Värikollaasi 100

colour collage 100, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Isänpäivän kunniaksi tuli sopivasti paljon keltaista. Se on mieheni lempiväri.

Suuri koko/a larger size

Vasemmanpuoleiset kuvat: eilen iltakävelyllä kuvattu orkidea ja kynttilänjalka kahvilasta, jossa joimme iltakävelyn lopuksi teetä.
Oikealla mieheni lahjaksi saamia kukkia.

Värikollaasit 100  (Huom! Värikollaasit ovat muuttaneet Bloggeriin)
Tehtävä oli:

Värit: maroon, milano red, trinidad, flush orange, orange peel, sunglow, gorse.
Näistä 2-3 tai enemmän.

Paljon onnea, isät!

red roses, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Isänpäivänä 2012

Ja täällä elämää suurempi ruusu.:)
Isänpäivä on liputuspäivä!
Isoisät!

Kissa Inkerinmaalta

Kissa Inkerinmaalta, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Angoransekainen Petja on Joenperän kylästä läntiseltä Inkerinmaalta. Sen vakiopaikka on kotitalonsa aidan raossa, jossa se tarkkailee ohikulkijoita. Kuva: A.K.
Tämä on juuri sellainen ihana kissa, jonka haluaisi ottaa syliin ja "muokata" sitä.

Venäjä, Neuvostoliitto, Venäjä

Cathedral of Our Lady of Kazan), a photo by Anna Amnell on Flickr.

Minulle Venäjä on kaksi asiaa: vallankumousta edeltävä Venäjä, josta olen lukenut ja kirjoittanut ja josta isoisäni kertoi minulle hauskoja asioita - ja uusi Venäjä. Niiden välissä on pitkä painajaisuni, jota en jaksa ajatella. [Uusi painajaisuni alkoim kun venäläiset hyökkäsivät Ukrainaan vuonna 2014]

Tämän blogin kuvassa on Kazaanin katedraali, jonka kuvasin elämäni ensimmäisellä Venäjän ja Pietarin matkalla. Tätä suurta katedraalia  käytettiin kommunistivallan aikana ateismin museona. Siellä vallitsi harvinaisen harras tunnelma, itkeviä ihmisiä, koululaisia jotka suutelivat tsaariperheen ikonia.

Jotta voidaan anteeksiantaa ja unohtaa, asiat täytyisi ensin selvittää.                                                            

Jumalan osoite

Opiskeluaikana tuli käytyä kaikenlaisissa tilaisuuksissa, kun oli päässyt vihdoinkin pikkukaupungista Helsinkiin. Poikaystäväni, nykyinen mieheni, ja minä kävimme toisinaan myös eri herätysliikkeiden opiskelijajärjestöjä bongaamassa. Se oli hurjaa aikaa, jolloin teologian opiskelijatkin saattoivat olla marksilaisia. Toinen ääripää oli yhtä karmea.

Erään kokouksen päätyttyä tuli nuori teologian ylioppilas tervehtimään poikaystävääni seuraavin sanoin: " Oletko sinä julkijumalaton vai tekovanhurskas?"
Siihen poikaystäväni:" Kumpaa sinä ite oot?"
Nuori mies sanoi: "Minä olen Jumalan lapsi."
"Mistä tiedät, että minä en ole?" kysyi poikaystäväni.
"Eipä oo näkyny sinua täällä", sanoi nuori mies. Hänen mukaansa Jumala asui vain Fredrikinkadulla.

Onneksi on löytynyt muitakin osoitteita sekä Helsingistä että muualta maailmasta.

Kuvassa on vaikuttavin kirkko, jossa olen käynyt. Se oli alkujaan tarkoitettu kristittyjen vainoista tunnetun keisari Diokletianuksen mausoleumiksi. Diokletianuksella valmistui linnoituspalatsi antiikin Salonassa vuonna 305 j.Kr. Palatsin ympärille syntyi vähitellen nykyinen Splitin kaupunki, joka on rakennettu suureksi osaksi Diokletianuksen palatsin kivistä ja sen sisälle. Hotellihuoneemmekin oli linnoituksen muurissa.

Mausoleumissa on edellen antiikin ajan koristeet ja Diokletianuksen kristityn vaimon korkokuva ylhäällä katon rajassa. Mausoleumissa oleva kirkko on omistettu Pyhälle Domniukselle, Salonan piispalle, joka teloitettiin Diokletianuksen järjestämien kristittyjen vainojen aikana. Domnius on haudattu vainoajansa Diokletianuksen mausoleumiin.
Klikkaa hakusanaa 'Diokletianus' ja lue lisää palatsista.