YLEn "Maan povesta" kertoo suomalaisista

Finnish national costumes, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuvassa suomalaisia kansallispukuja, Flickrissä olevien kuvieni suosikki, jota on katsottu yli 11000 kertaa. Ryhmä Helsinkiin tulleita kansantanssien harrastajia, jotka kuvasin kesäkuussa 2007 raitiovaunupysäkillä Helsingin Sokoksen tavaratalon edessä. Olin vastapäisellä puolen raiteita odottamassa omaa raitsikkaani kymppiä.
Kuva suuressa koossa/ a larger photo

Ylen "Maan povesta" -sarjan ensimmäisessä osassa arkeologi sanoo, että tiedonhalu ja uteliaisuus sai ihmiset lähtemään liikkeelle uusia asuinpaikkoja etsimään. Millainen oli Suomi tuhansia vuosia e.Kr?
Maan povesta, 1. osa (video)
http://www.dailymotion.com/video/xkh7t3_maan-povesta-osa-1-6_tech
katso myös:
Yle Maan povesta (arkistotietoa ohjelmasta)

Unan maailma: Elämä on

Unan maailma: Elämä on: Elämä on sellaista kuin pyöräilisit soratietä Joskus mukavan tasaista Joskus välttyä ei voi kuopista Tiekään ei voi olla niin silmänkanta...

Kuinka kirjailija voi selviytyä Suomessa?

Kopioin tänne talteen kommentin, jonka kirjoitin äsken Kirjailijan häiriöklinikka -blogiin (joka on suljettu. Juuri tästä syystä tallennan kommenttini, bloggaaja voi poistaa bloginsa milloin hyvänsä)

 Mikä herkullinen nimi luovan kirjoittamisen opettajan blogille!

Minunkin mielestäni kirjailijan tulee pyrkiä kirjoittamaan ajattomia kirjoja. Mutta kirjailijan täytyy usein hankkia leipänsä pelkällä kirjoittamisella ja vielä pienen kielialueen Suomessa.

Pintakulttuurin aiheet taitavat myydä enemmän, ainakin kustantajat suosivat niiitä. Ja sitten pitäisi saada apurahoja. Mutta entä jos "ikuisten aiheiden" kirjoittajaa ei arvosteta ollenkaan, vaan pidetään kirjallisuuden dinosauruksena, menneiden aikojen roskana. Hän saattaa olla kuitenkin loppujen lopuksi kuin torakka, arvoton mutta kestävä.:)

On tietenkin joitakin harvinaisia nerokkaita kirjailijoita, jotka pystyvät yhdistämään ikuiset aiheet ja pintakulttuurin. Sellaisena ilmiönä pidän Sofi Oksasta. Voin vilpittömästi sanoa, että lukiessani hänen kirjaansa Puhdistus koin samanlaisen tunnelman kuin lukiessani jotain suurta vanhan ajan klassikkoa, jossa armoton puhdistava tuli käy lukijan sielun läpi (Shakespeare tuli mieleen). Valitan, että en osaa paremmin kuvata kokemustani. (Uusinta kirjaa olen käännellyt käsissäni ja vihjannut miehelleni, että hän saattaisi tykätä siitä enemmän, kun se vaikuttaa ainakin alkuun "sotakirjalta") Muistan hyvin, kuinka väheksyvästi ja jopa vihamielisesti Oksaseen suhtauduttiin vielä muutama vuosi sitten. Kirjailijalla ei ole helppoa Suomessa.

 Olen kirjoittanut itse ensimmäiset kirjani huvikseni ja kokopäivätyön ohella, omissa oloissani öisin ja jouluaamuisin. Niitä on luettu, ensimmäisestä loppui painos parissa kuukaudessa. Olen saanut niistä muutamia hyviä arvosteluja, mutta en minkäänlaista arvostusta. Koska varsinainen tukeni on kirjallisuutta rakastava ja tunteva mieheni ja perheeni, se ei haittaa. Jatkan kirjoittamista edelleen.

