Suomalaisten suhde historiaan

Miksi suomalaiset vihaavat menneisyyttään, varsinkin keskiaikaa? Kyllähän me sen tiedämme. Suomi oli osa Ruotsia, joka piti tätä maata siirtomaana. Siitä on syytä olla vihainen. Vaihtoehto olisi ollut toinen naapuri, ja sen tiettyä kautta sivistyneistömme on rakastanut ja pitää nytkin kynsin hampain kiinni Lenin-patsaasta. Keskiaika oli katolista aikaa, ja uskontoa vihataan suomalaisen sivistyneistön vasemmistopiireissä. Loistava poikkeus tästä oli Pirkko Saision kaunis lyhytelokuva Mikael Agricolasta Suuret suomalaiset -vaalia varten. Hän oli tavoittanut siinä keskiajan hengen, sen puhtauden ja tietynlaisen viattomuuden.

Meidän kaikkien Sibelius

On vaikeaa kuvitella, mitä olisimme ilman Sibeliusta.
Katso kuviani Ainolasta

Värikollaasit 'Suomi': Monikasvoinen Suomi

1. Pimeässä kasvaa

Suomi on minulle historiaa, luonto ja tämä ihmeellinen Tolkieninkin hurmannut kieli,  joka on helissyt rikkaana pimeissä pirteissä ja valoisissa kesäisissä maalaismaisemissa. Lapsena en olisi halunnut muuttaa maalta kaupunkiin. Minua houkuteltiin sanomalla, että kaupungissa on sähkövalot. Minä sanoin: Pimeässä kasvaa.

Ensimmäinen kuvakollaasini aiheesta Suomi:  Ainutlaatuiset hirsitalot. Hämäryys. Keskiaika, jolloin suomalaiset kuuluivat monikulttuuriseen katoliseen Eurooppaan. Renessanssi, jolloin muiden eurooppalaisten maailma laajentui, mutta suomalaisten supistui, sillä meidät eristettiin yksinkertaiseen suomalaiseen ja ankaraan versioon luterilaisuudesta. Körtit sanovat, että siinä on mystiikkaa. Hämärissä sivukuvissa näkyvät Helsingin Johanneksen kirkon tornit sumussa. Se on Helsingin suosituin konserttikirkko.  Englantilainen maantieteilijä kirjoitti, että suomalaisten musikaalisuus johtuu Suomen erikoisesta luonnosta, avarista vesistöistä ja suurista metsistä. Ja onhan meillä luterilainen Bach.

2. Iisalmi kesällä

Kesän kauneuden ja ilon löysin kaupungista uimarannalta. Katso kuvat kansiossa, joka on kuin kollaasi.
Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema funktionalistinen Iisalmen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus vuodelta 1934 edustaa samaa aikakautta kuin Helsingin Hietarannan pukusuojarakennus. Se on mukana arkkitehti Ville Ylösen tutkimuksessa kotisivu www.villey.net/




3. Turku on Eurooppaa enemmän kuin muu Suomi. Se on linkki yhteiseen eurooppalaiseen menneisyyteen. Turku on minulle Turun linna ja joki.




4. Tämä maisema eri vuodenaikoina on minulle uusi kotikaupunki. Katsoin sitä melkein joka päivä kahdenkymmen vuoden aikana, kauemmin kuin mitään muuta maisemaa.

5. Minusta tuntuu, että tämä maisema on minulle välivaihe.
Mitä Suomelle on tapahtumassa? Katson juuri televisiosta itäisessä naapurimaassamme eilen murhatun toisinajattelijan Boris Nemtsovin muistoksi pidettyä hiljaista mielenosoitusta, marssiin osallistui 60000 henkilöä.

 Värikollaasit-ryhmän kuvat 220 aiheesta 'Suomi'
Tämä on kymmenes vuoteni bloggaajana. Mietin sitä, jatkanko edelleen bloggaamista ja kokoan usein ryhmiksi kuvia, joita olen ottanut.

