Kesäkuu: kukkia eduskuntatalon portailla

Pieni lintu-blogin Kesäkuu linky
Kun eduskuntatalo kukki. Gerberameri. Environmental Art: Gerberameri. An Ocean of Gerberas (June 2009 in Helsinki)
Gerberameri. Kukkia kaupunkilaisille näyttelyn loputtua.
Eduskuntatalo on remontissa, ja viisi vuotta vanha tietokoneeni on huonossa kunnossa. Laitan vanhan kuvan kesäkuulta.
Ehkä myöhemmin lisää, jos on aikaa ja tietokone sallii.



Kuva hevoskastanjasta Vanhan kirkon puistossa on eräs kaikkein suosituimpia kuviani. Flickrissä yli 2500. Ehkä se on tuonut rauhaa levottomien kaupunkien asukkaille. Suurkaupunki voi olla näin rauhallinen.



Meidän kodista oli matkaa Design-museoon 100-150 metriä. Olemme olleet opiskeluajoista asti Rööperin, Ullanlinnan ja Eiran asukkaita. Töölö ei tunnu vieläkään tutulta, vaikka olemme asuneet täällä kohta seitsemän vuotta. Menemme keskustaan kävelemään, ulkomaille lomalle syksyisin. Etelä-Helsingistä ei ollut tarvetta matkustaa niin usein. Siellä oli paljon pikkukaupunkimaisuutta, kodikkuutta, johon olemme tottuneet lapsuudesta asti pikkukaupungissa Savossa. Kaikki oli lähellä, kulunutta, ihmisten kuluttamia pikkumyymälöitä, museoita, vanhoja kioskeja, pikkupuistoja, patsaita. Moderni rakentaminen ei ole ajatellut ihmistä.



Johanneksen kirkon etupihan kauneutta.

Moskova: Rantakadun talo ja Kristus Vapahtaja -katedraali

 Jälleenrakennettu Kristus Vapahtaja -katedraali heijastuu neuvostoeliitiulle rakennettuun "linnoitukseen" , Rantakadun taloon. Stalinin käskystä katedraali räjäytettiiin, ja sen paikalle tehtiin valtava uima-allas.
Tänään Helsingin Sanomat kirja-arvostelu  Rosemary Sullivanin kirjasta "Stalinin tytär",  "Maailman kuuluisin neuvostoloikkari" . Stalinin tytär asui myös alla olevassa talossa, jota sanottiin kauhujen taloksi.



Lue

Yuri Trifonov: The House on the Embankment (1976)

(suom. Talo rantakadun varrella)
Lue Suomen Kuvalehti: Näin elivät Stalinin suojatit., haastateltavana Trifonovin leski. Talossa asui mm Hertta K:n isä Otto W. Kiersimme katsomassa ulkoapäin tuon rantakadun talorumiluksen, joka on kuin linnoitus. Tämä on sitä neuvostomaata , jota poliittinen eliittimme ihaili.

Joen toisella puolen näkyy jälleenrakennettu katedraali.

Neuvostoeliitin valtava Rantakadun talo

 Katso kaikki kuvat kansiostani.

Kesäkirjat

On kirjoja, joiden ääreen palaamme yhä uudestaan. Ne ovat kuin uskollisia ystäviä, jotka eivät petä koskaan. Ne ilahduttavat ja lohduttavat, ne palauttavat mieluisia muistoja aikaisemmista kerroista, jolloin olemme niitä lukeneet. Varsinkin kesälomalla palaamme niiden pariin, kun talven vaivat ja kevään kiireet ovat haihtuneet.

On kesäkirjoja, joita olemme lukeneet verannalla, riippumatossa, kesämökillä sateen ropistessa kattoon, uimarannalla, lentokoneessa matkalla lomalle tai vaikkapa parvekkeella tai puistonpenkillä kaupunkikesässä. Joillakin on kesähuvilallaan varsinainen kesäkirjasto, jota ovat lukeneet monet sukupolvet. Mitkä ovat Sinun kesäkirjojasi?

Photo: Anna Amnell
Tavastinkatu 2, Lohja, Finland.
This house was orginally a Russian dacha In Terijoki. My mother-in-law's father bought it and brought it in 1922 to Lohja, about 100 km from Helsinki.

Kuvassa on mieheni isovanhempien Maria ja Oskar Amnellin entinen talo Lohjalla, entinen Terijoen huvila, jonka Oskar kunnosti. Tavastinkatu 2.
(Tämä alkujaan 9.6.2005 kirjoitettu Kirja kuistilla)

 


Tontin toisella puolen oli puutarha, jossa oli paljon kirsikkapuita.




Kuvat otettu 19.elokuuta 2007

Vaahteralaakson Aurora: Nostalgiaa ja seikkailua

Yhteenliitetyt kädet Siirtolaisinstituutin kirjaani Vaahteralaakson Aurora (2014) lainaamassa kuvassa kertovat siitä, että nyt käsitellään 1900-luvun alun siirtolaisuutta Amerikkaan sortovuosien aikana. Tapahtumapaikkoina ovat Helsinki ja Toronto, pistäydytään myös Pariisissa ja Pietarissa. Ja seikkailu alkaa Savosta.

Esikoisromaanini vuonna 1991 oli nimeltään Aurora- Vaahteralaakson tyttö. Siinä teini-ikäinen koulutyttö lähtee Bobrikovin karkottaman toimittajaisänsä luo Kanadaan. Mutta isä ei olekaan Torontossa. Taiteilijaksi haaveileva Aurora joutuu palvelustytöksi suureen kanadalaiseen taloon ja tutustuu Edwardin ajan elämään. Tämän blogin lukijat muistanevat, että olen asunut 10 vuotta Pohjois-Amerikassa, Kanadassa joka on suomalaisille miehelle jääkiekon maa ja naisille Anna-kirjojen maa.

Ilahduin kovasti, kun löysin blogista Tuhansia sivuja kirja-arvostelun tästä ensimmäisestä Aurora-kirjastani, joka ilmestyi melkein neljännesvuosisata sitten.

"--  jostain syvältä nousi kaipuu Pienen Runotytön maailmaan ja Anna-kirjojen aikaan.--

Kun kyseessä on tyttökirja, voisin kuvitella sen kohderyhmää kiinnostavan ennen kaikkea tarinan romanttisen puolen ja matkajännityksen. Kirjalla on kuitenkin paljon ulottuvuuksia, ensinnäkin sen historiakytkökset ja silloiset olot Suomessa, Toisaalta Auroran palvelijan rooli ja tarinan vauraiden nuorten joutilas elämäntyyli asetetaan tarinassa rinnakkain. Yhteiskuntaluokkien erot ovat selkeät.
Mielenkiintoinen sukellus hetkeksi toiseen aikakauteen, omiin tyttökirjavuosiin vuosikymmenten taakse ja sipaisuun yhteen Suomen historian vaiheeseen."

Siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan, sortovuodet, suurlakko, Pohjois-Amerikan luonto. 1900-luvun alun elämä.
Vaahteralaakson Aurora yhteispainos sisältää alkujaan 1990-luvulla ilmestyneet kirjani: Aurora Vaahteralaakson tyttö (1991, 1992) , Aurora ja PIetarin serkut (1993) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). Myös e-kirjana, esim Elisasta ja muista nettikaupoista.

Puulle kesämekko

 

Eino Leinon ja Sakari Topeliuksen patsaiden välillä olevalle puulle ouetaan iloista "kesämekkoa".