Kaikissa kirjoissani nuorilla on ongelmia, niin kuin elämässä yleensä on, mutta ne eivät ole "oikeita" ja muodikkaita ongelmia. Viidennelle kirjalleni jouduin etsimään kustantajaa ja sitähän ei ollut löytyä, kun päähenkilöllä, 80cm pitkällä teini-ikäisellä tytöllä joka ryöstettiiin hovikääpiöksi, ei ollut ongelmia. Häneen ei kuulemma voitu samaistua. Onneksi lapset pitävät siitä tytöstä, vaikka hänelle ei ole tehty aborttia, hän ei ryyppää eikä ole edes lesbo.

Täytyykö lukijan voida samaistua (samastua) kirjan henkilöön? Lue: Kirjallisuus, empatia, henkilöhahmot

Miten löytää kompromissi?
Ja sitten Suomessa vielä politiikka sotkee koko ajan asioita, kansan jakaantuminen kahtia.

Nostan kukkahattuani niille suomalaisille kirjailijoille, jotka pystyvät elättämään itsensä kirjoittamisella ilman sukulaisuussuhteita kustannusmaailmaan tai muita keittiöportaan ilmiöitä.

Lue myös, kuinka kirjoittamisesta tuli Keski-ikäisen opettajattaren varaventtiili (oma blogini"Aurora")

Vielä toinen kommentti, tämä Facebookiin toisen kirjoittamisen opettajan sivulle:
" On aikamoista sekoilua tehdä kirjoitustyötä muun työn sivussa. " Muistan. Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaani kokopäivätyön ohella. Siinä oli hyvät puolensa. Kirjoittaminen  tuntui harrastukselta, kukaan ei koskaan pyytänyt kirjailijavierailuille, en välittänyt kirjallisen maailman kiemuroista. Ajattelin lähinnä lukijaa, tuntematonta tyttöä, joka lukee kirjojani kuten minä luin samassa iässä muitten kirjoittamia kirjoja. Sitten väsyin kahteen työhön, sillä sitähän se oli todellisuudessa. Kahden työn tekemistä samalla aikaa.

Vanhaa Tukholmaa

IMG_1209, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

Kuva: Mimi Amnell

Täällä olisin ollut viikonlopun, jos ei olisi tullut flunssa. Nyt se alkaa olla ohi.

Pidän kovasti Tukholman vanhasta kaupungista. Tunnen sieltä sen lisäksi vain museoita, sillä olen ollut Tukholmassa vain muutaman kerran ja yleensä etsimässä aineistoa 1500-luvun kirjoihini. Nämä talot ovat sitä maailmaa. Tuon punaisen rakennuksen sisällä olevassa kahvilassa on vanhan ajan tunnelmaa.
Klikkaa hakusanaa 'Tukholma' ja katso muita kuvia, meidän perheen valokuvia ja piirustuksia Tukholmasta. Vasta lokakuussa tulee sinne ruska.
Vanhaa Tukholmaa myös täällä, keskiaika ja 1500-luku:
http://amnellinlucia.blogspot.fi/search/label/Tukholma

Ja alla kuvassa saman torin varrella oleva 1600-luvun rakennus, valkoinen talo, Grillska Huset, jonka kahvilasta näkyy kodikas pikkukaupunkimainen salainen puutarha, josta Hannele kertoo kommentissaan ja enemmän blogissaan. Kuva: Mimi Amnell

Värikollaasi 92: A Lady in Brown

lady-in-brown, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Värikollaasit 92
A Lady in Brown 

a larger size/suurempi koko

Millainen oli Viktorian aika ja sen tyyli? Lue kauan sitten Kotiliedessä ilmestynyt lehtijuttuni Viktorian ajasta. Siihen aikaan vapaa toimittaja ei joutunut myymään kaikkia oikeuksia lehtijuttuihinsa niin kuin taitaa olla nykyään. Aurora-blogini kertoo Viktorian ajasta ja Edwardin ajasta enemmän. Siellä on valokuviakin ja pukuhistoriaa. Blogin pohjassa ovat hakusanat niin kuin tässäkin blogissa.