Meitä Ladataan

Photos: Anna Amnell
Kuvasin muutamia taidetoksia esimerkiksi Venäjän modernin historian museosta ja muista, joissa oli sosialistista realismia
Modern Russian History Museum
Mitä on sosialistinen realismi?
"Sosialistinen realismi oli Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa esiintynyt taidesuuntaus, jonka piti edistää sosialismin ja kommunismin päämääriä."

Social realism  kuvia sosialistisesta realismista Moskovasta, Pietarista, Prahasta, Ostravasta (Tsekki), Belgradista...






Kaikessa piti olla ideologia. Vanhoihin lautasmailleihin lisättiin esim sirppi ja vasara keskelle.
Siellä on myös kuva huoneesta, jossa sosialistinen realismi kehitettiin, nyt Gorky-museo.  Se oli lähellä Kremliä, joten Stalin käveli sinne työhuoneeltaan kehittelemään kirjailijoiden ja taiteilijoiden kanssa sosialistisen realismin sääntntöjä.

Lue myös mitä on sosialistinen historismi rakennustaiteessa
  P.S. Venäjällä saa ottaa valokuvia kaikissa valtionmuseoissa ja taidemuseoissa. Yksityisissä on usein pieni kuvausmaksu museon ylläpitämistä varten.
huom. Esimerkiksi Berliinissä on hankittava museolta lupa, jos aikoo käyttää kuvaa kirjan kansikuvana - ottipa kuvan itse tai hankki museolta kuvan. Oletan, että näin on myös Venäjällä.

Aikakauslehtien taitolaismuistelot tympäännyttävät

Jakautunut Berliini -monumentti 2010 marraskuussa

(Foreign readers. Google translate cannot translate this. The French translation is somewhat closer than the English one.)

He valtasivat kulttuurin ja kanonisoivat siinä vähitellen toisensa. He tekivät itsestään uuden yläluokan, vasemmistolaisen "intelligentsian". 




Kas vain, Goethekin näkyy olleen kommunisti. Suomalaisten vasemmistolaisten paratiisin DDR-n esineistöä wittenbergiläisessä DDR-museossa.

He piinasivat meitä muita poliittisilla lauluillaan ja tempuillaan, ja nyt 50 vuotta myöhemmin meitä piinataan lehtijutuilla näistä kansakunnan sankareista. Nuoret lähihistoriaa tuntemattomat toimittajat kuvittelevat, että kansa haluaa lukea juuri heistä. 

Onneksi on mahdollisuus paeta taistolaisjulkkisten 70-vuotispäivähaastatteluja ja muuta vasemmistolaista yläluokkaa kuvaavaa : voi ostaa ulkolaisia lehtiä.

Suomen suosituimmat lelut: käpylehmistä tablettipeleihin

Klikkaa kuva suureksi
Kaikkien leikkikalujen historiasta kiinnostuneiden kannattaa rynnätä kauppaan ja ostaa uusin Suomen Kuvalehti. Siinä on loistava kokonaisen aukeaman artikkeli/kuvakertomus Suomen suosituimmista leluista  alkaen 1910-luvusta, käpylehmistä tablettipeleihin. "Mä haluun" - Suomen Kuvalehti/ Uutisviikko 51-52. Grafiikka: Hannu Kyyriäinen, Teksti: Aurora Rämö, Valokuva: Jorma Marstio.
Jos minulla olisi nyt pikkulapsia, laittaisin tämän aukeaman kehystettynä seinälle. Taidan laittaa nytkin.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/infografiikka/muistatko-nama-lelut-sadan-vuoden-suosikit-ryhmakuvassa/?shared=64523-ce24335d-999

Onhan siellä Barbie! Anteeksi, erehdys! Nallen korvan luona tässäkin kuvassa.

Mutta mikään ei ole täydellista. Tästä puttuu ehdottomia lasten suosikkeja: metalliset minikokoiset (Matchbox) pikkuautot, barbiet ja nallet eli teddykarhut. Osta lehti ja katso, puuttuuko Sinun mielestäsi jotain.