Venäläinen dacha Huopalahdessa

Haagan Pappilantie 2, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Asuin tässä talossa opiskelijana. Kuvassa mukana sisareni Tuula, joka asui lukioajan meillä ja vanhimmat lapseni Matti ja Mimi.

Tästä talosta tuli 25 vuotta myöhemmin Terijoen huvila kirjaani Aurora ja Pietarin serkut (Kirjapaja 1993) , joka kertoo (fiktiivisen) Aurora Koivun suomalais-venäläisestä suvusta 1900-luvun alussa. Huom. Kirja on myös yhteispainoksessa  Anna Amnell: "Vaahteralaakson Aurora. Aurorakirjat 1-3," 2014 ISBN 978-952-286-355-3. On myös eKirjana.

"Olgan isä Fredrik Grahn oli pietarilainen, mutta ei venäläinen. Hänen sukunsa oli suomalaista. Hän oli mennyt naimisiin tummasilmäisen, lempeäluonteisen Anna Mihailovan kanssa, jonka suvussa oli suomalaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia.

  Heti avioiduttuaan oli Fredrik Grahn ostanut perheelleen Terijoelta kesähuvilan eli datshan. Suuri osa huvilan kalusteista, kuten kristallikruunut, tummat raskaat barokkikaapit ja sametilla päällystetyt sohvat ja nojatuolit, olivat tulleet talon mukana. Fredrik Grahn oli antanut huvilalle uuden nimen Annala vaimonsa mukaan.

  Olgan kesäkoti Kannaksella oli kaunis vaaleansininen kolmikerroksinen huvila, jossa oli monta suippoa tornia, puuleikkauksin koristettua verantaa ja parveketta. Sen ympärillä oli oma rehevä puisto, joka ulottui Suomenlahden rantahiekkaan asti.

--

Muutin huvilan siniseksi. Koristeleikkakset puuttuvat, ne oli poistettu huvilaa siirrettäessä. Ehkä ne olivat näyttäneet liian koristeellisilta.  Ylimmän kerroksen ikkunarivi kuului makuuhuoneeseemme. Siitä näki Huopalahden aseman ja junat, mikä ilahdutti pientä poikaamme (joka teki opiskelijana kansikuvat Aurora-kirjoihin). Pitsikoristeinen parveke oli vasemmanpuoleisessa päädyssä. Siitä näki punatiilestä tehtyjä kerrostaloja, jollainen on nyt tämänkin talon paikalla.

Kerta toisensa jälkeen Olgan mieleen palasi viimeinen onnellinen aamu kesähuvilalla.

--

 Ylimmän kerroksen keskimmäinen ikkuna, Olgan huoneen ikkuna, oli auki, ja tuuli heilutti hiljalleen valkoisia pitsiverhoja. Pääskyset visersivät taukoamatta ja lentelivät edestakaisin räystään alla oleviin pesiinsä viemään ruokaa suut ammollaan odottaville poikasilleen.

  Huvilan pihalta kuului yksitoikkoinen ääni. Olga kurkisti ikkunasta ulos. Vanha renki Aleksei tallusteli hitaasti piippu suussa pihalla ja lakaisi ruutukuvioita koivukujalle vievään sorakäytävään.

  Vanha Aleksei, entinen maaorja, vartioi ovea, meni nukkumaan viimeisenä ja heräsi ensimmäisenä, nukkui eteisen portaitten alla olevassa syvennyksessä, kulki talossa ja puutarhassa äänettömänä kuin kotitonttu."

Meidän asunnostamme tuli tyttöjen kerros, jossa olivat Auroran Pietarin serkkujen Olgan ja Elisabetin huoneet.

