Ruokaa

Sienet

Venäjä ja sienet tuovat heti mieleeni Nabokovin muistelmateoksen "Puhu muisti", jossa hän kertoo äitinsä rakkaudesta sienten keräämiseen.

Rouva Nabokov ei muutoin osallistunut ruoanlaittoon, mutta sienimetsään hän meni, omaan puistoonsa. 

Hän keräsi korillisen sieniä ja palattuaan sienestämästä istuutui puutarhan penkille ja siivosi sienet. Hän vei sitten sienet keittiöön.

Se oli ehkä ainoa kerta vuodesta, jolloin hän kävi keittiössä. Muutoin se olisi ollut hänestä sama kuin mennä kurkkimaan hotellin tai ravintolan keittiöön häiritsemään keittäjää.

ruokaa makrokuvat
Kuvissani on kunkin maan luonnonvaraisia tuotteita, jotka ovat vaikuttaneet niiden historiaan. Tästä piti tulla hauska ruokajuttu, mutta kuvat alkoivvat kertoa karua tarinaansa, niin kuin usein käy.



Köyhä vanha mies möi keräämiään sieniä Tsernysevskaja-metroaseman oven edessä Pietarin keskustassa.




Pieni poika syö ruusunmarjoja suoraan pensaasta Taurian puistossa.



rypälekoriste kahvilan tuolissa Moskovassa




fruit and berries, etelän hedelmiä
Ljubljana




Ljubljana. melons




Split, Kroatia, vihannestorilla




Adrianmeren antimia Splitin torilla




jotkut kaloista ovat pelottavan suuria. edelleen Splitin torilla




rypäleitä kypsymässä Istrialla Kroatiassa




2007. Ensimmäinen matkani Kroatiaan. Aamiainen Adrianmeren saarella olevassa hotellissa, joka oli neuvostoaikana puolue-eliitin lomailupaikka. Näköalat olivat huimaavan kauniit.





merenneito



Adrianmeri



kalaa Helsingin kauppatorilla





perunoita Helsingin kauppatorilta

Viljaa ja vihanneksia saadaan monista maista, monia muita tuotteita taas kauempaa valtamerien takaa. Harvat maat ovat omavaraisia ravinnossa.



Banaanipuu  New Orleansissa pienen talon edessä. Kuva on otettu ennen tulvia 80-luvulla.

Pink

Pink balloons. Vaaleanpunaisia ilmapalloja
Pieni lintu -blogin makrolink pink



Royal pink. Vilkuttava kuningatar.
(Tämä vilkutti näyteikkunassa Hesperiankadulla, mutta en osannut kääntää videota pystysuoraan.)


In Croatia they have pink houses and -




pink telephones

The power of pink (my album of pink) Haluaisin laittaa ne kaikki.:)



   have a nice week!



more pink flowers and other pink things

Sun

Tässä kaapissa säilytin kansioitani.
 Aurinko. Sun. Makrokuvat



ilta-aurinko ja sama kaappi




ilta kotona




ilta-aurinko paljeovessa






Johanneksen kirkon torni ja gargoilit ilta-auringossa kuvattuina.



Uudessa asunnossa näkyy erkkerin sivuikkunasta Linnanmäki. Tässä auringon noustessa.

Vastakohdat

 Vastakohta, vastavärit
Opposites
Kukkia Helsingissä ja maalaus Berliinissä (yksityiskohta)
Makrokuvat 24.5.2016



tall and short; pitkä ja lyhyt




"Dancing house"
Vanhaa ja uutta arkkitehtuuria Prahassa,
Old and new architecture in Prague.




 Musta ja valkoinen
black/white
Tuli yksi makrokin.:)



black and white

Syyskuu. September

Syyskuun väriä ja satoa
Makrotex 'Syyskuu -kuvat
http://www.pienilintu.blogspot.fi/search/label/Makroviikot
Klikkaa kuvissa näkyvää nimeäni tai kuvan nimeä, jotta voit nähdä kuvan suurempana.




Syksyn värit loistavat. Näistä kukista jäi osa seuraavksi talveksikin.




Syyshortensiat. Rakastan näitä sävyjä.




Gladiolus, aprikoosit ja Garda-järveltä tuliaiseksi tullut liina syksyn väreissä.




Matkustan mieluiten syksyllä tai keväällä.  Silloin ei ole liian kuumaa. Vanha mies möi sieniä metroaseman oven vieressä Pietarin keskustassa syyskuussa 2013.

Green -the colour of life

Elämän väri -vihreä.  Riikinkukko sopii luonnon vertauskuvaksi, sillä luonto ei pihistele kauneudessa, se pursuu kauneutta. Riikinkukko Lokrumin saarella Dubrovnikin lähellä.

Osallistun näillä kuvilla seuraaviin:
Värikollaasiin 8. 19. heinäkuuta 2015: Vihreä ja
Makrotex-linky Vapaa aihe/Photographer's Choice July 21st



Vihreää kauneutta Töölössä, keittiössä ja korttelin toisella puolen talon seinässä.




Vanha vesiposti toimii edelleen Berliinissä.




Keidas ja ravinto: Vihreää Kroatian luostareissa ja Tallinnan Olde Hansan yrttilaatikoissa.




Sateet pitävät kaupungin vihreänä. Lehmus sateessa.




Vihreää koko vuoden. Vihreä talo Oopperaa vastapäätä Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa. Tämä talo ilahduttaa aina, kun kuljen sen ohi.




Vihreä on toivon ja salaisuuksien väri.