Minä olin pula-ajan lapsi. Minulla oli käpylehmiä, paperinukkeja, kiiltokuvia, Aapinen (joka jäi ulos ja hajosi vesisateessa), rakas Mollamaija, jolla oli pellavasta tukka ja pahvista naama. Sain eräänä jouluna nukelle sängyn ja petivaatteet: lakanat, tyynyn ja tilkkutäkin.

Superbloggaaja Leena Lumi haastattelussa

jouluruusu, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Eräs suosikkibloggaajistani on Leena Lumi, joka kirjoittaa kirjoista, kodista, puutarhasta ja eläimistä. Ihailen Leenan valtavaa energia ja blogin huimaa tasoa, onhan ammattitoimittaja asialla.

Haastattelu Leenasta Säynätsalon Sanomissa

Nyt on Leenalla jotain uutta alkamassa. Oma aika -lehden päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläinen kävi haastattelemassa Leenaa ja kertoo matkasta - omassa blogissaan.:)

Virtuaalionnitteluna Leenalle jouluruusun kuva nojatuolipuutarhurin ikkunalautapuutarhasta.

Kommentti: Miksi suomalainen media ei arvosta lastenkirjallisuutta?

Lapsuus ja ikävuodet lapsuuden ja aikuisuuden välillä ovat merkittäviä ihmisen kehityksessä. Tukeeko media lapsia ja nuoria? Kuvassa on parhaassa lukuiässä olevia tyttöjä Hietalahden kirpputorilla Helsingissä. Kuva: Anna Amnell

Kommentti keskusteluun, joka koskee lastenkirjallisuuden kritiikin vähäisyyttä

Vielä 1990-luvulla minunkin lastenkirjoista oli paljon arvosteluja maaseutulehdissä, ja jopa HS ja HBL julkaisivat muutaman kunnon kritiikin. Tällä vuosituhannella saan laskea yhden käden sormilla kirja-arvostelut, ja ne ovat olleet lähinnä lastenkultuurilehdissä, onneksi asiantuntevia ja siksi ilahduttavia.

Minusta tämä lastenkirjallisuuden väheksyntä liittyy yleiseen lapsivihamielisyyteen, jota Suomessa on.

Toisaalta luin jo monta vuotta sitten amerikkalaisilta ja muilta ulkomaisilta nettisivuilta, että kirjailijoiden tulee itse perustaa blogeja kirjoilleen.

Varsinaiset kIrjabloggaajat kirjoittavat yleensä aikuisten kirjallisuudesta, eniten naistenkirjoista. Vain harvat kirjoittavat lasten-ja nuortenkirjoista. Tänä vuonna on muutosta.:)

Nähtävästi pitänee laittaa omaan blogiin kaikki kirja-arvostelut, joita kirjoista on joskus julkaistu. Mutta mitä sanoo copyright-laki tästä ideasta? Olen julkaissut tähän asti vain otteita.

Kotiliesi tuotti pettymyksen

Olen hyvin kiinnostunut maya-kulttuurista ja olen käynyt maya-kulttuurin kurssinkin Torontossa asuessani. Kun juuri postissa tulleessa ja äskettäin tilaamassani Kotiliedessä oli tietoisku Maya III-näyttelystä, luin sen heti innoissani ensimmäiseksi.

Siellä oli lause : "Kuka tietää, miksi mayojen korkeakulttuuri luhistui 800 jaa?" Soitin Otava-median numeroon ja peruin heti Kotilieden tilauksen. 

Keskustelin jokin aika sitten eräillä kutsuilla nuoren ja sivistyneen arabin kanssa. Hän kertoi minulle kiinnostavia asioita maansa muinaishistoriasta. Tämä arabimaassa asuva muslimi käytti keskustelussa jatkuvasti englannin termiä  "before Christ" [= e.Kr]. Länsimaisen ajanlaskun nimittäminen sen varsinaisella nimellä ei ollut hänelle mikään ongelma. Miksi siitä on tullut ongelma suomalaisille ja jopa Kotiliesi-lehdelle?

Lyhennys 'jaa' tarkoittaa 'jälkeen ajanlaskun alun'. Mitähän maailman lukuisista ajanlaskuista Kotiliesi tarkoittaa? Mayoilla oli oma ajanlaskunsa, tuskin tarkoitetaan sitä. Aikaa on laskettu muinaisista ajoista asti monenlaisilla järjestelmillä, ja niillä on kullakin oma "tuotemerkkinsä", nimensä, kuten meidänkin Anno Domini-järjestelmällä: 'ennen Kristusta',  'jälkeen Kristuksen' eli e.Kr, j.Kr ja vastaavat muilla kielillä.

Nykyaikana juutalaisilla on omansa, muslimeilla omansa. Jos asuisin muhamettilaisessa maassa, käyttäisin heidän ajanlaskujärjestelmäänsä ja yksityisessä kirjeenvaihdossani länsimaista ajanlaskujärjestelmää. Monikulttuuriset länsimaat ja monet Aasian maatkin käyttävät sitä.

Eaa- ja jaa - vaatimuksissa uskontoa vastaan taisteleva ateistinen Suomi on kuin kommunistinen Kiina tai entinen Itä-Saksa tai Neuvostoliitto. Miten on näin päässyt tapahtumaan? Vantaan Lauri/2000 : "Taru Kolehmainen Kielitoimistosta kertoo, että eaa.-lyhenne on keksitty 70-luvulla ja se liittyi nimenomaan uskonnon kieltämiseen."

Ajan merkitsemistä berliiniläisessä valtionmuseossa.
Vertaan seuraavassa tilannetta eri kielissä käyttäen esimerkkinä Wikipediaa.

 Delfoi suomenkielisessä Wikipediassa:
"Historiallista todistusaineistoa on kolmesta kivisestä temppelistä. Ensimmäinen niistä tuhoutui tulipalossa 548 eaa --. [Tunnetusti suomenkielinen Wikipedia on eaa- jaa-joukon rautasaappaan alla.]

Delfoi englanninkielisessä Wikipediassa:
"The ruins of the Temple of Apollo visible today date from the 4th century BC [= e.Kr) -- It was erected on the remains of an earlier temple, dated to the 6th century BC which itself was erected on the site of a 7th century BC construction attributed to the architects Trophonios and Agamedes.[16]"

Delfoi ranskalaisessa Wikipediassa:
"Sur le site du sanctuaire, un village modeste du 1400 av.J.-C. environ a été reconnu: ce site, nommé Pythô (Πυθώ, οῦς (ἡ) et Πυθών, ῶνος (ἡ)) dans l'Iliade (cf. II, 519 et IX, 405) et dans l'Odyssée (cf. VIII, 80), est abandonné entre 1100 av. J.-C. environ et 800 av. J.-C."

Delfoi saksankielisessä Wikipediassa:

"Zunächst stand Delphi unter der Vorherrschaft von Kirrha, einer Stadt an der Mündung des Pleistos. Im Ersten Heiligen Krieg (600–590 v. Chr.) unterlag Kirrha einem Bündnis von Thessalern, Sikyonern und Athenern und Delphi gelangte unter die Kontrolle der Amphiktyonen --"

Eaa ja jaa ovat niin epäloogisia, keinotekoisia ja 70-lukulaisia ilmauksia, että käyttäisin suomessakin ennemmin ilmaisuja BCE/CE , jotka voivat tarkoittaa sekä "before Christian Era" tai "before Common Era" , mutta niitäkin vastustetaan länsimaissa.  Yleensä käytetään BC ja AD. Puheessa sanon usein suomeksi "ennen länsimaisen ajanlaskun alkua"  ja jos väärikäsitystä ei tule "ennen ajanlaskumme alkua". Mutta minusta olisi kulttuuri-imperialismia sanoa "ennen ajanlaskun alkua" ja siten mitätöidä muiden kulttuurien ajanlaskut, jo paljon ennen meidän länsimaisen kristillisen ajanlaskumme alkua syntyneet.