"
Kaupunkikodissa Olgalla ja hänen sisarellaan Elisabetilla oli omat huoneet, mutta huvilassa heillä oli kuin oma asunto, jossa kummallakin oli oma huone ja lisäksi yhteinen iso huone, jota sanottiin tyttöjen saliksi.
Isossa huoneessa oli korkeat pieniruutuiset ikkunat ja ikioma pieni parveke, jossa oli valkoiseksi maalatut koristeelliset kaiteet. Parveke oli ruokasalin vieressä olevan lasiseinäisen vilpolan yläpuolella, ja sieltä näki kauas Suomenlahdelle."


Tässä huoneessa tapahtui kirjassa dramaattinen kohtaus, joka pani liikkeelle kirjan juonen: Elisabet melkein onnistuu karkaamaan kotoaan naapurin Sashan kanssa, josta on tullut yliopistossa anarkisti. Mutta onneksi äidin kamarineidon hammasta särkee yöllä ja hän kuulee, etä jotain outoa on tapahtumassa. Elisabet viedään ulkomaille kouluun ja Olga lähetetään tädin luo Helsinkiin, jossa häntä kiusataan venäläisyyden vuoksi.

Lisäys: Olen jo jonkin aikaa muokannut Aurora-kirjoista yhteispainosta. Siitä tulee myös omakustanne,  sillä silloinen kustantajani lopetti jo viime vuosituhannella nuortenkirjojen julkaisun. (Myös eKirja)

Puoli miljoonaa suomalaista

 Kesätilastot kertovat, että Suomessa on noin puoli miljoonaa kesämökkiä.

Maaginen "puoli miljoonaa suomalaista" esiintyy yllättävän usein tilastoissa: puoli miljoonaa suomalaista kärsii migreenistä, nukkuu pilaantuneilla patjoilla, sairastaa diabetesta ja sairastaa ripulin kerran kuukaudessa.

Puoli miljoonaa suomalaista on muuttanut Ruotsiin, puoli miljoonaa suomalaista on muuttanut Amerikkaan. Puoli miljoonaa suomalaista joutui evakoiksi eli pakenemaan kotiseudultaan Karjalasta sodan vuoksi. Puoli miljoonaa suomalaista allekirjoitti Suuren adressin sortovuosien aikana. Puoli miljoonaa suomalaista äänesti perussuomalaisia viime eduskuntavaaleissa.

Puoli miljoonaa suomalaista kokee syrjintää joka vuosi, puoli miljoonaa suomalaista juo liikaa alkoholia. Puoli miljoonaa suomalaista kärsii ärtyvän suolen oireyhtymästä, puoli miljoonaa suomalaista syö kolesterolilääkkeitä.

YLE kertoi jokin aika sitten, että on noin puoli miljoonaa suomalaista, jotka ovat kasvaneet "ainakin osittain ilman toista vanhempaansa". Puoli miljoonaa suomalaista äänesti Väyrystä presidentinvaaleissa. Puoli miljoonaa katsoi tanssia.

Näen mielessäni renkaita, joiden sisässä on tuo maaginen luku puoli miljoonaa ja pohdin menevätkö nämä puolen miljoonan suomalaisen ryhmät lomittain vai päällekkäin, kohtaavatko ne lainkaan toisiaan.

Mikä sitoo minut tähän maahan?

Kielojen aika, originally uploaded by Anna Amnell.

Suomeen paluun kunniaksi kieloja. Mikä sitoo minut tähän maahan? Kieli ja värien puhtaus.

Monikulttuurisuus ja suomalaisuus

Finnish national costumes, originally uploaded by Anna Amnell.

Tämä on kaikkein suosituin Flickrissä olevista kuvistani. Sitä on katsottu yli 11000 kertaa. Se on mukana joillakin kansainvälisillä sivustoilla. Nappasin kuvan raitsikkapysäkillä ryhmästä, joka oli ollut mukana kansantanssijuhlissa.

