Minua harmittaa se, että linkkilistan korjaaminen ja blogin lisävarustelujen tekeminen näkyvät Blogilistalla haamupäivityksinä. Sitä ne eivät oikeasti ole, vaan olennainen osa bloggaamista.
En voi sietää jatkuvaa tietynlaisten kirosanojen käyttöä. Oikeastaan ne eivät ole edes kirosanoja, sillä ne esiintyvät tavallisessa tekstissä, jossa ei ole mitään voimakkaita tunteita kyseessä. Nämä sanat vaikuttavat minuun samalla tavalla, kuin jos joku päästelisi koko ajan suolistokaasujaan metrossa tai bussissa tai peräti kutsuilla. Siirtyisin istumaan vähän kauemmaksi. Tämä on asia, joka jakaa ihmisiä enemmän kuin arvataankaan.
Jos esimerkiksi romaanissa on heti ensi sivulla näitä "suolistokaasusanoja", hyvin suuri osa ihmisistä laittaa kirjan heti syrjään. Joku sanoo että niinhän ihmiset puhuvat. Toiset puhuvat, toiset eivät. Tämä asia tuli ajankohtaiseksi, kun flunssaa potiessani päätin tutustua uusiin blogeihin. Moni blogi jäi lukematta. Kieli yhdistää, ja kieli erottaa.
Ytimekkäästi julkituotu. Kiitos. Minä ymmärrän vahvankin kirosanan käytön jossain sapettavassa kohdassa. Sensijaan en ymmärrä nykytapaa, jossa puhuttuna ja kirjoitettuna joka toinen sana alkaa v:llä. Sitä on mahdotonta sietää tai ymmärtää. Onneksi bloggaajissa suurin osa kirjoittaa ja ajattelee oikein sivistyneesti.
VastaaPoistaSe on totta. Suurin osa kirjoittaa oikein asiallisesti kaikista aiheista.
VastaaPoistaHmmmmmmmmmmmm
VastaaPoista"Jos esimerkiksi romaanissa on heti ensi sivulla näitä "suolistokaasusanoja", hyvin suuri osa ihmisistä laittaa kirjan heti syrjään."
Kyllä sitä Linnaa aika moni on lukenutkin :O). Minä esim. osaan tuotannon ulkoa. Ihan lämmitelyksi voisin aluksi kysyä, missä ajassa Hietanen punnittiin? Lisävihjeitä ei tule!
Espanjan Filip kielsi aikoinaan raipparangaistuksen uhalla kiroilun "voittamattomassa" armadassaan. Ko. laivasto joutui engl. tykkitulen, polttolaivojen ja lopulta myrskyn runtelemaksi. Eräs merihistorioitsija on kuivasti todennut, että kyllä siinä Filipin käskyt unohtuivat, eikä se raipparangaistuskaan ollut pahin eikä varsinkaan välittömin uhka.
Olen itse pirun kova kiroilemaan. En oikein usko, että persoonaani sopisi käyttää esim. sellaisia sanoja kuin "pahus, voi vietävä". V-alkuisen sanan tosin säästän siihen, että olen tosissani kiukkuinen.
Juha,
VastaaPoistaluulen että jos asuisit Helsingin keskustassa ja joutuisit kuulemaan raitsikoissa, busseissa ja iltakävelyllä jatkuvaa v-tulvaa, tympääntyisit siihen varmaan itsekin.
Voimasanojen käyttö on vain tapa, ei välttämättömyys. Toisissa perheissä kiroillaan koko ajan, toisissa harvoin ja hartaasti.
Voimasanojen käytöllä on lisäksi aika tavalla eri merkitys puheessa ja kirjoituksessa. Juha, mikäli olen huomannut, Sinun sanastosi on niin laaja, että selviät kirjallisessa esityksessäsi yleensä ilman voimasanoja.
Useimmilla kirosanoillammehan on uskonnollinen tausta: esimerkiksi mitä kovempaa huudettiin pirun nimeä, sitä paremmin uskottiin sen häipyvän kiusaamasta ihmistä.
Miksi sitten anatomiset sanat kirosanoina? Siitä tulee mieleen hauska juttu lasteni leikkikouluajoilta. Olin hakemassa poikaani ja hänen leikkitoveriaan suoraan koulusta meille kylään. Matkalla kotiin kyselin pojilta, mitä koulussa tapahtui.
- Kiroiltiin kauheasti, kehui poikani ja kertoi, mitä sanoja oli oppinut. Kumpikaan poika ei tiennnyt siinä vaiheessa, mitä ne kirosanat tarkoittivat.
- No, mitä sanoja te sanoitte? kysyin uteliaana.
Poikani leikkitoverille tuli mainio ilme, kun hän kehui:
"M. sanoi 'peffa' ja minä sanoin 'peräsuoli'".
En minäkään kirosanoja jaksa lukea, se on tylsää. Jos jonkun tuhannen sanan välein on tuhdimpi voimasana, voi se vielä toimia painokkuutena, mutta sen tiheämmin ne ovat vähintäänkin kielen tyhjyyttä, ellei muunkin. Siis minun mielestäni.
VastaaPoista