Kerrottakoon, että kommunistisessa Kiinassa käytetään edelleen länsimaisesta ajanlaskusta vain merkintöjä  BCE/CE, sillä se on virallisesti ateistinen valtio. Oletan, että niin tehdään myös Pohjois-Koreassa.
Lienee parasta ostaa ja tilata vain ulkomaisia lehtiä, jos ateistinen, länsimaiselle kulttuurille vihamielinen trendi laajenee suomalaisessa mediassa.

Kun P. D. James höyhensi BBC: tä

Tämän päivän Helsingin Sanomat kirjoittaa BBC:n skandaaleista pääkirjoituksessaan "BBC:n kaaos heijastuu kauas" ja toteaa: "Luottamusta ei lisää se, että pääjohtaja sai parin kuukauden työstä yli 500 000 euron erorahan". Uusia pääjohtaja seurasi Mark Thompsonia, joka erosi BBC:stä Lontoon olympialaisten jälkeen ja siirtyi uuteen huippuvirkaan New York Timesin johtoon.  

89-vuotias kirjailija P. D.  James haastatteli Thompsonia uudenvuodenaattona 2009  ja syytti BBC:n johtajia mm siitä, että nämä saavat liian suuria palkkoja, 37 sai enemmän palkkaa kuin pääministeri. Onko tästä haastattelusta kirjoitettu Suomessa ollenkaan? 

P. D.  James oli vierailevana haastattelijana ja höyhensi silloisen pääjohtajan Thompsonin perusteellisesti. P. D.  James, BBC:n entinen hallituksen jäsen, sanoi seuranneensa BBC:tä koko ikänsä ja huomanneensa, että siitä on tullut viime aikoina kuin suuri ja kömpelö laiva, jonka matkustajat kokevat maksavansa liikaa. Thompson änkytti avuttomana. (Thompsonin palkka oli £834,000 )

Kuuntele haastattelua P. D. James sanoo, että luovat ihmiset eivät saa kunnon korvausta. Rahat menevät johtajille.

The Telegraph selosti haastattelun yksityiskohtaisesti. The Guardian kertoi tänä vuonna kirjahaastattelun yhteydessä, että P. D.  James sai haastattelusta Nick Clarke -palkinnon mainitun vuoden parhaana haastatteluna.

Pitsiä, sydämellisyyttä ja huonoa käytöstä

Kuvassa Kulosaaren linjan  vanha raitiovaunu

Flunssan ikävimpiä oireita on tylsistyminen. Ei jaksa tehdä mitään. Mieheni tuo minulle aina silloin iltapäivälehtiä ja naistenlehtiä, joita voin selata. Niistä näkee, kuka on milloinkin julkkis, mikä on muotia, mitä arvostetaan, mistä puhutaan.

Muutkin sairastavat nyt flunssaa, esimerkiksi Timo Soini. Ei ihme, niin paljon hän puuhaa ja niin paljon häntä haukutaan. Kovia sairauksia kokenut Mikael Jungner ylittää puoluerajat hyväsydämisyydellä, tunnustaa Soinin ahkeruuden ja neuvoo lepäämään.

Kaunottaret maailmalla ja Suomessa pukeutuvat nyt pitsiin. Suosittuja ovat myös pitsikaulukset ja strassikorut, myös riikinkukko - muuallakin kuin Hannelen paratiisi -blogissa.

Tulin oikein pahalle tuulelle, kun luin eilen, että eräs 89-vuotias mies ja hänen yli 80-vuotias vaimonsa,  joutuivat seisomaan raitiovaunussa. Sattumalta oli nyt kyseessä presidentti Mauno Koivisto ja hänen vaimonsa, jotka tulivat ostoksilta. Hävetkää epäkohteliaat ja tunteettomat helsinkiläiset! Eikö kenelläkään ollut suuta sanoa: Antakaa paikka iäkkäämmille ihmisille? Tästä aiheesta olen kirjoittanut ennenkin, kehunut Keski-Euroopan nuorison hyvää käytöstä. Yhteensä kuuden viikon oleskelun jälkeen näissä maissa havaitsin, että Tsekissä, Puolassa, Kroatiassa vanhemmat ihmiset ja jopa keski-ikäiset naiset saavat istumapaikan heti kun astuvat raitiovaunuun, olipa se vaikka kuinka täysi.

