Tarvepainatus: kirjan ikä pitenee, kirja tulee "ikuiseksi"

Kuin feniks-lintu kirja nousee vaikkapa makuloinnin tuhkasta aina uuteen elämään kirja kerrallaan-systeemillä.
Kuva: Aberdeen Bestiary Project

Hesarin kulttuuriosastolla keskustellaan tänään siitä, millaista kirjallisuus on vuonna 2025. Minua kiinnosti kovasti se, mitä runoilija ja ntamo-kustantamon perustaja Leevi Lehto sanoi tarvepainatuksesta. Juuri sillä periaatteellahan painetaan BoD:ssa uusinta kirjaani Lucia ja Luka. Sitä ei tarvinnut ostaa satoja kirjoja yhdellä kertaa, vaan sitä sujahtelee Saksasta painokoneista aina, kun joku tilaa sitä.

Tulevaisuus näyttää vielä ruusuisemmmalta:
" Kirjan elinkaari pitenee. Siinä missä se perinteisessä kustantamisessa koko ajan lyhenee, tarvepainetut kirjat ovat periaatteessa ja käytännössä ikuisia. Kirja, joka alkuun kenties jää vaille huomiota ja myy vähän, voi myöhemmin eri syistä aktualisoitua ja löytää lukijansa vuosien päästä."
Leevi Lehto - keskustelussa Kirjallisuus vuonna 2025 HS/Kulttuuri 13.1.2014.

Lisää Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika -kirjastani myös uusilla kotisivuilla, jotka oli hyvin helppo laittaa.

"OMA­KUS­TAN­TEE­SEEN voi pää­tyä myös sil­loin, kun al­ku­pe­räi­nen kus­tan­ta­ja ei enää ha­lua ot­taa kir­jas­ta uu­sia pai­nok­sia tai jat­kaa sar­jaa.

Esi­mer­kik­si Anna Amnell on jul­kais­sut BoD:n kaut­ta yh­teis­ni­teen Vaah­te­ra­laak­son Au­ro­ras­ta ker­to­vis­ta tyt­tö­kir­jois­taan se­kä jat­ka­nut kyy­nä­rän­mit­tai­sen Lu­cia-ty­tön myö­hem­piä vai­hei­ta."

Päivi Heikkilä-Haltunen: "Lastenkirjailijat etsivät uusia tapoja saada töitään esille--"

Lue lisää siitä, mitä  Helsingin Sanomat kirjoittaa tästä aiheesta

Kunkin blogin osoite on varattu vain yhdelle blogille

Älä klikkaa tuota blogia! Se ei ole minun blogini. Eikä sitä saisi olla olemassa sillä toisen henkilön entisen blogin osoitetta EI saa ottaa käyttöönsä, ei myöskään suojattua blogin nimeä!

Varo blogia, joka ilmoittaa osoitteekseen blogisiskoKAKSI.blogspot.fi. Löysin sellaisen eräästä vanhemmasta blogista, ja se vei luvattomaan blogiin. Olen tehnyt ilmoituksen Bloggeriin.

Minulla oli monta vuotta sitten sen niminen blogi, mutta lopetin sen ja yhdistin sen ainekset tähän blogiin.

Minulla on Bloggerissa vain yksi Blogisisko-blogi. Jos blogisi sivupalkkiin on jäänyt vanhan blogini osoite, ole hyvä ja poista se ja vaihda tähän osoitteeseen. Kaikkein ensimmäisin blogiosoitteeni taas vie kotisivublogiini (http://amnellanna.blogspo.fi).

Jos lopetat blogin, kukaan ei sa ottaa käyttöönsä entisen blogisi osoitetta.

Kommentti Kemppisen blogiin

Kuka hyvänsä bloggaaja voi lopettaa bloginsa tai sulkea sen, niin kuin suositun Kirjailijan häiriöklinikan kirjoittaja teki äskettäin. Silloin katoavat myös kommentoijien tekstit. Olen ennakoinut tällaiset tilanteet ja koettanut jo vuosikaudet laittaa talteen ainakin pitempiä ja jostain syystä tärkeitä kommenttejani tähän tai johonkin muuhun blogiini.

