Keskustelu suomettumisen ajan koulupolitiikasta jatkuu

Keskustelu suomettumisen ajan koulupolitiikasta jatkuu Turun Sanomissa. On tainnut olla jo kymmenkunta kirjoitusta. Eilen 14.4. FM Ritva Eriksson kertoi äidinkielen opettajan työstä noina aikoina. Suomi, suomalainen kulttuuri ja Maamme-laulu olivat epäsuosiossa. Eriksson toivoo, että Suomessa "käynnistetään 1970-1980 -lukujen koulupoliittinen tutkimus, psykososiologisesta näkökulmasta tarkasteltuna." (Ritva Eriksson: Suomalaisuus aallokossa. - Turun Sanomat/Mielipide 14.4.2006)

Täältä löydät aikaisempia mielipiteitä ja keskustelua samasta asiasta.

Oman paikkakuntani lehti Hesari vaikenee tästä aiheesta vai olenkohan lukenut lehteä huolimattomasti? Kirjoitetaanko tästä muualla Suomessa?

Haamuja ja kaasuja blogeissa

Minua harmittaa se, että linkkilistan korjaaminen ja blogin lisävarustelujen tekeminen näkyvät Blogilistalla haamupäivityksinä. Sitä ne eivät oikeasti ole, vaan olennainen osa bloggaamista.

En voi sietää jatkuvaa tietynlaisten kirosanojen käyttöä. Oikeastaan ne eivät ole edes kirosanoja, sillä ne esiintyvät tavallisessa tekstissä, jossa ei ole mitään voimakkaita tunteita kyseessä. Nämä sanat vaikuttavat minuun samalla tavalla, kuin jos joku päästelisi koko ajan suolistokaasujaan metrossa tai bussissa tai peräti kutsuilla. Siirtyisin istumaan vähän kauemmaksi. Tämä on asia, joka jakaa ihmisiä enemmän kuin arvataankaan.

Jos esimerkiksi romaanissa on heti ensi sivulla näitä "suolistokaasusanoja", hyvin suuri osa ihmisistä laittaa kirjan heti syrjään. Joku sanoo että niinhän ihmiset puhuvat. Toiset puhuvat, toiset eivät. Tämä asia tuli ajankohtaiseksi, kun flunssaa potiessani päätin tutustua uusiin blogeihin. Moni blogi jäi lukematta. Kieli yhdistää, ja kieli erottaa.

Mimo

Olin vähän ennen valmistumistani 1970-luvun alussa vuoden tuntiopettajana peruskoulun ala-asteella. Eräänä iltana kun lapseni olivat jo nukkumassa ja mieheni vielä töissä, ovikello soi ja oven takana oli kaksi oppilasta. Toisella oli sylissä valkoinen kani.
- Eikö opettaja ottaisi tätä kania? Meidän isä aikoo tappaa sen, sanoi tyttö itkuissaan.
Enhän minä tietenkään osannut sanoa 'ei'. Kun mieheni tuli kotiin töistä, istui olohuoneen sohvalla valkoinen kani.

Annoimme kanille nimen Mimo. Se sai jäädä, sillä se oppi heti sisäsiistiksi. Se lajitteli tuotteensa: kosteat vessapaperille vatiin ja kuivat pyöreät papanat vadin viereen vessan lattialle. Mimo sai olla enimmäkseen vapaana, vain yöksi laitoimme sen häkkiin.

Lapset olivat tietenkin riemuissaan. Mimo istua kökötti heidän vieressään leikeissä ja esitti välillä valtavia loikkauksia yli huonekalujen. Se viihtyi lastenhuoneessa ja ihastui varsinkin lastenhuoneen tapetteihin. Se tarttui kiinni tapetin alareunasta ja veti itselleen suikaleen toisensa jälkeen herkukseen.

Sitten alkoi tapahtua outoja juttuja: Ompelukone ei toiminut. Jalkalamppu ei toiminut. Mimo oli puraissut johdot poikki. Se joutui tietenkin häkkiin. Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Naapuri sanoi, että tietenkin paisti. Otimme kirjastosta sota-ajan keittokirjan ja haimme sen ohjeiden mukaan metsästä havunneuloja Mimon syötäväksi ja katselimme, kun Mimo söi niitä innokkaasti. Havunneulojen piti parantaa makua. Meistä ei ollut tekemään kanipaistia ystävästämme.

Aloimme etsiä Mimolle uutta kotia. Se oli vähällä päästä erääseen talliin hevosen seuraksi. Sitten kuulimme, että erään koulun lastentarhalla oli pihalla kanihäkkejä. Sinne Mimo oli tervetullut.

Pääsiäismunia eri kulttuureista

Nykyaikaisia pääsiäismunia. Kuva: Anna Amnell

Koristeena käytetyistä munista kuuluisimmiksi ovat tulleet Fabergén suvun kultaseppien valmistamat helmin ja jalokivin koristetut pääsiäismunat, joita oli tsaarien kokoelmissa. Tampereelle tulee Moskovan Kremlin kokoelmista näyttely Fabergén aika 17.6. - 1.10. 2006. Fabergélla työskenteli myös joukko suomalaisia taiteilijoita. Pääsiäismunien koristelusta on kehittynyt eräs kansantaiteen muoto esimerkiksi Ukrainassa. Myös Suomen ortodoksien pääsiäismunat ovat enemmän taidetta kuin pelkkiä koriste-esineitä.

Kreikassa kananmunat värjätään kiirastorstaina kirkkaanpunaisiksi Kristuksen veren vertauskuvaksi. Tällainen kananmuna voidaan asettaa pääsiäisleivän keskelle koristeeksi. Koska luonto herää eloon pääsiäisenä lämpimissä maissa, sitä kuvaamaan voidaan munat värjätä vihreiksi. Vanhassa kristillisessä symboliikassa vihreä väri kuvaa myös sitä, kuinka katuvat otetaan kiirastorstaina jälleen seurakunnan yhteyteen "tuoreina vihreinä oksina".


Häikäisevää kauneutta Fabergé-pääsiäismunia

Miksi kananmunia vieritetään Valkoisen talon pihalla pääsiäisenä?

Kirkollisesti vakiintunut asema on toisella ikivanhalla kevään vertauskuvalla - munalla. Jo muinaisina aikoina kerättiin keväisin villilintujen munia pesistä, ja ne olivat tarpeellinen ravinnonlisä ankaran talven jälkeen. Ne olivat myös eloonjäämisen ja uudistumisen vertauskuva.

Persialaiset antoivat toisilleen kullanvärisiä ja kirkkaanpunaisia munia. Ne kertoivat siitä, kuinka auringon valo ja lämpö voittavat pimeyden ja kylmyyden. Kiinassa annettiin punaiseksi värjättyjä munia lapsen syntymän kunniaksi. Jo varhain tuli munasta myös kristillinen symboli, toivon ja ylösnousemuksen ja nimenomaan kalliohaudan vertauskuva.

Pääsiäismuna voi symbolisoida sitä kiveä, jonka enkeli vieritti Jeesuksen haudan suulta pääsiäisaamuna. Tätä kuvaa angloamerikkalaisessa kulttuurissa suosittu lastenleikki, jossa kovaksi keitettyjä munia vieritetään mäkeä alas tai nurmikolla. Sitä on myös pääsiäismunan vierittäminen Amerikan presidentin virka-asunnon Valkoisen talon pihalla joka pääsiäisenä.
klikkaa hakusanaa 'Pääsiäinen'