tiistaina, joulukuuta 18, 2012

Noitien metsästystä ja opiskelua Wittenbergissä

19-vuotias maisteri Erasmus Olavinpoika Helsinkiläinen asui Wittenbergin torin varrella Cranachin taiteilijasuvun omistaman talon ylimmässä kerroksessa. Erasmuksen huone oli pitkä ja kapea kuin hovipojan kenkä.

Seinillä oli pari lautaa hyllyinä, joille Erasmus oli levittänyt vähäiset kirjansa ja nauloja, joissa riippuivat hänen kuluneet vaatteensa.

Hänen huoneessaan oli kapea puusänky, ikkunan edessä kannellinen kirjoituspulpetti ja jakkara sekä raudoitettu matka-arkku muita tavaroita varten.
Lucian ja Hannun matka-arkut olivat vielä käytävässä.
– Olen ottanut mallia Pyhän Hieronymoksen kammiosta, Erasmus selitti näyttäen seinällä olevaa paperikuvaa, jossa Hieronymos oli kammiossaan pöytänsä ääressä ja leijona lepäsi hänen jalkojensa juuressa.
– Leijona puuttuu, sanoi Hannu. – Ei ole edes kissaa, sanoi Hannu pettyneenä.
– Vuokraemäntä ei salli mitään torakkaa suurempaa, sanoi Erasmus nauraen ja näytti jo Lucian mielestä entiseltä veitikkamaiselta veljeltä.

Cranachin suvulla oli torin toisella puolen apteekki ja työpaja, jossa valmistettiin suuria maalauksia. Erasmus oli päässyt asumaan Cranacheille, koska yliopiston opettajat olivat suositelleet häntä opettamaan Cranachin nuorimpia lapsia.

Erasmus kehui, että huone oli talvellakin lämmin, sillä viereisessä huoneessa oli korkea tummanvihreä kaakeliuuni, jonka yksi seinä oli Erasmuksen huoneessa, vaikka sitä lämmitettiin viereisestä ateljeehuoneesta käsin.

Oikein kylmänä aamuna hän sai mennä ateljeehen uunin päälle nukkumaan, jollei joku oppipoika ollut varannut sitä itselleen.
(katkelma uusimmasta kirjastani, jonka nimi saa olla vielä salaisuus)

Suomalainen Pihla Viitala esiintyy elokuvassa, jossa metsästetään noitia Wittenbergissä, ehkä 1600-luvulla, en ole siitä varma. Eipä ole Wittenbergistä kuultu aikoihin ennen tätä muualla kuin viimeksi kirkkohistorian tunneilla, kun puhuttiin Lutherista.

Yllä mainittu Erasmus lähtee vuonna 1559 Wittenbergiin opiskelemaan kirjassani Kyynärän mittainen tyttö, kirjoittaa sieltä kirjeitä kauniille Margaretalle Helsinkin toisessa kirjassa ja valmistuu 19-vuotiaana maisteriksi uusimmassa kirjassani.

Wittenberg

Olin kaksi vuotta sitten marraskuussa Wittenbergissä. Ylimmässä kuvassa on Lucas Cranach nuoremman ateljeekoti, jossa fiktiivinen Erasmus asuu,  ja tässä alemmassa ateljee, jossa kuuluisa Lucas Cranach vanhempi valmisti suurikokoiset maalaukset. Hänestä on pihalla patsas.

Wittenberg on kuin 1500-luvun ulkomuseo: kirkko jonka oveen Luther naulasi vallankumoukselliset teesinsä, yliopisto joka on Lutherin entinen kotitalo ja vanhoja rakennuksia, jotka kuuluivat alkujaan Lucas Cranach vanhemmalle, taiteilijalle, joka maalasi muotokuvat sen ajan kuuluisuuksista, mm Lutherista. (ei nuorempi kuten suomenkielinenWikipedia kirjoittaa)

Hannu ja Kerttu: Noitajahti taas näyttää tapahtuvan Wittenbergin lähellä olevassa metsässä filmin trailerin mukaan. Junamatkalla Berliinistä Wittenbergiin näimme kurjia Itä-Saksan aikaisia taloja ja rämeitä, joita näyttäisi olevan elokuvassakin.

Kuvassa näky suuri ristikkotalo on nähdäkseni vain kulissi, sillä hotellimme oli sen toisella puolen,

Muut Wittenbergin kuvani.