Kuljin kolmen vuoden aikana yhteensä kuukauden ajan näitä Pietarin keskustassa olevan talon portaita ja mietin, mitä kaikkea ne ovat kokeneet. Kaunis art nouveau, Jugend -kaide kertoo vallankumousta edeltävän ajan kodikkaasta ja vauraastakin pietarilaiselämästä, sellaisesta, josta olemme lukeneet vanhoista venäläisistä romaaneista. Murtuneet portaat todistavat rappiosta, köyhyydestä, väkivallasta, nälästä ja pelosta. Kansio näistä portaista, lisää kuvia.
P.S. Porraskäytävien korjaukset kuuluvat Pietarissa kaupungille. Jos kävelet ränsistyneen porraskäytävän läpi, tulet rautaovelle, jonka takana voi olla kaunis ja viihtyisä koti.

Katso kuvakansioni Everything Green

Circle. 10 vuotta bloggaajana.

Aloitin bloggaamisen 2.6.2005. Olimme asuneet silloin jo useita vuosia mieheni alkuaikoina hyvin tilavassa virka-asunnossa palattuamme Kanadasta yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen. Meillä ei ollut alussa paljon mitään huonekaluja tai muutakaan tavaraa. Silloinkin oli paha lamakausi. Koti kalustettiin Hietalahden kirpputorilta, jossa avautui ihanuuksien ihmemaa.

Osallistun tällä blogikirjoituksella myös Pieni lintu-blogin tämän viikon kuvahaasteeseen, jonka teemana on 'round, 'pyöreä', ympyrä. Tämä on lamasta lamaan kuvaus. (Vähensin tekstiä saadakseni enemmän tilaa kuville.)
Katso myös kirjoitukseni  Bloggaaminen vuonna 2005, mukana myös Blogisisko. Anssi miettidsen raportti bloggaamisesta.
Vuotta 2005 sanottiin bloggaajien vuodeksi.



Tämä kirpputorilta ostettu lautanen toi mieleen vaihto-oppilasvuoteni ja koko perheen yhteiset matkat eri puolilla Yhdysvaltoja Kanadan vuosien aikana.





Meillä kävi vieraina  uusia Kanadan sukulaisia. Tämän kupin on omistanut miniäni isoäiti Viktoria. Hän  oli ostanut nämä kupit häämatkallaan New Yorkista - 1930-luvun alussa.




Kun neljäs kirjani ilmestyi, omistin sen neljälle yli 90-vuotiaalle isoäidille.




Olin kirjoittanut neljä Aurora-kirjaa 1900-luvun alun maailmasta, Suomesta ja Kanadasta, mutta uudella vuosituhannella kiinnostuin myös 1550-luvusta. Perustin kirjoilleni ja niiden aikakausille omat blogiot. Muitakin blogeja syntyi Blogisisko-blogin ympärille, minusta tuli monibloginen.




Olimme aikoinaan tehneet autolla ja telttaillen häämatkan Lappiin ja edenneet Jäämeren rannalle simpukoita poimimaan. Nyt oli aika tehda toinen matka hääpäivän kunniaksi.




Tytär oli asunut Kiinassa, mutta sinne emme ehtineet mennä.




Mutta kun hän muutti miehensä kanssa Tsekin tasavaltaan, me saimme nähdä Prahankin, jonka Kaarlen sillan luona tämä on kuvattu. Aloimme tehdä sukulaismatkoja.




Klikkaa kuvan kohtaa. Kuva on nähtävissä! Uusimman kirjan aineiston etsiminen vei Berliiniin. Kuvassa art nouveau-portaikko Hackesche Höfessä, entisessä juutalaisessa kaupunginosassa, joka on kokonaan jälleenrakennettu.

 

Elämää ei tarjota meille kultalautasella muualla kuin korkeintaan museoissa  -ja silloinkin vain silmänruokaa. Tutustuimme Balkanin maihin vierailemalla sisarenpoikani luona. Avautui uusi tuntematon kulttuuri.




Elämä tuo myös särkyneitä unelmia ja surua. Äitini ja sisareni kuolema oli suuri suru. Sisareni oli vielä nuori kuollessaan syöpään.



Ei pidä lannistua, vaan toimia niin kuin afrikkalaiset, jotka osaavat tehdä käärmeennahasta maton.




Matkoilla voi oppia, että elämässä on puolensa. Hienoissa linnoissakin löytyy monenlaista. Eämässä on raadolliset puolensa.




Kävimme Pietarissa kolmesti hyvän sään aikana. Rakastuimme Pietariin. Olimme yhteensä kuukauden maassa, jonne en ollut astunut jalallani vanhan vallan aikana. Mutta onko siellä nyt vanha vai uusi valta, kun voisin mennä sinne taas? Ehkä uskallan, sillä  uteliaisuus voi voittaa. Onkohan enkelikahvila vielä tallella? Onko minusta Moskovaan menijäksi?




Menneisyys, historia kiehtoo minua edelleen, mutta en taida mennä enää ajassa yhtä kauas kuin ennen. Lähihistoriakin kiinnostaa - ja opettaa. Kirjoitan hitaasti.Tästä saisi vauhtia.





Nykyisen asuntomme erkkerin sivuikkunasta näkyy etäällä Linnanmäki, jossa olen käynyt vain kerran, opiskeluaikana.

Bloggaaminen on elämistä yhtä aikaa menneisyydessä ja nykyhetkessä ja kurkottamista tulevaisuuteen.

Hyvää kesää!