Sirkka-Liisa Ropponen 1921-2016

Sirkka-Liisa Ropponen  (1921-2016) oli kuvaamataidon opettajani Iisalmessa. 

Hänestä jäi meille hänen oppilailleen lämpimät muistot. Entinen oppilas kuvataiteilija Aune Kämäräinen on kirjoittanut hänestä muistokirjoituksen.

Ks. Helsingin Sanomat 31.1.2012/Muistot/Tänään/B12.
http://www.hs.fi/muistot/art-2000005066847.html

Facebook-sivuiltani poimittua: surviving in hard times

kirjoitin 7.8.2015 ja 2016:
Vaikeista ajoista ja aikakausista on usein selvitty huumorilla, optimismilla, pilapiirroksilla. Ajattele mehukasta neuvostohuumoria tai pula-aikojen romanttisia elokuvia, vaikkapa Chaplinin kulkurin monisärmäistä persoonaa, jossa rakastuimme kulkurin kykyyn olla lempeä ja iloinen. Uskaltaako kukaan enää kirjoittaa onnesta, ilosta ja hyvyydestä? Suomessakin kirjallisuus on täynnä kauhua, julmuutta, petosta, murhia. Meitä viehättävät vanhoissa elokuvissa niiden hyväntahtoisuus ja huumori. Onko vaikeaa tai peräti mahdotonta kirjoittaa onnesta? Onko se enää luvallista edes lapsille ja nuorille kirjoittaville?

Lue myös lehtikirjoitus, joka innoitti kirjoittamaan mielipiteeni
http://www.nytimes.com/2014/03/16/books/review/is-it-harder-to-write-about-happiness-than-its-opposite.html

Vaahteralaakson Aurora: Nostalgiaa ja seikkailua

Yhteenliitetyt kädet Siirtolaisinstituutin kirjaani Vaahteralaakson Aurora (2014) lainaamassa kuvassa kertovat siitä, että nyt käsitellään 1900-luvun alun siirtolaisuutta Amerikkaan sortovuosien aikana. Tapahtumapaikkoina ovat Helsinki ja Toronto, pistäydytään myös Pariisissa ja Pietarissa. Ja seikkailu alkaa Savosta.

Esikoisromaanini vuonna 1991 oli nimeltään Aurora- Vaahteralaakson tyttö. Siinä teini-ikäinen koulutyttö lähtee Bobrikovin karkottaman toimittajaisänsä luo Kanadaan. Mutta isä ei olekaan Torontossa. Taiteilijaksi haaveileva Aurora joutuu palvelustytöksi suureen kanadalaiseen taloon ja tutustuu Edwardin ajan elämään. Tämän blogin lukijat muistanevat, että olen asunut 10 vuotta Pohjois-Amerikassa, Kanadassa joka on suomalaisille miehelle jääkiekon maa ja naisille Anna-kirjojen maa.

Ilahduin kovasti, kun löysin blogista Tuhansia sivuja kirja-arvostelun tästä ensimmäisestä Aurora-kirjastani, joka ilmestyi melkein neljännesvuosisata sitten.

"--  jostain syvältä nousi kaipuu Pienen Runotytön maailmaan ja Anna-kirjojen aikaan.--

Kun kyseessä on tyttökirja, voisin kuvitella sen kohderyhmää kiinnostavan ennen kaikkea tarinan romanttisen puolen ja matkajännityksen. Kirjalla on kuitenkin paljon ulottuvuuksia, ensinnäkin sen historiakytkökset ja silloiset olot Suomessa, Toisaalta Auroran palvelijan rooli ja tarinan vauraiden nuorten joutilas elämäntyyli asetetaan tarinassa rinnakkain. Yhteiskuntaluokkien erot ovat selkeät.
Mielenkiintoinen sukellus hetkeksi toiseen aikakauteen, omiin tyttökirjavuosiin vuosikymmenten taakse ja sipaisuun yhteen Suomen historian vaiheeseen."

Siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan, sortovuodet, suurlakko, Pohjois-Amerikan luonto. 1900-luvun alun elämä.
Vaahteralaakson Aurora yhteispainos sisältää alkujaan 1990-luvulla ilmestyneet kirjani: Aurora Vaahteralaakson tyttö (1991, 1992) , Aurora ja PIetarin serkut (1993) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). Myös e-kirjana, esim Elisasta ja muista nettikaupoista.

Sikamessias-kantelija rakasti taidetta

Hesari kirjoittaa tänään Sikamessiaksesta ja esittäää, että Pop-taiteilija Harro Koskisen Sikamessias (1969) johti jumalanpilkkakanteluun. Mutta taideteos itsessään ei johtanut kanteluun. Sen tekivät kantelijan itsensä mukaan media ja jury!

