En voi
kuvitella elämääni ilman kirjoja. Kirjoittaminen alkaa jo lapsuudessa, vaikka
kirjailija alkaisi kirjoittamisen vasta vähän ennen kuolemaansa. Kirjailijat
lajitellaan, ja leimautumisesta on vaikeaa päästä eroon. Niinpä minua pidetään
varmaankin aina vähän höpsönä naisena, joka kirjoittelee perinteisiä
historiallisia tyttökirjoja - jotka ovat monissa muissa maissa vielä eräs
normaali kirjallisuudenlaji. Uuden genren valitseminen ja siihen siirtyminen on
kaikin tavoin vaikeaa. Johtuuko se siitä, että kirja valitsee kirjailijan eikä
päinvastoin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti