My very old blog. Vuodesta 2005-
sunnuntai, heinäkuuta 10, 2011
Huippu-urheilija Charlene Wittstock
Toiset uivat huvikseen, toiset ammattinaan.
Olen menettänyt täysin luottamukseni lehdistöön. Otetaan esimerkiksi kuvankaunis Charlene Wittstock, joka meni äskettäin naimisiin Monacon ruhtinaan kanssa. Hänet on esitetty lehdistössä tyhmänä blondina, avuttomana ja kielitaidottomana "työläisperheen tyttönä".
Mutta Charlene (synt 1978) on kaksikielinen, puhuu englantia ja afrikaansia. Hän on menestynyt urheilussa lapsesta asti. Hänen äitinsä on entinen uimavalmentaja ja isä myyntipäällikkö. Hän ui Pretorian yliopiston joukkueessa, mutta ei suorittanut mitään akateemista tutkintoa siellä.
Charlene voitti 18-vuotiaana Etelä-Afrikan mestaruuden. Vuonna 2000 hän oli Sydneyn olympialaisissa Etelä-Afrikan olympiajoukkkueessa, joka tuli viidenneksi. Vuonna 2002 hän sai kolme kultamitalia World Cup'issa ja hopeamitalin Manchesterissä. Hänet valittiin Etelä-Afrikan olympiajoukkueeseen Beijingin olympialaisiin, mutta siinä vaiheessa hän joutui luopumaan urastaan urheiluvamman vuoksi. Eikö siinä riitä ansioita yhdelle naiselle? Nettipalstoilla häntä syytetään siitä, että hän ei ole "rikkonut lasikattoa".
Faktat BBC, ja Monacon hovin viralliset sivut
lauantaina, heinäkuuta 09, 2011
Leino ja Runeberg
On kuuma. Ei oikeastaan voi tehdä muuta kuin istua tuulettimen ääressä, lukea, jutella ja kirjoittaa välillä blogiin. Kesän jälkeen on taas niin kiire, etten ehkä ehdi blogata usein. Silloin saavat lukijat lukea näitä. Useimmat heistä ovat nyt kesälomalla. Minulle riittää tämä helle. Voisin tietysti mennä Islantiin. Onkohan sielläkin kuumaa?
Leena Lumi -blogissa keskusteltiin Leinosta ja Runebergista. Yllä olevassa kuvassa tytöt juhlivat vappua Eino Leinon kanssa. Kommenttini:
Minullekin Eino Leino oli teini-iän suuri suosikki. Runeberg taas oli lapsuuden ihanne - meillä oli yhteinen salaisuus, lähde ja pilvet, jotka heijastuvat siihen. Leino vastasi teini-iän kuohuviin tunteisiin.
Tapaan Leinon melkein joka ilta, kun olen kävelyllä, sillä Leinon patsas on Esplanadipuistossa. Samoin on Runebergin, Runebergin Esplanadilla. Vanha setä Runeberg tuntuu etäiseltä, minä tunnen läheisemmäksi sen nuoren koulupojan ja kotiopettajan, joka vaelsi luonnossa ja kuunteli vanhojen miesten tarinoita.
Runeberg, minä ja lähde. Yhteistä oli myös se Rööperin piha, jossa olemme asuneet nuorina opiskelijoina, kuitenkin eri vuosisadoilla.
Maa joka maksoi velkansa
Sain kuulla vaihto-oppilasvuonna Yhdysvalloissa jatkuvasti, että olin maasta, joka oli maksanut velkansa. Hyvin ajankohtainen muistutus meille nykysuomalaisille siitä, että Suomikin on saanut lainaa ulkomailta.
Kuvan kansallispukuiset nuket kertovat siitä, että jouduin pitämään hyvin paljon puheita vaihto-oppilaskeväänä, muun muassa kouluissa, Rotary-klubissa, naisten seuroissa ja suomalaisten siirtolaisten asuttamassa kylässä, jossa suurin osa lapsista oli suomalaista sukua. Päälläni oli tuollainen sinivalkoinen kansallispuku. Olin pieni ja laiha, kuin nukke. Tukkakin haalistui auringossa vaaleaksi.
Vasta itsenäistynyt Suomi otti velkaa USA:lta.
Lue lisää tilanteesta ja Amerikan reaktiosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)