Ehkäpä tunteettomuus ja epäkohteliaisuus ovat nyt Suomessa erityisen trendikästä ja ihailtavaa käytöstä. Vai mitä sanotte tästä lauseeta, joka löytyi erään naistenlehden kannesta: "Eroaminen käy kerta kerralta helpommin " .


Jostain syystä kaipaan vanhoja aikoja. Ei ihan noin vanhoja kuin tuon raitiovaunun aika. 1950-lukukin riittäisi.

Haukku lisää suosiota. Kommentti

Kulttuurifundamentalismia. Kommentti Iineksen blogin kirjoitukseen

En ole tiennyt aikaisemmin paljon mitään Päivi Räsäsestä. Kun media haukkuu häntä nyt koko ajan, se samalla mainostaa häntä. Tapahtuu sama ilmiö kuin perussuomalaisten kohdalla: mitä enemmän pilkataan, sitä enemmän suosio kasvaa. Ennustin niin tapahtuvan, ja niin kävi.

Joskus tuntuu siltä, että toimittajat ovat kaikki keskenkasvuisia, jotka tekevät ohjelmiaan niin kuin koulupojat entisajan teinijuhlissa.

Mielestäni Pirkko Saision lyhytelokuva Agricolasta Suuret suomalaiset -ohjelmaan oli loistava. Ajankuva oli täysin hallittu, hän osasi esittää sen ajan nuorten viattomuuden(kin), mihin harva nykyään pystyy varsinkaan Suomessa. Kokonaisuus oli kaunis. En tajua, miten hänen tasoisensa ihminen sortuu Räsäsen parodioimiseen. Mutta toisaalta hänellä lienee vahvat sympatiat ja antipatiat. Hän oli silmin nähden haljeta raivosta, kun Mannerheim valittiin suosituimmaksi suomalaiseksi.

Minä olen jo tässä vaiheessa täysin kyllästynyt Päivi Räsäsen pilkkaamisjuttuihin. Näimme äsken TV:ssä yhden pätkän "haastattelua", jossa toimittaja esitti idioottimaisia kysymyksiä ja filmi oli nopeutettu, jotta syntyisi naurettava tunnelma.

Vaikutus oli täysin päinvastainen. Toimittaja vaikutti typerykseltä, ja katsoja ihmetteli Räsäsen rauhallisuutta ja hyviä hermoja. Joku muu olisi jo polttanut proppunsa. Hän oli laittanut toimittajan siivoamaan pihaa kanssaan.:)

Huippu-urheilija Charlene Wittstock

Toiset uivat huvikseen, toiset ammattinaan.

Olen menettänyt täysin luottamukseni lehdistöön. Otetaan esimerkiksi kuvankaunis Charlene Wittstock, joka meni äskettäin naimisiin Monacon ruhtinaan kanssa. Hänet on esitetty lehdistössä tyhmänä blondina, avuttomana ja kielitaidottomana "työläisperheen tyttönä".

Mutta Charlene (synt 1978) on kaksikielinen, puhuu englantia ja afrikaansia. Hän on menestynyt urheilussa lapsesta asti. Hänen äitinsä on entinen uimavalmentaja ja isä myyntipäällikkö. Hän ui Pretorian yliopiston joukkueessa, mutta ei suorittanut mitään akateemista tutkintoa siellä.

Charlene voitti 18-vuotiaana Etelä-Afrikan mestaruuden. Vuonna 2000 hän oli Sydneyn olympialaisissa Etelä-Afrikan olympiajoukkkueessa, joka tuli viidenneksi. Vuonna 2002 hän sai kolme kultamitalia World Cup'issa ja hopeamitalin Manchesterissä. Hänet valittiin Etelä-Afrikan olympiajoukkueeseen Beijingin olympialaisiin, mutta siinä vaiheessa hän joutui luopumaan urastaan urheiluvamman vuoksi. Eikö siinä riitä ansioita yhdelle naiselle? Nettipalstoilla häntä syytetään siitä, että hän ei ole "rikkonut lasikattoa".

Faktat BBC,  ja Monacon hovin viralliset sivut

Onko meistä tullut median ja poliittisten puolueiden sätkynukkeja?

