Mitä olikaan ns.nuoriso- eli kulttuurivallankumous?

Amerikkalaisen maatyöläisen työasusta tuli uusi statussymboli.

Länsimainen ylä- ja keskiluokan nuoriso alkoi leikkiä olevansa työväenluokkaa. Malliksi tuli vasemmistopoliittinen käsitys siitä, millainen työväenluokka on.

Tämä  "työväenluokkaisuus" poikkesi suuresti siitä, millaisia työväenluokan ihmiset todella olivat ja ovat. Se poikkesi myös esimerkiksi vasemmistopoliitikko Hella Vuolijoen Muhoksen Mimmi -elokuvan "alaluokan" tytön käytöksestä ja tavoitteista: sitkeä opiskelu työväenopistossa ja hyvien käytöstapojen opettelu.

Suomessa kansa sanoi: herrasväen pennut riehuvat. Hyvien tapojen ja siistin pukeutumisen pilkkaamisesta tuli aikuisenkin kulttuuriväen harrastus, ja sitä jatkuu edelleen.

Eräs suomalainen vasemmistokulttuurin edustaja kehui aikoinaan haastattelussa: Ei saatu aikaan vallankumousta, mutta tuhottiin korkeakulttuuri. Paljon muutakin tuhoutui. Mutta uskalletaanko ottaa vieläkään vastuu siitä, mitä tuli tehtyä vai jatketaanko edelleen leikkiä?

Tällaisiakin asioita kannattaa ajatella, jos haluaa lisää äänestäjiä perinteisille työväenpuolueille.

Soft

Soft sculpture in a Toronto mall. Pehmoveistoksia torontolaisessa ostoskeskuksessa.

Nämä ovat persoonallisuuksia verrattuna vaikkapa näihin jättimollamaijoihin, jotka kuvasin Marimekon ikkunasta. Hauskoja nekin.

Soft, pehmeä challenge

Elokuu 2014: sataa, sataa, sataa

Valoa kukalle. Peikonlehtikin tarvitsee valoa.

Värikollaasi 193: Prahan kevät 2012

Our favourite pedicab (TM) driver in Parague was this young technology student.

Mieheni ja minä olimme Prahassa keväällä 2012. Olimme kaksi kertaa, eri päivinä, tämän prahalaisen teekkarin polkupyörätaksin kyydissä. Toiset kuvat Prahan kattoja. Ylin synagoogan kattotiiliä, alempi kuva Kaarlen sillan lähellä olevia taloja.





bike taxi, velotaxi,pedicab, bikecab, cyclo, beca, becak, trisikad, or trishaw.

Värikollaasi 193

värimalli, josta piti valita 3-4 väriä.

Suru ei koskaan katoa

Sisareni kuoli yli seitsemän vuotta sitten syöpään tuskallisten hoitojen jälkeen, jotka näyttivät parantaneen hänet, mutta olivat tuhonneet sydämen ja keuhkot. Hän oli yhdeksän vuotta nuorempi kuin minä, harjoituslapsi, kuten hän sanoi. Hän kävi meidän luona Helsingissä lukion ja oli kuin isosisko vanhimmalle lapsellemme, tyttäremme kummi. Hän oli naimisissa toimittajan kanssa, ja siksi hänestä ja heidän pojastaan on paljon hienoja valokuvia, ja on joitain lehtijuttujakin kuten tämä Savo-lehdessä ollut hauska hattujuttu, jossa sisareni on hattumannekiinina. Hänen ainoa lapsensa on miehelleni ja minulle yhtä läheinen kuin oma lapsi.