Kommentti:
Ei kannata väheksyä niitä viimeisiä vuosia. Sairaalavuoteessa makaavalla kuihtuneella vanhuksella voi olla rikas sisäinen elämä: muistot ja unet. Äitini eli 97-vuotiaaksi ja huomasin tämän hänestäkin. Hänen silmänsä sätelivät, kun hän muisteli lapsuuttaan tai kuunteli elämänsä lauluja. Isoisäni eli 94-vuotiaaksi, ja hänen viimeiset vuotensa saattoivat olla meille sukulaisille jopa tärkeämpiä kuin aikaisemmat. Ihmiselämällä on merkitystä, vaikka se ei olisikaan enää tuottavaa.
Mitä me tiedämme todella muistihäiriöisistä? Kun sisareni opiskeli gerontologiaa, hän oli välillä pitkiä aikoja töissä dementiapotilaiden hoitajana. He saattavat olla hyvin onnellisia. Eräs tuttava taitaa elää elämänsä onnellisinta aikaa dementoituneena, kun raskaat asiat eivät paina joka päivä niin kuin ennen (lapsen kuolema).
Ihmiset arvostavat nykyään alimpiakin eläimiä, mutta halveksivat ihmiselämän viimeisiä vuosia. Miten niin voi olla? Eikö ihminen ole edes samanarvoinen kuin eläin?
(Kuvassa on äitini kaksi kuukautta ennen kuolemaansa. Seinällä suurikokoinen 95-vuotiskortti ja suurennettuja valokuvia hänen läheisistään. )
Minun äitini nukkui pois 62-vuotiaana, parhaassa iässään, sanoisin. Koskaan en häntä joutunut hoitamaan ja hoivaamaan. Paljon jäi meiltä asioita kesken.
VastaaPoistaOlen vuosia tehnyt vapaaehtoistyötä palvelutalossa, käyn seurustelemassa yksinäisen vanhuksen kanssa. Ystävyyteni tämän vanjuksen kanssa on kestänyt kohta kahdeksan vuotta, syksyllä vietämme hänen 95 v. päiviään.
Vanhukset kaipaavat ystävyyttä ja läheisyyttä. Myös dementoituneet vanhukset seurustelevat mielellään. Toivoisinkin vanhuksille paljon lisää myös virikkeitä hyvän hoidon lisäksi.
Vapaaehtoisena ystävänä olo on hyvin palkitsevaa henkisesti.
Unelma, olet uskollinen ystävä.:)
VastaaPoistatuntuu siltä, että ihmisen kunnioitus on hävinnyt jonnekin. vanhuksia pidetään vain ihmisen 'jätteenä', onneksi ei sentään kaikki niin ajattele. elämän on oltava t u o t t a v a a!!!
VastaaPoistavaloisat ihmiset elvät yleensä vanhoiksi!
Kaunis kuva. Rauhaa.
VastaaPoistaOsa ihmisistä haluaa nyt niille, jotka sitä itse haluavat, mahdollisuuden samaan kuin on eläimillä, että kun tuskat ylittävät jaksamisen, vastassa olisi sallittu eutanasia, ilman Sveitsiin lähtemistä. Noin vuosi sitten ikäiseni ystävätär kuoli syöpään niin kovissa kivuissa, että mies ja tyttäret eivät tokene ikinä. Sanomattakin on selvää, että heistä tuli vankkumattomia eutanasian kannattajia.
Omna isäni lähtö oli traumaattisen rankka. Sitä vain toivoo, että kaikki voisivat lähteä kauniisti ja rauhassa...vaikka nukkuessa.
Kaunista suvea sinulle.
Mahtavan pitkä ikä!
VastaaPoistaRuattis hienot paikat viimeisille ajoille, palliativ vård, kivun poistoa ja muuta. Kaikki neljä lastamme ja minäkin tehnyt töitä vanhusten kanssa. Kokemukseni että vähän äkäiset mummot pirteitä ;)
VastaaPoistaHieno juttu.
VastaaPoistaAili, puhut asiaa.
VastaaPoistaLeena, ihanaa kesää. Eutanasia on ongelmallinen asia. Kannatan kunnollisia, tehokkaita kipulääkkeitä ja hellää hoivaa. Vaarat ovat niin suuret, kun tiedämme, millaisia ihmiset ovat jo nyt vanhuksille. Pelkään vanhusten "liukuhihnanukuttamista". Se on liukas tie.
VastaaPoistaKauniisti kirjoitettu ja kuvattu. Vietimme juuri tätini 90v päiviä, dementia hiipii, kuten edesmenneellä äidilläni. Mutta juhlissa tätini lauloi karaokea, kaikki vanhat laulujen sanat olivat hyvin muistilokeroissa. Katso http://wondersbykaari.com/2012/03/25/hajamielista-silmailya/
VastaaPoista