Kuva: Anna Amnell

Tuntuu yhä enemmän siltä, että media pyörittää yhteiskuntaamme. Useimpien lehtien talous ei nähtävästi pysy pystyssä ilman skandaaleja ja sensaatioita. 'Leipää ja sirkushuveja' on motto eli sirkushuveja kansalle, jotta riittää leipää toimittajille ja lehtien omistajille.

Kenen syy tämä sitten on? Meidän, lukijoitten, sillä meidän ei ole pakko ostaa mitä hyvänsä lehtiä, meidän ei ole pakko ostaa mitä hyvänsä kirjoja tai äänestää ketä hyvänsä poliittisiin ja muihin virkoihin.

Taitavat PR-henkilöt ja poliittiset vaalikoneistot manipuloivat ostajia ja äänestäjiä luomalla mielikuvia, jotka eivät vastaa todellisuutta tai liioittelevat tilannetta.

Kansalaisen täytyisi ottaa silloin tällöin henkinen kylmä suihku, jotta hän tajuaisi, mitä oikein tapahtuu. Se ei ole helppoa, sillä kieli on muuttunut manipuloinnin välineeksi ja kuvilla luodaan kaupallisten tai poliittisten tahojen tarvitsema mielikuva, joka ei vastaa todellisuutta.

Kunpa meillä olisi edes yksi älykäs ja itsenäinen pilapiirtäjä, joka herättäisi meidät aamuisin tajuamaan todellisuuden. Niin teki Kari Suomalainen parhaimpina vuosinaan. Oli paljolti hänen ansiotaan, että suomalaiset säilyttivät jonkinlaisen moraalisuuden suomettumisen ajan teeskentelyn keskellä. Muissakin Itä-Euroopan maissa humoristit ja pilapiirtäjät olivat unilukkareita noina aikoina. Mistä heitä löytyisi nyt, kun heitä taas tarvitaan?

Ihaillaanko Suomessa väkivaltaisia naisia?

Kleopatra VII (69-31 eKr)

Kleopatra ei näy olevankaan ainoa Kleopatra Egyptin historiassa, vaikka hän on kuuluisin heistä ja meille nykyajan ihmisille ainoa oikea Kleopatra. Paha kello kauas kuuluu.

TV 1 esittää tänään englantilaisen dokumentin "Historiaa: Kleopatra - lumoava murhaaja". Aika outo nimi dokumentille, varsinkin kun tulee mieleen eilinen lehtiartikkeli suomalaisista naismurhaajista. TV-dokumentin alkuperäinen nimi on "Cleopatra: Portrait of a Killer" [Kleopatra - murhaajan muotokuva]. Ihaillaanko Suomessa väkivaltaisia naisia?

Iltalehden artikkelin nimenäkin oli "Surmanenkelit". (Iltalehti 29.12.2009) Se käsitteli Suomen vaarallisimpia naisia, tappajahoitajia, paloittelumurhaajia, tappajabodaajaa jne. Kuvottavaa. Aivan yhtä kuvottava on "lumoava murhaaja". Kummassakaan tapauksessa ei ole kyse mustasta huumorista.

Vrt Pelkäävätkö nuoret naisten väkivaltaisuutta? Kukkahattutädit:

(väliotsikko) Kukkahattutädit väkivaltaisia suomalaisia naisia ?

He ovat "kovia suustaan", hyökkäileviä ja väkivaltaisia: he uhkailevat, riehuvat, "hyökkäävät elokuvatarkastamoon, eivät epäröi käydä kimppuun", heiluttavat laukkujaan, "viilaavat hampaitaan" ja "hakkaavat sateenvarjoillaan".

Hitler ja Stalin ja suomalaiset lehdet

Minulla on ollut jo pitkään kuvassa oleva Kotilieden numero, jonka ostin kirja-antikvariaatista, jotta voisin käyttää sitä blogissani kuvituksena ääneen lukemisesta kotona.

