Tulppaanien aika

Viimeisinkin orkidea on kuihtumassa. Nyt on tulppaanien aika.

Penrosen laatat Keskuskadulla

Penrosen laatoitus 17.11.2009. Kuvasin nämä sähkövalossa. Ne saattavat näyttää erilaisilta päivänvalossa. Taustalla näkyy mm tähtikuvio.

Oletko ihmetellyt kaakelikuvioita, joita ollaan laittamassa Keskuskadulle? Kuviot on keksinyt matemaatikko Sir Roger Penrose. Hänestä on laaja artikkeli englanninkielisessä Wikipediassa. Penrose tiling -artikkelista voi tutkia erilaisia laattakuvioita, joita näkee myös Helsingin Keskuskadulla.


28.11.2009

Huivi ja kravatti patsaalle

Strossmayer
Originally uploaded by amnellanna
Hannelen blogissa Fredrika Bremer on saanut huivin kaulaansa.

Samoin oli käynyt eräälle Zagrebin keskustassa olevalle patsaalle. Sen kaulassa oli kuitenkin oikea punainen "kravatti", oltiinhan Kroatiassa, kravatin kotimaassa.

Patsas on kuuluisan kuvanveistäjän Ivan Mestrovicin luomus kroatialaisesta mesenaatista, kulttuuripersoonasta, piispasta J.J. Strossmayerista. Patsas sijaitsee Strossmayer-museon vieressä olevassa puistossa.

Jouluvalmisteluja: joulumieli

Joulukadulla (sama kuva suurempana)

Oikeaa joulumieltä kannattaa ruveta keräämään hyvissä ajoin ennen joulua.
Mamman maailmasta sitä saa. Apuna ovat Kieku ja Kaiku ja itse Mika Waltari.

Vanha auto

Jostakin syystä tämä kuva on ollut kaikkein suosituin valokuvani Flickrissä. Sillä on ollut yli 4000 katsojaa (yli 7000 vuonna 2010) , vaikka en ole itse mitenkään aktiivinen Flickr-yhteisössä.

Minun kotonani ei ollut autoa. Asuimme pikkukaupungin keskustassa. Joka paikkaan pääsi hetkessä kävellen. Sukulaisten luo maalle mentiin linja-autolla.

Olin teini-ikäisenä vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa perheessä, jonka isä oli autokauppias. Piha oli täynnä Fordeja. Perheen käytössä oli koko ajan monta autoa. Koululaisilla oli autot. Monilla ne olivat suuria kuin laivat, usein avoautoja. Koulussa olisi voinut käydä autokoulun, mutta ajattelin, että enhän minä ajokorttia tarvitse.

Poikaystäväni Suomessa, myöhemmin mieheni, kävi lukioluokilla koulua autolla, kuvassa näkyvällä isänsä vanhalla autolla. Se liittyy läheisesti seurusteluumme.

Minulla ei ole ollut koskaan autoa. Minulla ei ole edes ajokorttia, vaikka mieheni opetti minut ajamaan autoa, kun asuimme Kanadassa ja ajoin autoamme joillakin yksityisillä teillä. Hän opetti myös tyttäremme ajamaan autoa.

Mieheni oli oppinut ajamaan autoa isänsä opastuksella jo pikkupoikana ja ajeli ympäri tyhjää kuolunpihaa perheen autolla, joka oli vuoden 1939 4-ovinen Chevorolet. Kun hän täytti 17 vuotta, hänen isoveljensä hankki virallisen opetusluvan, jotta päästiin kaduille ja teille ja saatiin kuopuksellekin ajokortti.

Tutkimusten mukaan omassa perheessä tapahtuva "autokoulu" on jopa tehokkaampi kuin kaupallinen autokoulu. Poikamme eivät ole olleet koskaan kiinnostuneita autoista ja auton hankkimisesta.

Meillä ei ole ollut Suomessa asuessamme koskaan autoa. Kanadassa meillä oli farmariauto, Dodge Aspen, jolla teimme pitkiä matkoja ympäri Amerikan mannerta.



Ostimme tämän auton Kanadassa vuonna 1979. Sillä ajettiin keskimäärin 25000km vuodessa (yhteensä noin 200 000 km).

Teimme kesäisin pitkiä camping-matkoja eri puolille Pohjois-Amerikan mannerta. Pisin oli Missisipin matka, joka ulottui New Orleansiin (noin 7000km). Tälle yhdeksän vuotta palvelleelle todelliselle family car- autolle tuli Torontossa dramaattinen loppu.

Mieheni pysähtyi, kun suojatielle astui lapsi. Takaa ajoi kovaa vauhtia nuori mies punaisella urheiluautolla. Meidän auton runko vääntyi ja katto meni kiharalle ,ja auto vietiin kaatopaikalle. Mieheni selvisi pelkällä säikähdyksellä.

Opettelin ajamaan autoa Kanadassa, mutta en ajanut koskaan muutettuamme Torontoon. Suurkaupungissa oli kaistoja jopa 20. Se oli liikaa minulle.

This family car served us well. We made long camping trips around America