Eräs suosikkibloggajistani  on Jukka Kemppinen, jonka blogia olen seurannut jo vuodesta 2005.  Luen hänen tekstejään toisinaan ääneen miehelleni, ja meillä on hauskaa. Kemppisen kieli on elävää ja vaihtelevaa, tekstien aiheet ovat "laidasta laitaan" niin kuin on tapana sanoa.

Äskettäin oli äänestys parhaasta suomalaisesta blogista, ja kilpailun voitti Jukka Kemppinen. Kaikki eivät suinkaan ole osoittaneet kiitollisuuttaan ahkeralle ja hyvälle bloggaajalle. Päinvastoin,  koska tunnetusti "kateus on Suomen ehtymätön luonnonvara", jotkut kommentoijat nälvivät Kemppistä niin ilkeästi, että lukijastakin tuntuu pahalta.  Toivon, että Kemppinen poistaisi häirikkökommentteja vähän kovemmala kädellä.

Uusin kommenttini Kemppisen blogiin:

Jukka Kemppisen blogi on ollut tärkeä myös siinä mielessä, että täältä on voinut kysyä neuvoa bloggaamisasioissa. Alussa ei tiedetty, mitä bloggaaja saa tehdä rikkomatta lakia.

Vuonna 2006 oltiin huolissaan esimerkiksi siitä, missä ja kenestä saa ottaa valokuvia? Saako ottaa kuvia näyteikkunoista? Saa. Toisten koirista? Saa. Opimme Kemppisen blogista, että toisten koteihin ei saa kurkistella ikkunasta, ottaa kuvia ja laittaa blogiin.  Toisten blogeista saa lainata kuvia siteeraamisoikeudella. Tätä neuvoa kannatti testata neuvojan kuvalla:

http://blogisisko.blogspot.fi/2006/01/kuvien-kyttminen-blogissa.html

Blogi-maailman kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu demokratia ja tasa-arvo. Näin ollen kuka hyvänsä meistä on voinut kommentoida Jukka Kemppisen blogiin. Bloggaajat sinuttelevat toisiaan ja koettavat olla ihmisiksi. Mitään henkilöpalvontaa ei harjoiteta:

 Jukka,
arvoisa "renessanssibloggaaja", arvostan kovasti kirjoituksiasi, mutta tänään olet tainnut nousta väärällä jalalla sängystä. – -

”Ad Anna Amnell:

Voipi olla. Ja tuntui että oli kaksi väärää jalkaa. kohtuutonta että ihminen joutuu tässä korkeassa iässä hankkimaan elantonsa rehellisellä työllä.

Yleisön osastoon kirjoittaminen on suosittu keino purkaa kiukkua. –”

Kemppinen: Kysymyksiä vastauksiin. 31.5.2006

Lunta tuli eilen

Snow, a photo by Anna Amnell on Flickr.

ohut kerros lunta




Tältä näyttää, mainosjulisteessa sataa lunta..

Haastattelu Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n Rovinssi-lehdessä

Haastattelu Rovinssi-lehdessä. V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30.

1.       Miten sinusta tuli kirjailija? Milloin päätit, että haluat kirjoittaa ja julkaista kirjan?

Lainasin alaluokilla koulun kirjastosta Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Se oli ensimmäinen paksu kirja, jonka luin, kaunis vanha painos, kannet himmentynyttä kultaa ja punaista. Sivelin kirjan selkämystä ja kuiskasin : Minusta tulee kirjailija.

Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia on historiallinen romaani, ja niitähän minä olen tähän asti kirjoittanut.

Tuosta hetkestä kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin kirjoitin ensimmäisen kirjani. Aina tuntui olevan jotakin kiireellisempää tekemistä. Kirjoitin lapsena runoja ja opiskeluaikana pari lehtijuttua ja siirtolaisena Kanadassa lisää lehtijuttuja, sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen.