Kansikuvassa on kuitenkin eräs vastenmielinen yksityiskohta, jonka vuoksi en ole sitä käyttänyt: pöytäliinassa oleva koristeaihe, hakaristi, jota en huomannut lehteä ostaessani. Lehti on vuodelta 1927 (Kotiliesi 21/1927), jolloin hakaristi oli jo tunnettu kansallissosialismin ja antisemitismin pääsymbolina. Koriste on valokuvassa keskeisessä paikassa, joten kysymyksessä ei ole voinut olla sattuma.

Toinen valokuvassa näkyvä poliittinen symboli on Varsovan kulttuuri- ja tiedepalatsi. Gloria-lehden kylkiäisenä tullut Gloria Bisnes kertoo siitä näin;

"Vieraassa kaupungissa pitää päästä yläilmoihin. Maisematasanteen tarjoaa Kulttuuri- ja tiedepalatsi Palac Kultury i Nauki, joka muistuttaa arkkitehtuuriltaan New Yorkin Empire State Buildingia. Neuvostojohtaja Josef Stalin lahjoitti sen Varsovalle korvaukseksi sodan kärsimyksistä. -- Kaupungin korkein rakennus valmistui 1950-luvulla, ja nykyään se [on] suojeltu kohde. "
(Ulla Veirto: Historiaa ja puistoelämää. Gloria Bisnes lokakuu 2008.)

Veirto kirjoittaa myös Varsovan kansannousun museosta: " Se kertoo vuoden 1944 tapahtumista, jolloin kaupunkilaiset nousivat natsimiehittäjiä vastaan." Ja Varsovan Vanhastakaupungista:

"Vanhakaupunki on Varsovassa uusvanha, sillä saksalaiset tuhosivat alkuperäisen toisen maailmansodan lopussa. Varsovalaiset rakensivat rakkaan kaupunginosansa entiselleen valokuvantarkasti."

Natsien hirvittävät tihutyöt kerrotaan lukijoille asiallisesti tässä lyhyessä yhden sivun artikkelissa, mutta Stalin ja muut kommunistit pääsevät jälleen kuin koira veräjästä. Onko tämä nyt uussuomettumista vai vaalipropagandaa?

Mitä tärkeää jäikään sanomatta? "Sankarimatkailijan Varsova" (Like 2006)kirjan kirjoittaja Tapani Kärkkäinen kertoo nettisivuillaan myös tästä Stalinin "lahjasta" : kultturipalatsin seutu on varsovalaisille kiusallinen muistuma totalitarismin ajasta, jota kesti 50 vuotta. Nettisivuilta koottuja faktoja:

Kulttuuripalatsi [alkujaan Josif Stalin kulttuuripalatsi]herättää yhä edelleen vahvoja tunteita. Kulttuuripalatsin tieltä raivattiin pois kokonaisia kortteleita vanhaa Varsovaa. Sen eteen luotiin Paraatiaukio, ja "pääsisäänkäynnin edustalla on edelleen puhujankoroke, jolla kommunistijohtajat ottivat vastaan vappu- ja sotilasparaateja". Yhdinkeskustaan raivattiin leveä vappuparaateille sopiva paraativäylä, katu jonka varrelta purettiin vanhaa historiallista Varsovaa, myös sodassa säilyneitä rakennuksia.



Marszalkowska ennen toista maailmansotaa(kuva lainattu Kärkkäisen sivuilta)

Vain pieni osa Varsovaa jälleenrakennettiin [suurelta osin Canaletton maalausten mukaan], vain Vanhakaupunki ja keskustaa. Päämääränä oli "sosialistinen metropoli joka heijastaisi työväenluokan esteettisiä ja ideologisia pyrkimyksiä." Kaupungin identiteetti tuhotttiin, 1800-1900-lukujen Varsova katosi. "Aina 1970-luvun alkuvuosiin asti oli yleistä, että säilyneistä vanhoista kivitaloista hakattiin seinien koristeet, parvekkeet ja muut koristeet pois 'jalankulkijoiden turvallisuuden takia'. --Nyt vanhoja taloja palautetaan vanhaan asuunsa."

Netissä Minun Puolani/Varsova (ks kohtaa 'jälleenrakennus')

Warsaw (opassivu englanniksi)