Itse kaupunki on soma ja hyvinhoidettu. Itä-Saksa elää enää museoissa ja ihmisten jutuissa, joita kuulimme kahvilassa. Turistit tulevat Lutherin ja Cranachin Wittenbergiin. Kuva: Wikipedia


Amerikka on keskiajassa asekysymyksessä

Zagreb


Tämä syntyi kommenttina Kemppisen blogiin:
Asuttuani useita vuosia Pohjois-Amerikassa tulin siihen tulokseen, että amerikkalaiset ovat erittäin vanhanaikaisia. Siirtolainen yleensäkin jää helposti siihen aikakauteen ja tapakulttuuriin, mikä vallitsi hänen kotimaassaan hänen lähtiessään sieltä. Tätä ei tulla useinkaan ajatelleeksi.

Varsinkin Villin lännen kulttuuri on kuin keskiaikaa, joka jatkui monin paikoin Euroopassa 1600-luvulle eli Amerikan siirtolaisuuden varsinaiseen alkuaikaan asti.

Talot ovat molemmin puolin päätietä ketjuna niin kuin keskiaikaisessa englantilaisessa kylässä, cowboy on keskiajan yksinäinen ritari, yleensä ilman perhettä. Perheenisä on herra talossaan.  Naisia kohdellaan ritarillisesti, ihannoivasti, 'hyviä' naisia.

Amerikassa kohtaa keskiajan vaarojakin. Eräällä leirintämatkalla olimme myös Teksasissa. Teini-ikäiset lapset olivat jääneet leirintäalueelle telttaa pystyttämään, ja me aikuiset läksimme etsimään kolikkopesulaa läheisestä kylästä. Tulimme erään  talon pihaan ja kävelimme kohtia taloa.

Tajusimme sillä hetkellä, että olimme tehneet hirvittävän virheen. Talosta tuli mies sen näköisenä, että hän aikoo tappaa meidät. Hän olisi saanut ampua "kotiinsa tunkeutujat" ihan niin kuin keskiajan perheenisä. Selvisimme pois elävinä, mutta nyt tiedän, mitä tarkoittaa, kun sanotaan "katse joka voisi tappaa". Minikuorma-autoissakin saattoi olla ase näkyvillä kuljettajan pään yläpuolella. Ase on amerikkalaiselle niin kuin miekka tai pitkä keppi keskiajan ihmiselle. Ilman sitä ei lähdetty ulos.

Tämä ei ole vilkasta mielikuvitustani. Niihin aikoihin eräs japanilainen opiskelija oli Kaliforniassa menossa vierailulle luokkatoverinsa kotiin, mutta osui vahingossa  väärään taloon. Hänet ammuttiin talon rappusille.

Vanhanaikaisuus tulee esiin onneksi hauskoissakin asioissa. Juhlissa istuvat juhlavieraat u-kirjaimen muotoisessa pääpöydässä, u:n ulkoreunalla ihan niin kuin keskiajan juhlissa.

Vanhoina aikoina kiertelivät maaseudulla ihmerohtojen kauppiaat. Asiakkaita houkuteltiin paikalle mahdollisimman kiinnostavalla ohjelmalla, ja rohtojen kauppias puhui kuin Runeberg. Tämä oli keskiaikaista alkuperää oleva 'medicine show' , ja siitä syntyi show, jota nähdään Suomenkin TV:ssä ja juhlienkin kaavana.

Useimmat amerikkalaisuuden piirteet ovat menneet Euroopasta siirtolaisten mukana ja tulevat usein takaisin tänne (Halloween). Varokaamme keskiajan asekulttuuria.

Patsas on Pyhä Yrjänä ja lohikäärme. (Zagreb)

maanantaina, joulukuuta 17, 2012

Mustavalkomaanantai 142: kirjan valmistaminen

Berliini by Anna Amnell
Berliini, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Marraskuu 2010: Kirjoitan Berliinin kirjailijaresidenssissä. Mieheni on turistina museoita kiertämässä. Kirjan valmistuminen on minulle aina hidasta.
suuri koko/a large size

Mustavalkomaanantai 142 'valmistelu', valmistautuminen', 'valmistaminen', '

sunnuntai, joulukuuta 16, 2012

Suru

Suru by Anna Amnell
Suru, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Newtown, Connecticut

Värikollaasi 105: Woodpine

Woodpine-Xmas

Woodpine Xmas: kuvia Berliinin KadeWen tavaratalosta, Stockmannin caferian ikkunasta ja kotoa.
sama kuva suurena/ See in a larger size

Hyvää joulua! Merry Christmas! Joyeux Noel!


Woodpine by Anna Amnell
Woodpine, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kuvissa: Kaivopuisto, muotia näyteikkunasta, lamppu zagrebilaisessa antiikkikaupassa ja ruukkukasvi kotona.
Suurempi koko/ a larger size
Värikollaasi  105