Vaalimainonta blogeissa

Elämme vapaassa maassa ja jokainen meistä voi tehdä vaalityötä omassa blogissaan. Mutta minusta on asiatonta, että lähetetään vaalimainoksia muiden blogien kommenttien joukkoon. Siitä tulee sirkus. Joka ainoan kommentin moderointi on vaivalloista. Mieluummin suljen kommentoinnin kokonaan pois siihen asti kun vaalit ovat ohi. Siis ei vaalimainoksia blogiini.

Nyt meni myytti Thoreausta

Bostonissa asuessaan Ansku kävi läheisessä Concordissa Thoreaun kuuluisalla "erämaamajalla". Se oli eräässä mielessä Anskulle pettymys, vaikka luonnonkauneutta näytti kuvista päätellen riittävän.

Käsitys välimatkoista on muuttunut. Aikoinaan Helsingissäkin hyvästeltiin naapurit, kun lähdettiin kesäksi huvilalle [nykyisen Stockmannin kohdalle] tai kauas maaseudulle Töölöön.

Sisarblogit. Moniblogiset. Multiple blogs. Multi-blogging.

Koska ainakaan minä en osaa laittaa Bloggeriin kategorioita, olen perustanut useampia blogeja. (Näet blogieni nimet sivupalkissa, mikäli se ei ole romahtanut. Täällä se näkyy kohdallaan.) Ensinnäkin yritykseni pitää käsityöt osana tavallista blogiani ei onnistunut. Ajatus käsityöstä kulttuurina ei saanut kannatusta: tilaajamäärä romahti. Näyttäisi siltä, että lukijat haluavat yleensä blogien erikoistuvan johonkin aiheeseen.

Lastenkirjallisuus on myös ala, jota aikuiset eivät aina arvosta. Siispä perustin kirjoituslipaston nuortenkirjojeni aihepiireille, mutta huomasin pian, että 1500-luku ja 1900-luvun alku eivät sovi samaan blogiin. Kun se hämmensi minua, uskoin sen hämmentävän lukijaa vielä enemmän. Siispä eri blogit eri aikakausille.

Linkkejä kertyy, ja niitä ei löydä, jos ne ovat yhdessä pötkyssä kuten yleensä linkkiblogeissa (jos niissä ei ole kategorioita!). Olen yrittänyt käyttää erkoisaiheiden Bloggereissa kymmentä ”lukua”, joihin voi koota asioita. Se ei ole kuitenkaan hyvä idea, sillä ”kirjoituksia” joutuu korjaamaan ja toistamaan. Oli virhe laittaa varsinkin linkkiblogi Bloggeriin. Yhden sivun kotisivublogiin Bloggeri sopii taas oikein hyvin, sillä siihen tarvitsee tehdä lisäyksiä erittäin harvoin.

Kun löysin pinkan papereita, joissa oli käännettynä ja lyhennettynä osa Narnia-graduani juuri sopivasti vähän ennen Narnia-elokuvan tuloa, oli korkea aika laittaa jotain talteen tutkimuksesta, josta on jäljellä vain yksi kappale yliopistolla ja toinen irtolehtinä kotona. Tutkinhan aihetta monta vuotta. Olin nyt viisaampi ja avasin blogin Vuodatukseen. Vaikka levyke ei löytynyt ja joudun kirjoittamaan kaiken uudestaan, bloginpito on kuin leikkiä. Ohjeet ovat selkeät ja kirjoitukset menevät siististi aiheenmukaisiin ryhmiin tarvittaessa. Vuodatuksen oma laskuri kertoo, että lukijoitakin piisaa. Tekemällä oppii vähitellen bloggaamistakin.

Minulla on siis useita blogeja, mistä minua on hieman vihjaillen moitittu. Kuitenkin on ollut varmaankin alusta asti useita saman henkilön pitämiä blogeja, mutta ne ovat olleet useimmiten nimimerkillä/salanimellä.

Moniblogisille löytyy neuvoja

Olen pohtinut siirtääkö osa sisarblogien sisällöstä kotisivuille ja lopettaa ne. Sitä miettiessäni otin Googlella ”multiple blogs”. En ole yksin tämän ongelman kanssa, osumia tuli 161 000.

Moniblogisuus on suorastaan trendi, väittää eräs kirjoittaja. On tavallisinta käsitellä työasioita ja harrastuksia eri blogeissa, samoin se, että viitataan toisissa blogeissa oleviin kirjoituksiin, pidetään linkkiblogeja, metablogeja jne.

