Kultainen iltarusko

Photo: Beesi
Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana, sillä auringonlasku oli harvinaisen kaunis.

Harvinaisia blogeja 1

Varsinainen löytö on kulttuuriantropologi Jenny Kangasvuon toimittama ja puhtaaksi kirjoittama "Isoäidin matkapäiväkirja 1963".

Kangasvuo julkaisee blogimuodossa äitinsä äidin kirjastonhoitaja, farmaseutti Aini Pihan Amerikan päiväkirjaa. "Kuka kukin on 1978":n mukaan Aini Pihan aviomies fysiologian ja biolääketieteen tutkija, myöhemmin Oulun yliopiston biokemian professori Sakari Piha (synt. 1919) oli useita vuosia tutkijana Yhdysvalloissa, 1962-1964 Columbian yliopistossa.

Tämä matkapäiväkirja kiinnostaa minua kovasti ensinnäkin siksi, kun siinä matkustetaan laivalla Amerikkaan. Laiva näyttäisi olleen suomalainen rahtilaiva, ja Aini Pihalla ja 10- ja 11-vuotiailla tyttärillä oli hienot oltavat, de luxe -hytit.

Vain muutama vuosi Pihojen matkaa aikaisemmin kesällä 1956 matkustin koululaisena [joidenkin vaihto-oppilaiden  kertoman mukaan Onassiksen omistamalla] Arosa Kulm-nimisellä vanhalla laivalla Atlantin yli New Yorkiin ja jatkoin sieltä Greyhound-bussilla länteen.  Palasin samalla laivalla takaisin Eurooppaan seuraavana kesänä. Oletan, että Pihan perhe asettuu asumaan jonnekin New Yorkin lähelle. Olin menomatkalla pari päivää New Yorkissa ja tulomatkalla kokonaisen viikon. Katsoin mieheni kanssa viikko pari sitten elokuvan "Aamiainen Tiffanylla" (1961), jonka ulkokuvaukset on tehty New Yorkissa. Tuohon aikaan New York oli vielä monella tavalla kodikas kaupunki.

Aini Piha asui Yhdysvalloissa vuoden 1963 syksyllä, jolloin Kennedy murhattiin ja jonka jälkeen maailma alkoi muuttua sekä Amerikassa että Euroopassa.

Photo Friday: Spiral

modern art in Helsinki

Iltarusko

 

heinäkuussa Helsingissä

Naisellisuus ja "herraskaisuus" ovat pahe Suomessa

Suomessa paheksutaan korkeita korkoja, korsetteja - ja leveälierisiä hattuja, jotka voisivat suojata ihoa auringolta ja säteilyltä.

Sofi Oksanen kirjoittaa tänään Hesarissa korsetista ja koroista. (Korsetti ja korot ovat lupaus nautinnosta. HS/Kulttuuri 4.7.2008)
Hän kysyy: "Miksi pohjoismainen nainen rakastaa käytännöllisyyttä ja minä en". Hän arvelee asian johtuvan luterilaisuudesta.

Saattaa johtuakin osittain nimenomaan körttiperinteistä, mutta vielä 1950-luvulla, jolloin luterilaisuus oli ehdottomasti voimakkaampaa kuin nyt, korkeat korot - ja naisellisuus - olivat suosittu asia. Korsettejakin käytettiin, ja niitä pidettiin käytännöllisinä ja selkää tukevina.

Minusta kyseessä on halu näyttää "työläiseltä" eli siis vasemmistolaispolitiikka ja siihen liittyvä vaatimus, että naisen pitää olla mies ollakseen kelvollinen ihminen.

Tähän samaan trendiin liittyyvät ylioppilaiden haalarit, jotka olivat minusta tyrmistyttävä näky, kun palasimme Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen vuonna 1988.

Siihen liittyy myös hattuviha. Sekä miesten että naisten lierihattuja pidetään herraskaisina, niitä ei näy Helsinginkään kaduilla, vaikka auringonvalo ja säteily ovat nykyään Suomessa entistä voimakkaampia ja tulevat aiheuttamaan ihosyöpää. Sosialistinen presidenttimmekin polttaa mieluuummin naamansa - ihan säälitti - kuin laittaa päähänsä leveälierisen hatun valtiovierailulle tai kesäjuhliin. Olen nähnyt presidentillämme vain lippalakin ulkomaanvierailulla otetussa lehtikuvassa.

Esplanadilla oleva hattukauppakin lopetti.

Kirjoitin hatuista ja hattuvihasta jo aikaisemmin. Siihen tuli paljon kommentteja.