Suurin koko kuvasta/a larger size

Koetan tuoda aina esille Suomea ja suomalaisuutta joka paikassa, sillä Suomi on pieni maa lukemattomien muiden maiden joukossa. Tiedän, miten huonosti se tunnetaan maailmalla. Kun lähetin Kanadasta kirjeitä Suomeen, ne menivät monesti ensin Uuteen Seelantiin tai Fidzi-saarille.:)

Samalla tavalla tuon esille lapsuuteni ja kouluvuosien Iisalmea ja savolaisuuutta tai Helsinkiä, pitkäaikaista ja rakasta kotikaupunkiani. Olen samalla ehdottomasti monikulttuurisuuden kannattaja. Mutta monikulttuurisuus ei saa tukahduttaa kunkin kansan omaa luonnetta. Tämä on tärkeä asia monikulttuurisuudesta puhuttaessa.

Kommenttini Hannelen blogissa:
Ihminen voi olla samalla aikaa vaikkapa savolainen, helsinkiläinen, suomalainen, eurooppalainen, kanadalainen, länsimainen, afrikkalainen (sieltä me tulemme), maailmankansalainen.
Vain sotatila voisi tuoda ongelmia tuohon yhdistelmään, jonka koen omakseni. Toivon, että sellaista ei tule.

Maahanmuuttajan tytär

Sibeliuksen koti Ainola, originally uploaded by Anna Amnell.

Kaunis tumma Aino, suomalaisen miehen ja venäläisen naisen tytär meni naimisiin romanttisen nuoren säveltäjän Jannen kanssa. Aino oli perheensä seitsemäs lapsi.

Sibeliusten koti Ainola kuvattuna puutarhasta päin.

Kuva: Anna Amnell

Suomalaisten muisti

Kustaa Aadolfin kirkko, Iisalmi, Finland, originally uploaded by Anna Amnell.

Kuvassa on Kustaa Aadolfin kirkko, entinen Iisalmen maaseurakunnan kirkko, mm Brofeldtin, Juhani Ahon isän kirkko.

Kuviani: Iisalmi eri vuodenaikoina

Kommenttini:

Tänään Kari Salminen kertoo Ilta-Sanomissa Niall Fergusonin ja Francis Fukuyaman kirjoista, alaotsikko on "Kohuprofessorit väittävät, että länsimaat ovat menettäneet muistinsa".

Suomessa pyritään eliminoimaan menneisyys, varsinkin koko katolinen aika, jolloin olimme osa Eurooppaa, osa Ruotsia, samoin 1800-luku. Historia aloitetaan sisällissodasta. Sitä ennen hyväksytään pakanallinen kalevalainen aika. Riisuttu Suomi on tylsä Suomi, sieluton maa.

Magnolia ja kommentti: monikulttuurisuus

Parhaita asioita Torontossa olivat magnolia, koulut, kissat ja monikulttuurisuus. Niistä oli meidän perheelle eniten iloa ja hyötyä. Minulle myös laaksot olivat tärkeitä tulevan kirjoittamiseni kannalta.

Monikulttuurisuutta sovussa (kommentti kommenttiin, jonka satuin näkemään Vihreässä langassa)
1. kommenttini nimimerkillä "monikulttuurisuus"
Suomalaisuus ja monikulttuurisuus sovussa | 25.04.2009
Eric kysyi: "Olisiko heittää esimerkkiä, missä monen kulttuurin ihmiset elävät ihanaa yhteiseloa?"

New York ja Toronto. Yleensäkin Kanada, jossa monikulttuurisuus on perustuslaissa.

2. kommntti

Mielipiteeni sovusta monikulttuurísessa yhteiskunnassa perustuu omaan kokemukseeni.

Minäkin asuin yhdeksän vuotta Kanadassa, niistä seitsemän vuotta Torontossa. Monikulttuurisuus oli meidän perheen mielestä parhaita asioita Kanadassa.

Monikulttuurisessa yhteiskunnassa kukin kunnioittaa omaa kulttuuriaankin (!) entistä enemmän. Se ei merkitse siis oman kulttuurin menettämistä. Vaikutteita voidaan saada muista kulttuureista, ja se on aina hyväksi. Suomen kulttuurielämä on ollut kukoistavimmillaan silloin, kun sillä on ollut läheinen kosketus muihin kulttuureihin.