2.       Nyt marraskuussa ilmestynyt Lucia ja Luka on seitsemäs historiallinen nuorisoromaanisi. 

Mistä syntyi idea näiden kirjojen kirjoittamiseen? Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?

Minua kiinnostaa ihmisen kohtalo historian myllerryksessä.  Lähteinä ovat  tieto- ja kaunokirjallisuus, museot ja oma kokemus arjessa ja matkoilla. 1990-luvulla ilmestynet Aurora-kirjat  kertovat Kanadasta, jossa olin asunut yhdeksän vuotta, sen luonnosta ja yleensä 1900-luvun alun elämästä.

Lucia Olavintytär –kirjoilla (2004, 2006, 2013) on myös pitkä alkuhistoria.  Ihastuin Italian matkalla vuonna 1991 renessanssiin ja tutkin sitä vuosikaudet, kävin museoissa, luin tieto- ja kaunokirjallisuutta ja katsoin elokuvia.

Varsinainen idea kirjaan syntyi hetkessä, voisin sanoa silmänräpäyksessä. Näin televisiossa lyhytkasvuisen naisen ratsastavan hevosella ja siinä samassa näin mielessäni tytön ratsastavan renessanssimaisemassa vihreä viitta ja punainen tukka hulmuten.  Kyynärän mittainen tyttö seikkailee 1500-luvun Euroopassa. Hänessä yhdistyvät kaikki ne asiat, joita olin oppinut 1500-luvusta.

Tuolla tavalla ei tietenkään kirjoiteta kirjoja nopeaa tahtia.  Mutta kirjoittamisessa ei ole tärkeää vain kirjan vaan kirjoittaminen, sillä jokaista kirjaa kirjoittaessaan kasvaa ja kehittyy ihmisenä.

3.       Miksi päätit julkaista kirjasi omakustanteena? Tarjositko käsikirjoitustasi ollenkaan kustantamoille, vai oliko alun perin selvää, että haluat kustantaa kirjasi itse?

Aikaisempi kustantajani ilmoitti, ettei se julkaise enää historiallisia nuortenkirjoja. Monet muutkin kustantajat olivat luopuneet kokonaan nuortenkirjojen julkaisemisesta, toiset eivät halunneet jatkaa eri kustantajan sarjaa.

Olin lukenut onneksi omakustantamisesta jo Kanadassa asuessani. Netistä löytyi pitkä luettelo maailmankuuluja kirjoja, jotka on julkaistu aluksi tai kokonaan omakustanteina.

4.       Millaisen vastaanoton kirjasi on saanut?

Sitä myydään netissä ja joissakin kirjakaupoissakin.  Se on mukana Enemmän kuin tuhat sanaa?  Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa -näyttelyssä, joka avautuu pian. Lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 :n teema on Turun linna kirjallisuudessa, ja minunkin kirjani esitellään. Lisäksi minulta pyydettiin samaan lehteen kirjoitus siitä, miten olen tehnyt tutkimustyötä kirjaani varten ja miksi innostuin tähän aiheeseen ja aikakauteen.

5.       Miten markkinoit kirjaasi?

Olemalla mukana kirjamessuilla ja kirjoittamalla blogeihini. Olen mukana myös Facebookissa. Ajatukseni ovat aika paljon jo seuraavassa kirjassani, jota kirjoitan, nyt täysin uudesta aikakaudesta ja ilman stressiä siitä, saanko uudelle kirjalleni kustantajan.

Rovinssil-lehden teemana oli kirjoittaminen ja kirjan julkaisu. Yhdellä klikkauksella viittaa omakustantamisen helpottumiseen. Kirjailijaksi valmentautumisesta kertoo artikkeli Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n ja Skripta Kirjoittajaopiston Elämä tarinaksi -kirjoittajavalmennuksesta.

Rovinssi on Suomen maakuntakirjailijat Ry:n lehti.
Kirjailijayhdistykset