Valkoiset joulukukat

Amaryllis ja jouluruusu.
Kun leikkaa amarylliksen kukan maljakkoon, seuraava kukka aukeaa nopeammin.

Tapio Koivukari: Unissasaarnaaja on Runeberg-palkinto-ehdokas

Kesällä 2015 luin Lukumaraton-kirjana Tapio Koivukarin uuden kirjan. Se on valittu ehdokkaaksi Runeberg-palkintoon.

Mistä pidin: monikerroksinen traaginen kertomus herkästä ja lahjakkaasta maalaistytöstä 1940-luvun Suomessa.
Perhe, 1940-luvun loppu, evakot, vaatimaton elämä, kristinusko, mystiikka, muinaishaudat, huijarisaarnaaja Etelä-Suomesta, pedofilia.
Pidin hyvin paljon tästä kirjasta, sillä sen kieli on elävää. Ajankuvaus: tavoitettu 1940-luvun loppupuolen tunnelma.
Lisäys 2016 tammikuu: Pyhän Henrikin säätiön hallitus on myöntänyt seitsemännen säätiön kulttuuripalkinnon raumalaiselle kirjailijalle Tapio Koivukarille. Palkinto on suuruudeltaan 5 000 euroa.
Lisäys 2016 Runebergin päivänä: Tapio Koivukari sai Runeberg-palkinnon.

Meidän kaikkien Sibelius

On vaikeaa kuvitella, mitä olisimme ilman Sibeliusta.
Katso kuviani Ainolasta

Joulunajan näyteikkunoita

Joulukuussa 2008 iltakävelyllä kuvattua
Window shopping in Helsinki
December/Joulukuu




Stockmannin lastenjouluikkuna vuonna 2010


Ka-De-We Berlin in 2010




Jaana Perttulin Aurora ja Iida -nuket  Helsingissä Fredalla kirjakaupan näyteikkunassa, jossa mainostettiin Aurora-kirjojani - joskus 1990-luvulla.



Posliinikirja Helsingissä

Nukkeikkuna
Helena Karon nukkekurssin nukkeja Runeberginkadulla Töölössä 2014 joulukuussa




Huovutettu seimi Aleksilla näyteikkunassa
Ks koko seimi Liisa Tikka Marjatan seimi

Valitan: kommentoimisessa on Bloggerissa jokin ongelma - ainakin minulla on.
Lisää kuvia: Joulu kaupungissa (joulupukki hevosrattailla, poroja, Sokoksen satuikkuna)

Partio

Mieheni sai uuden ikioman partiohuivin. Hän oli lapsena 8-13 -vuotiaana kotipaikkakuntansa partiossa.  Lippukunnan nimi oli Korvenveikot, ja heillä oli sininen huivi. Pojilla oli hauskaa, sillä he olivat joka kesä partioleirillä, yhtenä kesänä Sulkavalla kansainvälisellä jamboreella, johon osallistui poikia monista maista. Englantilaisia, skotteja kilteissään ja muita ulkomaalaisia. He tekivät pyöräretkiä kesäisin ja kokoontuivat talvella joka viikko Suojeluskunnantalolla, joka on nykyään Nuorisotalo. Mieheni kuuluu Helsingissä Korvenkoukkaajien seniorijäseniin.

Luokkatoverini Seija ja minäkin halusimme partioon. Kun sanomalehdessä oli ilmoitus tyttöjen partiokokouksesta, ostimme uuden vihkon ja kirjoitusvälineet ja menimme innoissamme paikalle. Siellä oli teini-ikäinen tyttö, joka piti meille yhden kokouksen. Sihen toiminta lopahti. Tytöille ei ollut partiota.