Flickr yhdistää nyt: Bromelia

Bromelea, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tässä on nyt kuva Bromeliasta. Ovatko käyttäjien valitukset sittenkin auttaneet?
Tämä on helpotus. Toivottavasti tämä ei ole väliaikainen helpotus. Fickr on minulle tärkeä, sillä minusta on todella hauskaa ottaa kuvia ja varastoida ne paikkaan, josta ne saa helposti esille.


 

Flickr muuttunut oudoksi. Azalea paleltui. Lohdutuskukka: Bromelia

Bromelia (väri: cupcake). Kuva: Anna Amnell. Klikkaa kuvaa. Siitä tulee todella suuri.

Sain tänään mieheltäni tämän kauniin kukan lohdutukseksi seuraavista asioista:

1. Flickr on saanut joitakin hyvin suuria asiakkaita ja ruvennut tekemään sivustoa hienommaksi ja tavalliselle käyttäjälle hankalammaksi. Minulla on siellä yli 30000 kuvaa. Ne säilyvät siellä, mutta en voi siirtää niitä blogiin niin kuin ennen. Blogger-blogeistani loppuu nopeasti tila, jos laitan siihen tällaisia suuria kuvia. En halua enkä voi maksaa ylimääräisiä maksuja Bloggerille. Toivon, että tilanne selvenee tai keksin jonkin muun ratkaisun. Siihen asti laitan Blogger-blogeihini vain linkkejä Flickriin, jossa on ollut kuviani vuodesta 2005 asti.

Kuvakansioihin (sets) pääsee, mutta heti pomppaa mainos: teetä kirja Flickrlllä. Liian kallis.
Collections, uusi nimi Creations.

Huom! Lisäys: Flickr yhdistää nyt. Useimmat toiminnat ovat palautuneet entiselleen.

Lampun valossa

Lampun valossa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Luin Puutarha.net -keskustelupalstalta, että tavallinen hehkulamppukin voi toimia kasvilamppuna. Nyt kokeilin sitä kahteen lahjaksi saamaani kukkaan. Olen huomannut joulunaikaan, että joulukynttelikköjen pienet lamput toimivat kasvilamppuina hyvin. Mikä lienee niissä oleva valo?
Saintpauliat saavat lisävaloa päivänvalolampusta, joiden luo siirrään ne. Käytän päivänvalolamppua lukulamppuna nykyään.

Kasvilamppujen alla

Light, originally uploaded by Anna Amnell.

Nyt on pimeä aika. Mistä saada tarpeeksi valoa kukille?

Jo viikossa täydessä kukassa

Kuvat: PAA
Otin kukan sisään käytävästä ainakin viikon liian aikaisin. Ensi vuonna voin katsoa tätä blogia ja olla viisaampi.

Kukat maaliskuussa

Kun muutimme Kanadasta, meillä oli melkein tyhjät huoneet. Toimme vain puoli pientä kontillista tavaraa: ruokapöydän ja tuolit, sängyt, kirjat (hyvin paljon!), kirjahyllyt, erilaisia koriste-esimeitä, pojan tekemiä maalauksia, jonkin verran astioita. Onneksi on kirpputorit. Sieltä ostin verhot, astioita ja keittiötarvikkeita.

Eniten kaipasimme kukkia. Meillä oli ollut Kanadassa suuria puumaisia aralioita sekä paljon ilmaa puhdistavia rönsyliljoja ja tietenkin joulukaktus. Aloin kerätä kukanoksia vanhan ajan tyyliin, ja saimme lahjaksi ruuukkukukkia ystäviltä, oppilailta ja työtovereilta. Lopulta meillä oli 60 huonekasvia sekä pojalla sama määrä kaktuksia. Mutta sitten tuli taloon putkiremontti. Koko talo tyhjäksi ja asukkaat evakkoon. Se tapahtui keskitalvella. Vuoden kuluttua muutettiin takaisin. Siinä rytäkässä menetimme suurimman osan kukkia.

Entisistä ovat enää jäljellä orkideat ja vain miehen työhuoneessa olevat anopinkielet, yhdestä kasvista jaetut, kuin vihreä salusiini ikkunassa. Siirrän kukkia vuodenajan mukaan huoneesta toiseen, koska valoisuus vaihtelee.