Torontossa oli samassa talossa, saman kadun varrella sekä lasteni kouluissa kaikkia mahdollisia uskontoja, rotuja ja kulttuureja edustavia ihmisiä, poliittisia pakolaisia entisen Itä-Euroopan alueelta sekä siirtolaisia eri puolilta maailmaa. Elettiin sovussa. Rasismi oli ehdottomasti kiellettyä, toisten uskontoa ja kulttuuria ei pilkattu.

Siirtolaisten valinta tehtiin pistejärjestelmän perusteella. Pakolaisten valinnassa oli muut perusteet.

Kirjailija Paul Auster on kirjoittanut newyorkilaisten suvaitsevaisuudesta toista ihmistä kohtaan.

Kaikissa yhteiskunnissa on nykyään laman vuoksi ongelmia, niin varmaan myös nyky-Kanadassa.

Hyvää viikonloppua.

Mitä arvostamme Suomesssa? Count your blessings

Englannissa on hauska sanonta "Count your blessings", joka tarkoittaa sitä, että kannattaa aina muistaa niitä hyviä asioita, joita elämässä on. Useat englannin sananparret ovat peräisin Raamatusta tai virsistä, niin tämäkin. Tätä sanontaa käytetään usein puhekielessä.

Asuin yhdeksän vuotta ulkomailla ja kävin sinä aikana vain kerran Euroopassa - ja Suomessa. Mitä ajattelin Euroopan lomallani Suomesta? Mitä arvostan nyt Suomessa?

Olimme olleet koko perheen interailillä Euroopassa ja tulimme laivalla Tukholmasta Turkuun. Meri ja saaristo olivat hätkähdyttävän kauniit, ja niitä kehuttiinkin kanadalaisen sanomalehden matkailupalstalla.

Eniten ihastutti Suomessa valo. Ilma vaikutti läpikuultavalta ja värit raikkailta. Suomenlinnan rantakasarmin, meren ja luonnon värit olivat niin kauniita, että tuli kyynel silmää. Eräs paluumuuttaja sanoikin, että Suomessa on niin kaunista, että silmiin koskee.

Helsingin keskustan ja maaseudun kauneus valloittivat. Matka Savoon junalla oli elämys, sillä olimme unohtaneet, miten paljon metsiä ja järviä Suomessa on. Euroopan hiukan ränsistynyt tyylikkys viehättää minua. Pidän vanhoista rakennuksista kuten vanhoista ihmisistäkin. Helsingin keskustassa näytti kuitenkin olevan vain nuoria ihmisiä. Missä olivat lapset ja vanhemmat ihmiset?

Outo, eksottinen
ja niin rakas suomen kieli

Eniten hämmästytti kieli. Vaikka olimme koko ajan puhuneet kotona suomea, suomen kieli vaikutti suurena annoksena oudolta ja eksoottiselta. Sitä puhuttiin matalalla äänellä. Ihmisjoukkojen äänet olivat kuin eksoottista muminaa. Tältä minusta silloin tuntui, mutta ei tietenkään tunnu enää. Olen tottunut. Minulla itsellänikin on matala ääni.

Katsomme juuri nyt Formula 1 -kilpailuja Bahrainista. Yksi haastattelijoista on ollut entinen iisalmelainen (Tukholmassa syntynyt) Keke Rosberg. Jokin aika sitten eräs bloggaaja oli pahoillaan siitä, että Nico Rosberg ei puhu suomea. Tällä useita kieliä osaavalla charmikkaalla nuorella kosmopoliitilla on kuitenkin selvä suomen kielen vaikutus puheessaan. Hänen isänsä puhuu sujuvaa englantia, mutta se on suomalaisen englantia, jota Nico luonnollisesti jäljittelee.

