Ötökkä kuuluu kesään

Makrotex-linky 8: Ötökkä

Kirjailija ja kirja

En voi kuvitella elämääni ilman kirjoja. Kirjoittaminen alkaa jo lapsuudessa, vaikka kirjailija alkaisi kirjoittamisen vasta vähän ennen kuolemaansa. Kirjailijat lajitellaan, ja leimautumisesta on vaikeaa päästä eroon. Niinpä minua pidetään varmaankin aina vähän höpsönä naisena, joka kirjoittelee perinteisiä historiallisia tyttökirjoja -  jotka ovat monissa muissa maissa vielä eräs normaali kirjallisuudenlaji. Uuden genren valitseminen ja siihen siirtyminen on kaikin tavoin vaikeaa. Johtuuko se siitä, että kirja valitsee kirjailijan eikä päinvastoin?

Aamurusko

Aamurusko Helsingissä kello neljältä. 5.7.2014
Aamuruskon symboliikka ja merkitykset. Lue lisää täältä Aurora-blogistani.
P.S. Jos menee aikaisin nukkumaan, voi nähdä aamuruskon.

Värikollaasi 186

'Kesäinen kollaasi
Värikollaasi 186

Ihailtu Eino Leino, sortovuosien sankarirunoilija

"Tyttöjen huoneessa Olga oli lukemassa kuten aina.

- Olga, mitä sinä luet? Ai, Eino Leinoa taas, Aurora sanoi, kun Olga ei vastannut mitään.

- Minä olen ajatellut, miltä Eino Leino näyttää, Olga sanoi äkkiä innostuen. - Hän on varmaankin pitkä ja hoikka, vähän tsaarin näköinen.

- Olga, ensinnäkin tsaari on ikivanha, melkein neljäkymmentä vuotta. Eino Leino on vain vähän vanhempi kuin Rudolf-serkkumme.

- Tarkoitin vain silmiä, sellaiset isot haaveelliset silmät niin kuin tsaarilla, mutta kyömynenä, sanoi Olga. - Ei pieni nykerö niin kuin tsaarilla.

- Olga, Aurora sanoi ja veti varovasti hattuneulan nutturastaan. - Eino Leino on pieni, paksu ja ainakin minun mielestäni myös nykerönenäinen. Hänellä on lisäksi pienet tihrusilmät. Näin hänet äsken torilla.

- Sinä olet ilkeä! Olga huusi ja tönäisten Auroraa juoksi ulos huoneesta Eino Leinon runokirja rintaansa vasten painettuna.

- Älä koskaan tyrki ihmistä, jolla on hattuneula kädessään. Se on terävä kuin murha-ase! huusi Aurora hänen peräänsä.

Mutta Olga ei kuullut enää. Hän oli sulkeutunut kylpyhuoneeseen ja potki raivostuneena peltistä kuhneammetta.

Wilhelmiina ja Jenny ryntäsivät paikalle.

- Mitä hirveetä elämätä täällä pietään! huusi keittäjä-Wilhelmiina tuimana. - Heti poes sieltä!

Olga tuli kylpyhuoneesta posket punaisina hehkuen, käveli suoraan tyttöjenhuoneeseen Auroran ohi, meni sänkynsä päälle ja kääntyi selin.

- Eikö sovita? yritti Aurora lepytellä Olgaa ovelta.

Olga katsoi Auroraan silmät vihaisesti viirulla, nappasi suklaarasian pöydältään ja huusi: - Ei koskaan, senkin amerikkalainen!

--

- En arvannut, että Olga ottaa Eino Leinon noin vakavasti, Aurora sanoi huoaten ja kertoi [Kasimir-sedälle], mitä oli tapahtunut.

  - Aurora hyvä, Eino Leino antaa Olgalle suomen kielen, kyvyn ilmaista syvimpiä tunteitaan.

  Sitä ei ollut Aurora tullut ajatelleeksi.

  - Ei ole ihme, että Olga ihailee Eino Leinoa, sanoi Kasimir-setä. - Kaikki ihailevat häntä. Hän oli runoilija jo koulupoikana. Hän on meidän sankarimme, Aurora. Hän muuttaa katkerat sortovuosien kärsimykset runohelmiksi. Synkäksi on muuttunut elämämme Suomessa eikä valoa näy koittavan."

(Otteet elokuussa ilmestyvästä kirjastani"Vaahteralaakson Aurora" (2014, yhteispainos) Osa "Aurora ja Pietarin serkut"kertoo Amerikasta palanneen Auroran ja hänen serkkunsa Olgan lukuvuodesta 1905-1906 Helsingissä.)