Sikamessias-tapaus on minulle hyvin tuttu, sillä tein siitä ensimmäisen lehtijuttuni, ihan sattumalta rahapulan vuoksi, kun opintolainaa piti lyhentää. Sikamessias-juttua oli käsitelty jo kerran oikeudessa, ja se tuli uudestaan käsittelyyn viisi päivää sen jälkeen, kun haastatteluni Kyösti Laarista ilmestyi nyt 100-vuotta täyttäneessä Suomen Kuvalehdessä 2.10.1970.
LUE (PDF): Sikamessias -kantelija tekee vain mitä käsketään. Teksti: Pirkko Pekkarinen [Pirkko Anna Amnell]. Valokuva: Aune Kämäräinen. Suomen Kuvalehti 2.10.1970

Median osuus oli hyvin tärkeä, suorastaan ratkaiseva tässä kantelutapauksessa. Kyösti Laari kertoi nauhoittamassani haastattelussa:

"Minä kuulin radiosta ensimmäisen kerran, että tällainen työ on tehty, sellainen sikamessias. --Joku kysyi radiossa vai oliko se lehdessä eräältä juryn jäseneltä, miksi he panivat Sikamessiaan ensimmäiseksi esineeksi, mikä näyttelyyn tulijaa kohtaa. Niin siihen vastattiin, että kun tätä Jeesus-höpötystä vai oliko se roskaa on saarnattu kaksituhatta vuotta, niin meidän täytyy iskeä takaisin, niin että tuntuu [tekstin lihavointi Suomen Kuvalehden]. Se paljasti hengen."

Viikkoa myöhemmin Laari näki sanomalehdessä kuvan Sikamessias-teoksesta. 

Kysyin: Mikä on muutoin suhtautumisenne taiteeseen? Laarin vastaus yllätti minut täysin. Näin Kyösti Laari sanoi: " Taide kuuluu olennaisena osana ihmisen elämänmenoon.  --Kuka pystyy panemaan tälle ihmisen hengen lennolle kahleita taiteen eri aloilla!"

Sikamessias-kantelija Kyösti Laari piti runoudesta, radiokuunnelmista ja taiteesta muiden muassa Sibelius-monumentista. 

Kyösti Laari: "Taide sellaisenaan on neutraali -- esim. tämä Hiltusen monumentti. Eihän se johdata ketään syntiin. Se olisi mahdotonta. ..   Taide kuuluu olennaisena osana ihmisen elämänmenoon. On täysin väärä sellainen käsitys, että uskovaiset ovat automaattisesti taiteen ulkopuolella. Ei ikinä: sellaiset taideteokset kuin Sibeliuksen "Finlandia", Hiltusen Sibelius-monumentti ja sellaiset runot kuin "Kylväjä"[Mannerkorpi: Kylväjä lähti kylvämään ?]tai [Eino Leinon] "Apollo" tai väkevät maalaukset.
 --Kuka pystyy panemaan tälle ihmisen hengen lennolle kahleita taiteen eri aloilla!"

Osa haastattelun yhteydessä olevaa kuva Kyösti Laarista. 

Runoutta, taidetta ja musiikkia rakastava hiljainen ja ystävällinen luterilainen 35-vuotias muurari Kyösti Laari teki Suomen ehkä kuuluisimman kantelun jumalanpilkasta. Haluan korjata virheelliset tiedöt tästä jo edesmenneestä miehestä, jonka tapasin vain haastattelua tehdessäni. Pirkko Anna Amnell [vuoteen 1998 Pekkarinen]

Tässä blogissa lisää: 

Sikamessias-kantelija  Kyösti Laari ja taide

http://blogisisko.blogspot.fi/2010/01/sikamessias-kantelija-kyosti-laari-ja.html

Sade taiteilijana: surrealism in Helsinki

Runeberginkatu/Mannerheimintie in the rain.
Vesipisarat ikkunassa yllättävät!
Makrokuvat: Translucent, Transparent/Läpikuultava, läpinäkyvä





variaatio



Koko kuva, josta yllä olevat ovat yksityiskohta eli vasen puoli kuvaa.

Tulppaanit pussissa

Pienet tulppaanit sopivat erinomaisesti tähän "paperipussiin" .
 Design 1977 Tapio Wirkkala (1915–1985)
Rosenthal

Taidetta puistossa: Re-Creation

Esplanadipuiston länsipäässä on kaksi suurta puuveistosta.
Lue lisää tästä arkkitehtuuritaåahtumasta

Lux Helsinki - Lantern Park

Nyt myös Hesperian puiston Lux Helsinki lyhdyt eli Lantern Park. MIeheni otti nämä kuvat kävellessään keskustaan kauppaan. Niin, kaupat ovat auki, sillä kaupunki on täynnä venäläiisä turisteja.

Kerään kaikki Lux Helsnki kuvat tähän isoon kansioon: Lux Helsinki (collection), jossa ovat tähän mennessä lyhtyjen lisäksi myös kuvat valaistusta Tuomiokirkosta ja de la Pradan Corazon- valotaideteoksesta.
Klikkaa alla olevia hakusanoja 'lux Helsinki', niin löydät kuvia aikaisemmilta vuodelta samasta aiheesta.

Kuvassa mieheni suosikki 'lentävä lehmä'. Kuvat on otettu puolenpäivään aikaan. Oli hämärää, ja hän otti kuvat pienellä taskukameralla.
Esitysajaksi sanotaan klo 17-24, mutta ainakin tänään lyhyt olivat valaistut päivälläkin.

Lux Helsinki kertoo:
"Jo useana vuonna yleisöä ihastuttanut tunnelmallinen lyhtypuisto toteutetaan jälleen yhteistyönä Aalto-yliopiston ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kanssa. Puistoa kuratoi ympäristö- ja yhteisötaiteilijaKaisa Salmi. Uusia, entistä värikkäämpiä lyhtyjä valmistavat taide- ja muotoilualan opiskelijat: lisäksi mukana on aikaisempina vuosina tehtyjä opiskelijoiden ja ammattilaisten lyhtyjä.

Lantern Park on projekti, joka laajenee vuosi vuodelta entistä runsaammaksi valoiloitteluksi. Se ottaa talvisen puiston syleilyynsä illan hämärtyessä, ja myös puiston valaistus muuttuu osaksi tunnelmaa. Tällä kertaa mukana on lähes 150 lyhtyä, jotka täyttävät puiston Kansallisoopperalta Hakasalmen huvilalle asti. Lyhdyt valaisevat puistoa myös yöaikaan."

Pohjoinen ja etelä

Afganistanilaista käsityötä, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Joululahja, jonka usein lomiaan Roomassa viettävä ystäväni on ostanut Porta Pontesen kirpputorilta.
P.S. TV-ohjelma Hannele Salmelan jouluisista malauksista.

Värikollaasi 158: Angels

Angels, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Do angels have wings? Äskettäin on sanottu korkealta taholta, ei kuitenkaan kaikkein korkeimmalta, että enkeleillä ei ole siipiä. Vatikaanista on annettu lausunto siitä, että onko enkeleillä siivet vai ei. Ei kuulema ole. Luterilaisena annan mahdollisuuden siivellisille ja siivettömille enkeleille.

Klikkaa kuva suureksi. Click and see the larger photo.

Kuvat on otettu seuraavissa paikoissa: Angels: Kaiser Wilhelm Gedächtnis Kirche in Berlin, Sponza Palace in Dubrovnik, Olomouc in The Czech Republic, Uffizi Gallery in Florence, Blood Church in Saint Petersburg, an exhibition of architectual remnants in Toronto, Blood Church in Saint Petersburg

Kaikkiin kuviin liittyy kovia kohtaloita: Kirkko, joka tuhoutui melkein kokonaan toisessa maailmansodassa niin kuin suuri osa Berliinistä. 

Kun olimme käymässä Dubrovnikissa, Sponzan palatsissa oli esillä niiden enimmäkseen hyvin nuorten miesten valokuvia, jotka kuolivat viimeisimmässä sodassa.

Hakkapeliitat tuhosivat melkein maan tasalle nykyisessä Tsekin tasavallassa sijaitsevan Olomoucin 1600-luvulla 30-vuotisessa sodassa.

Pietarin verikirkko on kunnostettu. Kirkko on paikalle, jossa anarkistit murhasivat keisari Aleksanterin II:n (The Church of the Spilled Blood) , joka tunnetaan maaorjien vapauttajana ja oli hyvin suosittu Suomessa. Aleksanterin patsas on keskeisellä paikalla Helsingissä Senaatintorilla. Verikirkkoa oli käytetty neuvostoaikana halkovarastona ja perunakellarina. 

Alla vasemmalla oleva enkeli on sijainnut jonkun torontolaisen rakennuksen julkisivussa. Se muistuttaa nyt siitä, että Amerikka on suurissa vaikeuksissa. 

Keskellä on Leonardon maalaus, jossa enkeli ilmoittaa Marialle, että lapsi on syntyvä. Uffizissa käynnillä oli ratkaiseva vaikutus työhöni: kiinnostuin renessanssista, varsinkin 1500-luvusta. 

Minua pyydettiin kirjoittamaan kiinnostuksestani renessanssiin ja Turun linnaan lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 Turku-teemanumeroon, jossa kerrotaan Turusta lastenkirjallisuudessa. Lehteä voi lukea kirjastoissa. Turku-numeron on toimittanut Ismo Loivamaa. 
Ks. esim.
Anne Volanen.Vankityrmiä ja renessanssiloistoa. (Turku uusimmassa lastenkirjallisuudessa.)
Anna Amnell: Firenzestä Turkuun. - Tyyris Tyllerö 4/2013, sivut 7-12. 

Käynnistä Uffizissa alkoi kiinnostukseni renessanssiin, ja se johti Lucia OLavintytär-kirjoihin
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html

http://blogisisko.blogspot.fi/2005/11/antiikin-vaikutus-renessanssin.html
ja käy täällä
http://www.virtualuffizi.com/

Värikollaasi 158 (linkki korjattu!)

Tämän viikon värit: