Ahdistelevat miehet eivät katso vaatteisiin. Heillä on oma sisäinen häiriönsä.
Minua on pyydetty "Kämppiin ja jatkoille", kun olin jo kuusi kuukautta raskaana ja iltakävelyllä Espalla paksu anopin vanhasta lammasturkista tehty turkki päällä. Seuraa aneleva oli pukeutunut kalliisti. Menin itkien kotiin ja olen kävellyt sen jälkeen iltakävelyni mieheni kanssa.
Pahempaa voi tapahtua keskellä päivää. Olin saanut nuorimman lapseni kuukausi aikaisemmin ja olin menossa yliopistolle. Minulla oli siisti tumma kävelypuvun tapainen asu päällä ja kannoin kulmikasta salkkua, jonka mieheni oli ostanut opintojen jälleen aloittamisen kunniaksi.
Fredan ja Ison Roobertin kulmassa iso miehenrontti alkaa raahata minua pitkään hämärään porttikäytävään. Huudan suoraa huutoa apua. Kaikki kävelevät ohi.
Silloin heilautan salkkua, ja sen raudoitettu (!) kulma osuu miehen poskeen, ja siitä alkaa vuotaa verta. Sadatellen hän päästää irti. Polvet vapisten jatkan matkaani yliopistolle. Jossain kulkee mies, jolla on arpi poskessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti