin suunnitellut pitkään pysyvän linkkivaraston tekemistä, mutta en ollut tajunnut, että sille voi varata tuolla tavalla oman blogin.

Niin kauan kuin nämä blogit ovat ilmaisia, niitä voi käyttää niin kuin mappeja mitä erilaisimpien asioiden järjestämiseen ja säilyttämiseen. Tämä blogi ei tule listoille. Siitä on maininta vain minun omassa linkkiluettelossani. Käykää katsomassa, jos kiinnostaa. Amnellinks on julkinen linkkivarasto. Kertokaa, jos tiedätte jotain, mitä siihen voisi lisätä. Siinä on omat aihepiirinsä, ja se on tietenkin vielä alkutekijöissään. Linkkivarastoakaan ei tehdä päivässä.

Wilson Avenue Toronto

Bloginsisustamisen ongelma ratkesi

Kirjoituslipasto huonekaluna KUVA JA MÄÄRITELMÄ

Eilen illalla Saaran blogissa keskusteltiin työhuoneista. Useilla kirjoittavista naista ei sellaista ole. Kirjoitetaan sängyn päällä ja keittiön pöydän ääressä. Saaralla on kuitenkin mukava työskentelynurkkaus, jota hän kuvaa kirjoituksessaan.

Varsinaisen vapaan toimittajan urani aikana Torontossa kirjoitin keittiössä paitsi viimeisenä vuonna, jolloin kaksi lapsista oli lähtenyt Pariisin opiskelemaan, ja mieheni ja minä saimme työhuoneet. Pöytänä oli pienessä keittiössämme kadulta löydetty pitkä ja kapea keittiön pöytälevy. Mieheni teki siihen laudoista pukkijalat.

Istuin keittiön korkealla jakkaralla ja kirjoitin eläintensuojeluyhdistyksen kirpputorilta ostetulla punaisella kirjoituskoneella. (Olen heittänyt sen Suomessa roskiin ja epäilen, että se on nyt kallis keräilyesine.)Edessäni oli seinällinen taidejulisteita. Siinä sitä syntyi kulttuurijuttuja Suomeen. Kirjoja, lehtijuttuja ja väitöskirjoja kirjoitetaankin hyvin vaatimattomissa olosuhteissa. Mutta mielikuvitus luo laajoja näkymiä.

Tänä aamuna, kun heräsin, huomasin, että Saaran kuvaus hänen omasta pienestä työhuoneestaan ratkaisi erään työpöytäongelman, oikeastaan kirjoituslipasto-ongelman. Koska nuortenkirjablogini nimi on ”kirjoituslipasto”, olin laittanut sinne kuvan kauniista kirjoituslipastosta, jonka ajoittaisin jonnekin 1800-luvun loppuun tai 1900-luvun alkuun. Mutta nyt tuli ongelma. Olin siirtänyt kaikki siihen aikakauteen liittyvät kirjoitukset uuteen blogiin, ja 1500-luvulla ei kirjoituslipastoja vielä ollut.

Mutta työpöytiä oli. Pyhimykset Augustinuksesta ja Hieronymoksesta lähtien on kuvattu istumassa arvokkaiden työpöytiensä ääressä. Mutta entä naiset? Mariakin istuu lattialla kirjaa lukemassa ainakin yhdessä maalauksessa. Lattialla istuivat vielä Elisabet:n hovinaisetkin hienoissa tilaisuuksissa. Tuoli oli vain Elisabetilla. Hän oli lempeä, kun ei vaatinut hovinaisiaan seisomaan. Ei tiedetä istuivatko Elisabetin hovinaiset tyynyillä vai leveiden moninkertaisten hameittensa päällä.

Mutta tänä aamuna muistin heti herättyäni keskiaikaisen naiskirjailijan, joka kuvataan omassa pienessä työnurkkauksessaan pöydän ääressä. Christine de Pisan. Minulla on hänen kirjansakin. Sen kannesta löytyi naisen kirjoituslipastolle edeltäjä. Se koristaa nyt blogini sivupalkkia. Kiitos, Saara, ideasta.