Kukkatilanne nyt:





Pitäisikö siirtää jalustalla oleva rönsyliljakin jo pohjoispuolen ikkunalle?



Joulukaktus oli viimeksi nupussa joulukuun puolivälissä. Se vietiin käytävän ikkunalle, on taas nupussa. Saamme siitä pääsiäiskukan.



Tämä vuosia levossa ollut orkidea puhkesi kukkaan joskus viime syksynä. Olen ottanut siitä muutaman kukan maljaan veteen ja valokuvaa varten, ja yksi on vielä jäljellä.



Lapsuudenystävän antama saintpaulia kukkii koko ajan.



Toinen lapsuudenystäväni antoi hienon orkidean. Saankohan tämän kukkimaan uudelleen? Pitäisikö se jakaa ja istuttaa uudelleen?



Levossa olevia orkideoita keittiön ikkunalla. Toivon, että valoisa paikka saa muutaman kukkimaan. Yleensä orkideani kukkivat keskitalvella ja kesällä.



Saintpaulioiden lehtiä juurtumassa. Tavoitteena keittiönikkunanlauta täynnä kukkivia saintpaulioita. Aina voi toivoa...

Orkideakin voi olla vaikea tai helppo

Ostin tämän orkidean eräänä kesänä alennusmyynnistä, mutta se oli sittenkin aika kallis. Olin nähnyt kuvan samanlaisesta kukasta eräässä sisustuslehdessä. Siinä se huoneen keskellä pöydällä ja täynnä kukkia. Tämäkin oli viikkokausia täynnä suuria kauniita kukkia. Tässä kuvassa kukinta on jo lopuillaan.

Olin kysellyt hoito-ohjeita, ja kosteutta pidettiin tärkeänä. Perhoskämmekkäni kukoistivat, joten oletin, että tämäkin menestyisi. Se oli valoisassa huoneessa pöydällä, ja laitoin vettä kahteen astiaan sen vierelle tuomaan sille kosteutta. Sumutin sitä huolellisesti, niin kuin oli käsketty.

Tein ratkaisevan virheen: Sumutin vettä lehtiin, mutta sitä valui myös lehtien yhtymäkohtaan ja kukka mätäni. Yritin pelastaa kukan vaihtamalla sen uuteen ruukkuun, mutta nähtävästi vain vahingoitin juuria. Kukka kuoli.

Tämän jälkeen olemme ostaneet vain perhoskämmeköitä. Olen saanut lahjaksi muitakin. Ne ovat kukkineet kauan ja tuottaneet paljon iloa. En ole saanut niitä yleensä kukkimaan uudestaan. Yksi paleltui ikkunalaudalla, kun tuli yöllä äkkiä pakkanen, toiset vain lopahtivat. Olen itse aloittelija, mutta orkideanäyttelyissä olen ihaillut mitä ihmeellisempiä kukkia ja keskustellut niiden hoidosta. Mutta en taida laajentaa valikoimaani.

Myös Gregory Peck kasvatti vain perhoskämmeköitä, TV-haastattelussa hän kertoi syynkin: helppohoitoisia ja erittäin kauniita. Sama syy minullakin.

Tapaninpäivänä 2005

Valokuvan otti Beesi.
Ehkä ensimmäinen kuva digikamerallamme 26.1.2005

Joulukaktus on ahkerana joulun alla

On ollut aikoja, jolloin olen alkanut joululahjojen ostamisen kesällä ja kodin koristelun joulua varten jo muutamaa viikkoa ennen joulua. Olen valmistanut joskus itse kaikki lahjat, neulonut tyttären Barbielle tai isommallekin nukelle laatikollisen vaatteita, tehnyt pehmoleluja ja nukkeja, leiponut joulukakkuja, valmistanut omenachutney'a monta purkillista. Nyt on vasta oviseppele paikallaan. Eräs syy tähän on se, että vietämme jälleen vasta loppiaisena varsinaista joulua, kun osa 'familiasta' on ulkomailla jouluna.

Ainoa ahkera joulunvalmistelija on joulukaktus, joka työntää esiin joka päivä entistä suurempia nuppuja. Tämä taitaa olla kolmas joulukaktukseni. Ensimmäinen, kuvassa oleva, meillä oli Torontossa. Se riippui koko kesän omenapuun oksasta ja tuotiin sisälle vasta myöhään syksyllä. Se ehti kasvaa suureksi ja annettiin lähtiessä ystäville. Toinen joulukaktus ehtii kasvaa mahtavaksi, kesti kaksi muuttoa vuodessa (erikoiskuljetuksessa ystävien pakettiautossa) mutta kuoli sitten hoidonpuutteeseen eräänä kiireisenä kesänä.

Tämä kolmas joulukaktus on niin suuri ja lehdet niin pitkiä, että se täytyy nostaa kumolleen laitetun tukevan ruukun päälle, jotta nuput ja kukat saavat olla vapaina. Kukka on ollut koko kesän porraskäytävässä etelänpuoleisella ikkunalaudalla ja tuotiin sisälle vasta kun ensimmäiset nuput puhkesivat. Orkideoiden vieressä kasvulamppujen alla se tulee täyteen nuppuja, joista puhhkeaa hehkuvanpunaisia kukkia.

Puut sokerihuurteessa ja orkideat kukassa ikkunalla

Eilen aamulla maisema näytti erityisen kauniilta. Lehmukset olivat saaneet huurretta peitokseen. Puut näyttävät sellaisena aamuna satumaisilta.

Meillä on monta orkideaa, suurin osa hyvinkin vanhoja, ostettuja, lahjaksi saatuja ja muiden meille tuomia niiden kukinnan päätyttyä. "Sinä saat ne varmaankin kukkimaan uudestaan", sanovat ystäväni. Siihenhän ei tarvita muuta kuin kasvulamput, kastelu ja lannoitus kerran viikossa ja runsaasti kärsivällisyyttä, sillä orkideat eivät näytä lepoaikanaan kauniilta.

Nyt kukintansa aloittaneet ovat olleet ehkäpä vuosia muiden orkideoiden takana piilossa keittiön ikkunalla. Sitten yhtäkkiä nousee kukkavarsi ja siihen kehittyvät nuput. En ole laittanut ruukkuihin kukkien nimiä, värejä tai kukkimisaikoja. On aina yllätys, mitä mistäkin ruukusta nousee. Nyt on kukassa jo kaksi orkideaa, toinen antiikin vaaleanpunertava raitoineen ja toinen hyvin matalavartinen - kukat ovat kuitenkin hehkuvaa punaista kahdessa sävyssä.

Orkideat torjuvat kaamoksen ja opettavat optimismia. Tiedän, että ne kukkivat vielä pitkään joulun jälkeenkin.

Orkideoja ikkunalaudalla ja tropiikissa

Australiassa asuva Anni Heino kirjoittaa viehättävästä orkidearetkestä. Maariankämmekät ovat ainoat orkideat, joita olen nähnyt luonnossa. Ne ovat jättäneet unohtumattoman jäljen ja selittävät nähtävästi osaltaan kiintymykseni orkideoihin. Me pohjoisten seutujen asukkaatkin saamme nauttia nykyään orkideoista omassa kodissammekin. Orkideat ovat suosittuja, tässä orkidealinkkejä.

Varsinkin perhoskämmekät ovat helppohoitoisia. Nykyään niitä kloonataan. Timanttiveitsellä voidaan ottaa lukemattomia ohuita siivuja yhdestä ainoasta alusta, kun siitä kasvoi ennen vain yksi orkidea. Siksi orkideat ovat nykyään halvempia kuin koskaan ennen, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että orkidea kukkii vuodesta toiseen ja kukat ovat hyvin kestäviä.

Orkideoihin liittyy myös jännitystä, dramatiikkaa ja petosta, ainakin tutkijoiden mielestä. Ne ovat lisäksi sekä kauniita että kestäviä, sankaritar-ainesta.

Orkideat kiinnostavat sekä naisia että miehiä. Jotkut orkidea-asiantuntijoista ovatkin miehiä.

Kuvassa osa orkideoitani kesällä. Ne kukkivat yleensä rehevimmillään - kohteliaasti - joulun aikaan. Kuvassa näkyy myös amaryllis, joka puhkesi hämmästykseksemme keskellä kesää kukkaan ja taitoimme kukan maljakkoon talteen.
Kuva: Joonas Heiskanen