Taskuvarkaita Helsingissä

Helsingin keskusta on hyvin valaistu. Siellä on mukavaa kävellä iltaisin. Viime kesänä mieheni lompakko varastettiin Yliopiston edessä raitsikkapysäkillä tai oikeammin juuri kun astuimme raitsikkaan. Menin istumaan, ja mieheni "leimasi" lipun. Ympärillä pyöri nuoria miehiä lipun leimaamisen aikaan, ja he häipyivät raitsikasta ennen kuin se lähti liikkeelle. Mieheni huomasi minuutin kuluttua - suunnilleen kuvassa näkyvän kadun kohdalla - , että lompakko puuttui. Poistuimme heti seuraavalla pysäkillä, toinen soitti poliisille, toinen kuoletti pankkikortit. Sitten vaan taksilla poliisiasemalle tekemään ilmoitus.

Lompakko oli ollut ketjulla kiinni vyössä. Koulutetut näpistäjät osasivat avata ketjun. Kului muutama päivä, ja lompakko löytyi korttelin päässä varkauspaikalta. Se oli heitetty nurmikolle. Varkaat olivat olleet varmaankin pettyneitä, sillä lompakossa oli vain viisi euroa! He olivat vieneet ne ja lottokupongin. Oli ehditty ostaa uusi lompakko ja kaikki viralliset kortit piti uusia, muuta vahinkoa ei tullut. Raitsikan kamera oli tietenkin tallentanut tapahtuman.

Nyt ketju on kiinni metallirenkaalla. Lompakon voi varastaa vain varas, jolla on hohtimet mukana. Ne huomaa helposti.

Varo taskuvarkaita.

Kämpin terassilla

Kämpin terassi, originally uploaded by Anna Amnell.

Tutustuimme Kämpin uuteen terassiin. Sieltä oli hauskaa katsella puistoon illan viileydessä. Joimme iltateetä.

Quiche Lorraine näytti herkulliselta, mutta en voi syödä juustoa, jota on nykyään miltei kaikissa ruuissa. Piti ottaa Kämpin klassikko sandwich - ilman majoneesia. Valtava sandwich, en jaksanut syödä edes puolta annoksesta, riittää kahdelle.

Pidin eniten tuosta teekalustosta.

Kämp Classic: Crisp toast with chicken, tomato, bacon, onion and mayonnaise.
Quiche Lorraine
tea

Kommentti: "Lutkat" ja ahdistelijat

Ahdistelevat miehet eivät katso vaatteisiin. Heillä on oma sisäinen häiriönsä.


Minua on pyydetty "Kämppiin ja jatkoille", kun olin jo kuusi kuukautta raskaana ja iltakävelyllä Espalla paksu anopin vanhasta lammasturkista tehty turkki päällä. Seuraa aneleva oli pukeutunut kalliisti. Menin itkien kotiin ja olen kävellyt sen jälkeen iltakävelyni mieheni kanssa. 


Pahempaa voi tapahtua keskellä päivää. Olin saanut nuorimman lapseni kuukausi aikaisemmin ja olin menossa yliopistolle. Minulla oli siisti tumma kävelypuvun tapainen asu päällä ja kannoin kulmikasta salkkua, jonka mieheni oli ostanut opintojen jälleen aloittamisen kunniaksi.


Fredan ja Ison Roobertin kulmassa iso miehenrontti alkaa raahata minua pitkään hämärään porttikäytävään. Huudan suoraa huutoa apua. Kaikki kävelevät ohi.


Silloin heilautan salkkua, ja sen raudoitettu (!) kulma osuu miehen poskeen, ja siitä alkaa vuotaa verta. Sadatellen hän päästää irti. Polvet vapisten jatkan matkaani yliopistolle. Jossain kulkee mies, jolla on arpi poskessa.

Ongelmia FB:ssä

Tiedoksi: En pysty kommentoimaan enkä vastaamaan viesteihin. Meni ohi t'ämä ongelma.

Uusin kaksoisolentoni ajelee Mersulla

Kun tulimme tavanomaiselta iltakävelyltämme, katsoin blogiani ja ihmettelin, miten minulle oli tullut yhtäkkiä niin paljon lukijoita. Se johtui varmaankin tästä kommentista Kemppisen blogissa. Sen oli kirjoittanut nimimerkki "Sotakamreeri":


"Amnell uskoo, että kaksikielisiä katsotaan pahasti.
Totta kai, jos maailmaa katselee kuljettajan ohjaaman pitkän Mersun tummennettujen ikkunoiden läpi saattaa uskoa, että siellä jossain ulkona on rahvasta, joka ei ymmärrä kansainvälisyydestä, sivistyksestä ja kirjallisuudesta mitään. Ne vain kahisevat tuulipuvuissaan Ikeassa ja haukkuvat kaksikielistä älymystöä. Ja äänestävät persuja, fyi fan! Taitavat vielä haistakin?

'Sotakamreeri' " 


Nimimerkki viittaa kirjoitukseeni, jossa puolustin monikulttuurisuutta ja kerroin, että tuntemani paluumuuttajat - myös meidän perhe -ovat kokeneet vaikeuksia Suomessa.
Kemppisen blogi Rakas entinen rasisti


Oikein lysti on tuo "sotakamreerin" mielikuvituksen tuote. Mutta meillä ei ole autoa. En osaa ajaa autoa, enkä edes polkupyörää, sillä olin lapsena niin köyhä, ettei meillä ollut varaa sellaiseen ylellisyyteen. Kuljemme raitsikalla ja joskus taksilla, joten lienen nähnyt mersun. En kylläkään tunnista automerkkejä. En tiennyt, miltä mersu näyttää. Niitähän onkin monenlaisia, kertoi Wikipedia, jonka kuva on.


P.S. Tunnustan, että minulla ei ole tuulipukuakaan, mutta tiedän, miltä se näyttää.


Motto: Joskus elämme tietämättämme jännittävää elämää.


Kommenttini eli vastaus nimimerkki "Sotakamreerille":


Hyvä "sotakamreeri",
en kirjoita vain siitä, mitä minulle on tapahtunut, vaan mitä muillekin on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Vertaan Suomea todelliseen monikulttuuriseen maahan ja maanosaan, jossa olen asunut kymmenen vuotta. Olen kirjoittanut jo ennen Norjan tragediaa, että myös perussuomalaisia pitää kuunnella eikä pilkata heitä. Heillä on jotain sanottavaa kuten meillä kaikilla.

Keneksi Sinä, Sotakamreeri muuten minua luulet, kun kirjoitit:

"Totta kai, jos maailmaa katselee kuljettajan ohjaaman pitkän Mersun tummennettujen ikkunoiden läpi saattaa uskoa, että siellä jossain ulkona on rahvasta, joka ei ymmärrä kansainvälisyydestä, sivistyksestä ja kirjallisuudesta mitään. Ne vain kahisevat tuulipuvuissaan Ikeassa ja haukkuvat kaksikielistä älymystöä. Ja äänestävät persuja, fyi fan! Taitavat vielä haistakin?"

Meidän perheellä on hauskaa, kun luen tuon heille. Meillä ei ole ollut koskaan Suomessa asuessamme autoa saati sitten autonkuljettajaa. Minulla ei ole ollut koskaan edes polkupyörää. Käytämme raitsikkaa ja joskus taksia. Kanadassa meillä oli yhdeksän vuotta sama auto. Kerrothan nyt omista autoistasi. Odotan kiinnostuksella.:)
Siirtolaiset ja pakolaiset Kanadassa (kommentti)