Vainajien kunnioittaminen ja uusbarbarismi

Mirogoj, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Mirogoj, Zagreb, Kroatia, kaunein hautausmaa, jonka olen nähnyt.


Kommentti kirjoitukseen Elämän pyhättömyys, jossa käsitellään Heurekassa olevaa näyttelyä:

Olen hämmästynyt tästä keskustelusta. Ihmiset ovat kaikkina aikoina kunnioittaneet vainajia. Tuollainen näyttely on eräänlaista kannibalismia, uusbarbarismia. 

Hautarauha on yleinen kulttuuri-imiö, jota vain barbaarit, mm "luonnontieteellisesti ajatelleet" neuvostoliittolaiset ovat häväisseet

Aivan eri asia on elinsiirtotestamentti tai ruumiin testamenttaaminen lääketieteelliseen tutkimukseen, jonka jälkeen suoritetaan hautaaminen vainajan toivomuksen mukaisesti.

Vainajiin suhtautuminen eri kulttuureissa

Vuodatuksen remontti edistyy

Vuodatuksessa olevat blogini, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Bloggaamisen alkuaikoina olivat milloin Blogger milloin Vuodatus epäkunnossa. Siksi perustin rinnakkaisblogeja, jotta jokin niistä toimisi viikonlopullakin.

Kirjoitan hyvin monista aiheista. Siksi minusta on ollut selkeintä perustaa useita blogeja.
Broken Star (2005-) on käsityöblogi, Narniassa (2005-) kirjallisuusblogi, johon aloin suomentaa Narnia-aiheista englannin graduani Narnia-elokuvien tultua elokuvateattereihin.

Syksyblogi on kausiblogi, Kirjoituslipasto yhden sivun infoblogi, joka toimi alussa Bloggerissa,  ja Kotikissat alkuperäinen kissablogini, joka on siirtynyt melkein kokonaan Bloggeriin.

Aikoinaan oli myös blogi Kyynärän mittainen tyttö, mutta minun oli pakko lopettaa se todella ikävien häiriöiden vuoksi.

Vuodatus näyttää jo aika mukavalta. Voitte nähdä sen vilkaisemalla blogejani. Kaikki kuvat eivät ole vielä palautuneet ja uusien kuvienkin laittaminen on hankalaa joihinkin blogeihin. Kannattaa kuitenkin olla kärsivällinen.

Bloggerin blogeihini pääsee suoraan sitä varten perustetulta infosivulta, jossa on myös muita hyödyllisiä linkkeja.

Anna Amnellin blogit, blogit, Vuodatus, Blogger

Numerokuvat 25: 8 tuolia

8 tuolia, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Minulla on kahdeksan meksikkolaista tuolia. Todellisuudessa ne eivät ole identtisiä, vaan kaikki ovat hiukan eri korkeutta. En tiedä, mitä puulajia ne ovat. Jotain meksikkolaista puuta.

Ostimme ne Kanadasta pienestä meksikkolaisten esineiden kaupasta, jonne ne tuotiin pienestä meksikkolaisesta vuoristokylästä. Ne olivat kyläläisten tekemiä ja puuvalmiita. Jäännöskappaleet, hyvin halpoja, vain sen ajan sata markkaa kappale. Joku ravintola oli ostanut muut ja lakkauttanut ne tummanruskeiksi. Olen nähnyt näitä tuoleja vain kerran, eräässä kirpputorilta löytämässäni 1950-luvun sisustuslehdessä kuvassa meksikkolaisesta kodista, jossa niitä oli tusina pyöreän lasipöydän ympärillä. Ne olivat myös vaaleita kuten meidän tuolit.

Mieheni hioi nämä, ja minä lakkasin ne erikoislakalla. Tuolit ovat olleet meillä yli 30 vuotta, ja ne on kerran viety korjattaviksi, kannettu yksi kerrallaan puusepälle, joka uusi liimauksen. Tai ainakin tarkisti sen.

Käsittääkseni tämän tuolimallin  takana ovat renessanssiajan tuolit. Tämä on meksikkolainen tulkinta niistä. Löysin Googlella yhden kuvan, jossa muutama samanlainen tuoli (New Mexico) meksikkolaisesta loma-asunnosta.  Kolmessa tuolissa on melkein sama malli.

Numerokuvat 25: 8

Kissan hemmottelua

Nestor Burma, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Nestor on jo vanha kissa. Emme kiellä siltä mitään. Tulevan viikon ajan Nestor on vieraanamme ja hemmottelemme sitä. Joskus kissa voi saada maitoakin.

Nestor tuli vieraaksi

Nestor 2013 February, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Saamme pitää Nestoria yhden viikon.