Esikuvana Pariisi ja menneisyys

 

Ranskalaisuus näyttäisi olevan ihailtua Belgradissa. Nuorisolla myös amerikkalaisuus.

Muistellaan mieluusti niitä aikoja, jollloin monikulttuurinen, itämaisen eksoottinen mutta samalla tyylikäs Belgrade oli suosittu matkailukohde. Ostin kirjan, jossa on kuvia vanhoista Baedekkerin matkaoppaista. Kuvia enimmäkseen 1900-luvun alun tyylipuhtaasta kaupungista ja ihmisjoukoista, jotka vaeltavat leveällä kadulla, joka alkaa taas täyttyä turisteista. Ehkä he ovat enimmäkseen maasta eri puolille maailmaa paenneta siirtolaisia, jotka ovat tulleet käymään kotimaassa.

Yritetään unohtaa "ne ikävät vuosikymmenet, joista joudumme maksamaaan vielä kauan", kuten eräs sosiologi meille kertoi. Jossakin museossa iäkäs mies kysyy meiltä taas toiveikkaasti: Kävittekö Jugoslaviassa? Monille muille taas Jugoslavia tarkoittaa Jugoslavian kuningaskuntaa ja muita menneitä loistonaikoja.

Belgrad: rakennukset

 

Kauniita rakennuksia riittää vanhassa kaupunginosassa.

Kauniita vanhoja rakennuksia

Belgrad yllätti. Sen pitkä historia tulee esille loistavissa vanhoissa rakennuksissa, joita korjataan kiireisesti. Rakennuksisssa on paljon koristeellisia yksityiskohtia. Toukokuussa luonto on lisäksi kauneimillaan, puistot, bulevardien puut, kukkaistutukset

Belgrad

Hotellin kylpyhuoneen ikkunasta näkyi kivimuuri ja vanha kodikas talo. Heti aamulla ilmestyi tämä kissa tarkkailemaan uusia naapureitaan. Belgrad on monimiljoonakaupunki, jossa on kiivas ja kiireinen elämänrytmi, mutta sieltä löytyy myös tällaisia rauhallisia keitaita.

Punakukkainen hevoskastanja ja hillityt kroatialaiset

Kun saavuimme lentoasemalta ensimmäiseen matkakohteeseemme Kroatiassa, hehkuvan sinisenä säteilevän Adrianmeren rannalla sijaitsevaan Splitiin, näimme heti punakukkaisen hevoskastanjan. Tämä yksilö on kuitenkin kuvattu Zagrebin rautatieaseman lähellä kuuluisan Hotel Esplanaden edessä. Tänään matkustamme junalla Serbian pääkaupunkin Belgradiin. Junalla matkustaminen on täällä halpaa. Jos ostaa ensimmäisen luokan lipun, voi levittäytyä omaan, yleensä tyhjään neljän hengen osastoonsa ja ottaa päivätorkut, jos ei halua katsella maisemia. Matkatoveri voi herättää, jos jotakin erikoista on tulossa.

Vietämme kuntoilulomaa, sillä kävelemme tuntikausia, ravaamme ylös ja alas portaita, niitä täällä riittää. Monta kertaa päivässä istumme ulkoilmakahviloissa. Syömme yleensä keittoja ja salaatteja. Yleensä tarjolla on kuitenkin vain kahvia, teetä ja viiniä. Vesipullo tuodaan aina pöytään, ollaanhan lämpimässä jsa näin toukokuussakin väliin helteisessä ilmastossa.

Täällä tulevat katukahviloihin aamulla eläkeläiset tapamaan ystäviään, päivällä ruokatuntia tai siestaa viettämässä olevat ihmiset ja iltapäivällä koululaiset. Myöhään illalla näkee kaikenikäisiä. Nuoriso on Zagrebissa yleensä rauhallista ja kohteliasta, emmekä ole nähneet täällä yhtään juopunutta ihmistä, vaikka viiniä myydään ruokakaupoissa. Koko matkan aikana olemme nähneet vain yhden ainoan juopuneen, pultsarimaisen miehen Ljubljanan keskustassa. Jostain syystä tuli kotimaa mieleen.