Näin tapahtuu niissä siirtolaisperheissä, joissa vanhemmat puhuvat koko ajan vierasta kieltä lapsilleen: lapsi omaksuu vanhempiensa intonaatiota ja äänteitä. Tämä esivanhempien kielen vaikutus säilyy useita sukupolvia. Kiinnostavaa on, että tätä ei ole yhtä paljon niillä lapsilla, joiden vanhemmat puhuvat heille vain omaa kieltään ja jättävät vieraan kielen oppimisen syntyperäisten opettajien ja ystävien käsiin.

Jotain siirtyy silloinkin. Tyttäremme oli opiskelemassa Sorbonnessa kielitidettä. Onko äitisi virolainen? kysyi professori. Osui aika lähelle. En ole kuitenkaan puhunut lapsilleni koskaan vieraita kieliä. Kielititeen professori selitti, että ihminen säilyttää vaikkapa alitajuisesti jotakin alkuperäisestä kulttuuristaan, pitää siitä kiihkeästi kiinni, sillä se on osa hänen persoonallisuuttaan. Se kuuluu hänen kielessään, ja jos tätä tosiasiaa ei tunnusta, ei opi todella hyvin vierasta kieltä.

Kieli oli tärkein syy siihen, miksi palasimme Suomeen. Teimme suuria uhrauksia lastemme suomen säilymiseksi, muun muassa jäin kotiäidiksi kielen vuoksi. "Laatuaika" ei riitä kielen säilyttämiseen, pitää olla todellista aikaa ja puheliaat vanhemmat.

Arvostan kuitenkin myös kielitaitoa. Suomen kaksikielisyys on rikkaus, vaikka minulle ei tulísi mieleenkään puhua skandinaaville ruotsia. Englannilla saa helpommin kontaktin. Mielestäni ihminen saa myös säilyttää oman kielensä vaikutukset vieraassa kielessä, kunhan kieli on selvää, ymmärrettävää.

Runeberg: Lähteellä. Suomalaisuuteni juuria.

Runebergin "Sua lähde kaunis katselen" savolaisessa koulussa kuorossa laulettuna on eräs kauneimpia lapsuusmuistojani. Sekä sanat että sävel koskettivat minua niin syvältä, että piti pinnistää, ettei tullut kyynel silmään.

En varmaankaan tiennyt, kuka laulun oli kirjoittanut. Sen kirjoittaja oli minulle samanlainen kuin minäkin: hänellä oli lähde ja minulla oli lähde.

Minun mummoni laittoi aina puhtaan esiliinan, kun lähdettiin lähteelle. Niin tekevät monet suomensukuiset vanhat naiset yhä vieläkin Venäjällä. Puhdas, hyvältä maistuva vesi on arjen ylellisyyttä. Ehkä taustalla ovat myös ikivanhat käsitykset lähteestä.

Menimme käsi kädessä lähteelle. Laskeuduimme alas mäkeä ja ylitimme lankkuja pitkin ojan, jonka pientareella kasvoi mesimarjoja.

Lähteen reunalla kasvoi maariankämmeköitä, ja pilvien varjot vaelsivat kirkkaan veden pinnalla. Minä näin ne. Runeberg kirjoitti minun lähteestäni.

Lähteellä

Sua lähde kaunis, katselen
likellä vettäsi,
kun pilven varjot vaeltavat
kuvastimessasi.

Kas, tuoll' on pilvi loistava,
ihana, kaunoinen.
Jo lähti pois pakenemaan -
hyvästi varjoinen.

Mä näitä nähden aattelen
mun omaa sieluain.
Niin moni pilvi kultainen
noin senkin jätti vain.

Johan Ludvig Runeberg (1804-1877), "Vid en källa", suom. Elias Lönnrot (1802-1884).

Keskustelua tästä laulusta

Viktorian aika eli 1800-luvun elämäntyyli ja sisustus kirjoituslipaston puolella. (linkki korjattu)