Ihmisellä voi olla eri identiteetti eri blogeissa, kirjoittaa Identitywoman. Kyllähän sellaista ”multippelipersoonallisuutta” havaitsi jo nettipalstoilla liikkuessa.

On mahdollista pitää useita blogeja samalla sivulla . On tarjolla ajansäästöohjeita edistyneille .

Taidan pitää kaikki blogini. Muutos uusiin oloihin, kullekin blogille sopivaan blogipalveluun lienee seuraava tehtävä.

PS Huomasin juuri, että kesällä käyttämäni termi "sisarblogi" miellyttää ainakin muutamia bloggaajia, vaikka toiset ovat siitä naljailleet.:)

Kiinnostava kirjoitus: Multi-Blogging

Tämä on se tyttö

Kiitos lehtijutusta, Anssi. Ilman sitä en olisi saanut tänään kirjettä, joka ilahdutti minua kovasti.

Olin Naistenklinikalla synnyttämässä keskimmäistä lastani, ainoaa tytärtäni. Siihen aikaan isät eivät olleet läsnä synnytyksessä. Minulla oli kuitenkin erinomaista apua: silloisen minäni mielestä hyvin vanha, ystävällinen lääketieteen professori ja kaksi herttaista nuorta naista, sairaanhoitajaopiskelija ja lääkäriksi valmistumassa oleva tai vastavalmistunut lääkäri, jolle se oli ensimmäinen synnytys, jossa hän oli läsnä.

Olin lukenut Suomen Kuvalehdestä psykoprofylaktisesta menetelmästä (ainoa viittaus, jonka löysin), jossa äiti säätelee oikealla tavalla hengittämällä kivuntuntemuksiaan. Ensimmäinen synnytys oli ollut kivulias ja pitkä. Nyt minuun ei koskenut ollenkaan. Meillä kolmella nuorella naisella oli suorastaan hauskaa. Lapsi syntyi vaivattomasti. Pieni tytär, jolla oli veitikkamaiset satuolennon kasvot.

"Täällä on salaa synnytetty", sanoi prodessori hämmästyneenä, kun tuli vilkaisemaan, mitä puuhaamme.

Synnytyksessä mukana ollut sairaanhoitajaoppilas oli nähnyt Hesarin jutun ja kirjoitti minulle kirjeen, joka liikutti minua kovasti. Kiitos kirjeestäsi, kaimani.

Fakta ja fiktio.

Rauno Räsänen kirjoittaa Da Vinci koodista, naisista, Disneystä. Laitan nyt kommenttini myös tänne omaan blogiini, nyt linkeillä varustettuna.

Luin Da Vinci koodin uteliaisuudesta ja yllätyin siitä, miten hyvin romaanin juoni toimi. (Toisaalta se ei ole ihme, sillä tuollaisissa romaaneissa on ollut usein kokonainen työryhmä sitä muokkaamassa.)

Ei se ole naistenromaani. Lue A.S. Byattia, jos haluat tutustua naistenromaaniin parhaimmillaan, esim hänen postmodernismia ( ja post-postmodernismia) käsittelevään kirjaansa "Possession" tai vaikka kirjaan Angels & Insects, josta on yllä kuva.

Tulee mieleen vielä kaksi asiaa. Ensinnäkin C.S. Lewis, joka on nyt kovin Narnia-elokuvan vuoksi ajankohtainen. Hän sanoi: Ihmiset, jotka eivät enää usko Jumalaan, uskovat miltei mihin hyvänsä.

Toiseksi, suurella osalla amerikkalaisia on olemattomat tiedot esim. yleisestä historiasta, kirkkohistoriasta, dogmatiikasta ja uskontotieteestä, joihin me voimme tutustua jo koulussa ja jotka auttavat meitä ymmärtämään myös maailmankirjallisuutta ja klassista kuvataidetta.

Voisi sanoa vielä sen, että jostakin syystä ihmiset ajattelevat nykyään, että romaanissa tai elokuvassa pitää olla "taustalla tositapahtuma". Heiltä puuttuu kyky antautua fiktion valtaan täysin tietoisena siitä, että se on fiktioa.

Monesti kirjailijatkaan eivät enää sano, että heidän romaaninsa on fiktiota, vaan selostavat sen olevan "heidän totuutensa" jostakin asiasta.

En puhuisi tässä yhteydessä Disney Landista enkä varsinkaan Disney Worldista.