Mucha

Mucha, originally uploaded by Anna Amnell.

Jugendin/Art Nouveaun mestari Alphonse Mucha on taas esillä Suomessakin. Luin juuri lehtijutun, jossa hänet mainittiin tämän tyylin edustajana.

Prahassa kävin Mucha-museossa, jonka katujulisteesta otin tämän kuvan. Mucha oli tsekki, kotoisin Määristä, jossa olin keväällä lomalla.

Helsingissähän oli myös jokin aika sitten Mucha-näyttely, jota kävin katsomassa taiteilijaystäväni kanssa.

Aurora-blogini kertoo 1900-luvun alusta, joten siellä enemmän juttuja ja kuvia Jugenndista. Sehän on meille suomalaisille rakas tyyli.

Julisteen alaosa ei mahtunut samaan kuvaan. Siinä näkyy nimi Theatre Renaissance, jolle Mucha teki vuosikaudet julisteita, ensimmäiseksi Sarah Bernhardtista.

Jotta emme unohtaisi. Czeslaw Milosz: Vangittu mieli

"Ihmisten välillä siellä vallitsevia suhteita on vaikea kuvata muuksi kuin näyttelemiseksi, sillä erotuksella, että tapahtumapaikkana ei ole teatterinäyttämö vaan katu, toimisto, tehdas, kokoussali ja jopa oma koti. Se on suurta taidetta, joka vaatii älyllistä valppautta. Ei riitä, että arvioi jokaisen sanan mahdollisten seuraamusten kannalta ennen kuin päästää sen suustaan. Myös väärinajoitettu hymy tai vääriä asioita ilmaiseva katse voi herättää vaarallisia epäilyksiä ja moitteita.

 --Idän ihminen järkyttyy suuresti tullessaan länteen. Ihmiset käyttäytyvät täysin rennosti, heissä ei näy jälkeäkään tuosta sisäisestä keskittyneisyydestä, jota kuvastaa maahan luotu katse tai levottomina pälyilevät silmät. Lännen ihmiset puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja nauravat äänekkäästi".

Luvusta 'Ketman' kirjassa Czeslaw Milosz: Vangittu mieli (1953, suom. 1983), joka kuvaa älymystön elämää kansandemokratioissa. 
Czeslav Milosz (1911-2004 Krakovassa), diplomaatti ja kirjailija, sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1983.


Kuvassa miimikko Krakovan vanhan kaupungin torilla.  Alla Berliinin muuria on jätetty muistuttamaan menneestä. Photos: Anna 
Amnell

Ihmisen viimeiset vuodet

Kommentti:
Ei kannata väheksyä niitä viimeisiä vuosia. Sairaalavuoteessa makaavalla kuihtuneella vanhuksella voi olla rikas sisäinen elämä: muistot ja unet. Äitini eli 97-vuotiaaksi ja huomasin tämän hänestäkin. Hänen silmänsä sätelivät, kun hän muisteli lapsuuttaan tai kuunteli elämänsä lauluja. Isoisäni eli 94-vuotiaaksi, ja hänen viimeiset vuotensa saattoivat olla meille sukulaisille jopa tärkeämpiä kuin aikaisemmat. Ihmiselämällä on merkitystä, vaikka se ei olisikaan enää tuottavaa.

Mitä me tiedämme todella muistihäiriöisistä? Kun sisareni opiskeli gerontologiaa, hän oli välillä pitkiä aikoja töissä dementiapotilaiden hoitajana. He saattavat olla hyvin onnellisia. Eräs tuttava taitaa elää elämänsä onnellisinta aikaa dementoituneena, kun raskaat asiat eivät paina joka päivä niin kuin ennen (lapsen kuolema).

Ihmiset arvostavat nykyään alimpiakin eläimiä, mutta halveksivat ihmiselämän viimeisiä vuosia. Miten niin voi olla? Eikö ihminen ole edes samanarvoinen kuin eläin?
(Kuvassa on äitini kaksi kuukautta ennen kuolemaansa. Seinällä suurikokoinen 95-vuotiskortti ja suurennettuja valokuvia hänen läheisistään. )

Esplanadi

Esplanadi, originally uploaded by Anna Amnell.

Puistolla on uusi ilme. Ollaan jo ilmastollisesti etelää.

Tämän viikon kukat

IMG_4026, originally uploaded by Anna Amnell.

kesäistä