On ennenkin satanut

Kävellään sateessa (paina linkkiä!)

Green -the colour of life

Elämän väri -vihreä.  Riikinkukko sopii luonnon vertauskuvaksi, sillä luonto ei pihistele kauneudessa, se pursuu kauneutta. Riikinkukko Lokrumin saarella Dubrovnikin lähellä.

Osallistun näillä kuvilla seuraaviin:
Värikollaasiin 8. 19. heinäkuuta 2015: Vihreä ja
Makrotex-linky Vapaa aihe/Photographer's Choice July 21st



Vihreää kauneutta Töölössä, keittiössä ja korttelin toisella puolen talon seinässä.




Vanha vesiposti toimii edelleen Berliinissä.




Keidas ja ravinto: Vihreää Kroatian luostareissa ja Tallinnan Olde Hansan yrttilaatikoissa.




Sateet pitävät kaupungin vihreänä. Lehmus sateessa.




Vihreää koko vuoden. Vihreä talo Oopperaa vastapäätä Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa. Tämä talo ilahduttaa aina, kun kuljen sen ohi.




Vihreä on toivon ja salaisuuksien väri.

Kuljin kolmen vuoden aikana yhteensä kuukauden ajan näitä Pietarin keskustassa olevan talon portaita ja mietin, mitä kaikkea ne ovat kokeneet. Kaunis art nouveau, Jugend -kaide kertoo vallankumousta edeltävän ajan kodikkaasta ja vauraastakin pietarilaiselämästä, sellaisesta, josta olemme lukeneet vanhoista venäläisistä romaaneista. Murtuneet portaat todistavat rappiosta, köyhyydestä, väkivallasta, nälästä ja pelosta. Kansio näistä portaista, lisää kuvia.
P.S. Porraskäytävien korjaukset kuuluvat Pietarissa kaupungille. Jos kävelet ränsistyneen porraskäytävän läpi, tulet rautaovelle, jonka takana voi olla kaunis ja viihtyisä koti.

Katso kuvakansioni Everything Green

Jatkuvaa sadetta

Kuva on tosin aikaisemmalta vuodelta (23.7.2012) tuosta läheltä Mannerheimintieltä, mutta voisi olla otettu tänään.

Sateenvarjoja

Jouduin DDR-museoon

Keräsin vuonna 2010 Berliinissä ja Wittenbergissä aineistoa kirjaani Lucia ja Luka (2013). Wittenbergin vanha keskusta oli kuin 1500-luvun ulkomuseo, ja hotellimme vieressä oli museo nimeltä Haus der Geschichte arki DDR:ssä, ks. kuvakansioni). Luulin sitä ensin satumuseoksi tuon yllä olevan kuvan vuoksi. Museo kertoi ainakin vielä vuonna 2010 DDR:n arjesta, lähinnä siitä mitä kansalla oli todellisuudessa.
 En tunne DDR-nostalgiaa, sillä inhosin DDR:ää.  Mutta olin utelias näkemään museon.
Vrt. esim. Selina Vuohela: Aatteen muotoilemat. Antiikki ja design. 3B/2015 Retroilu.
tänään HS/Uutiset: Etyk muutti Itä-Euroopan--



Ihanne ja todellisuus. "Ei meillä tavallisilla ihmisillä ollut koskaan tällaista, ", selosti oppaamme, herttainen rouva, joka oli elänyt tuossa kommunistisessa valtiossa. Kun kysyin häneltä, miten hän kesti ne vuosikymmenet, hän sanoi "Minulla oli niin ihanat lapset". Taisimme vähän kyynelehtiä.



Meillä oli kotona tuollainen vesihana ja tuollainen pyyheteline keittiössä, kerroin oppaallemme, ja meillä alkoi olla hauskaa.  1950-luvun alussa oli Suomessa hyvin vaatimatonta. Huonekalut olivat 1920- ja 1930-luvulta, ja DDR:ssä ne olivat sellaisia paljon kauemmin. Aika pysähtyi. Vanhat tavarat olivatkin museossa kauneimpia. On peseytymisvälineitä, astioita, helloja. Museota leimasi kuitenkin ankeus. Sellaista elämän kerrotaan olleen noina vuosikymmeninä. Mutta olihan heillä onneksi vanhat kauniit kaupungit jäljellä kommunismia edeltävältä ajalta.




Nuori mies aamupalalla




Mitä kuunneltiin radiosta?


Kaupassa


Lastentarha



Leluissa elää kukin aikakausi. Lapsille haluttiin tietenkin mahdollisimman onnellinen lapsuus.

Esineistö oli noin vuosilta 1920-1990.  DDR 1949-1990.
Museo on laajentunut ja tullut hienommaksi.
"En missään nimessä ihaile itäsaksalaista yhteiskuntaa, mutta on mielenkiintoista nähdä, ettei totalitarismi ja kaikenkattava kontrolli kuitenkaan täysin nitistänyt ihmisten luovuutta", DDR-muotoilun tutkija Juha Järvinen kirjoittaa.




Halpoihin muoviesineisiin tavallisella kansalla oli nähtävästi varaa.




DDR halusi teollisuusmahdiksi kemianteollisuuden avulla. Ihanneihmiseksi tuli "poreilevia koeputkia katseleva kemisti", kertoo DDR-muotoilun tutkija Juha Järvinen Antiikki ja Design Retroilu- lehdessä  2B/2015. Kuvassa tsekkiläisen Olomoucin keskiaikaiseen kelloon laitettu uusi pyhimys.

DDR- ihmisen arki ei ollut länteen myytävän designin kaltaista, vaan vanhaa ja kulunutta, porvarillisen menneisyyden rakastettua perintöä.

Berliinin DDR-museo on suurempi ja hienompi  ja kertoo myös ihmisten arjesta. Siellä ei tullut käytyä, vaikka olin kaksi viikkoa Berliinissä.

Helsinki 2015: rain

Photo Friday: 'Landscape 2015': a year of nearly constant rain

Emmekö kestä elämää ilman alkoholia?

Humala oli pakollinen viljelyskasvi Suomessa 1500-luvulla ja pitkään sen jälkeenkin.


Nuori nainen kertoo tämän päivän lehdessä: "Veikkaan, että osasyy yksinäisyyteeni on se, etten juuri käytä alkoholia. Siitä opiskelijaelämän ulkopuolelle jääminen alkoi. Olen miettinyt, pitäisikö olla toisenlainen ja käyttää esimerkiksi enemmän alkoholia." 24-vuotias Kirsi kertoo. (Marke Harkas: Yksinäisimpiä ovat nuoret aikuiset. Helsingin Sanomat 15.8. 2015

Kirsi ei ole ainoa, joka tuntee noin. Monet jäävät pois seuraelämästä alkoholin vuoksi. Kun olin opiskelija, minun oli mahdotonta käydä opiskelijoiden tilaisuuksissa, sillä en voi kestää tupakansavua. Tupakoiminen oli siihen aikaan ihannoitua ja sen käyttö yleistä. Nykyään taas alkoholi hallitsee seuraelämää. 

Osa meistä ihmisistä on allergisia oluelle ja punaviineille. En voisi juoda lusikallistakaan olutta. En kestä edes sen tuoksua. Mutta en paheksu sen kohtuukäyttäjiä.

Ymmärrän oluen merkityksen esimerkiksi keskiajalla. Vettä ei voitu juoda keittämättömänä, joten juomana olivat olut, sima ja viinit. Olutta juotiin suuria määriä. Niinpä ihmiset olivatkin yleensä selviä vain aamupäivät, sillä olutta juotiin litroittain. Jotkut puolustava alkoholia nimenomaan sen kulttuurihistorian vuoksi.

Jotkut keskiajan tutkijat sanovat, että jatkuva humala auttoi sen ajan ihmisen kestämään elämän kauhut. Onko meidänkin aikamme niin raskasta, että ihmiset joutuvat pakenemaan humalaan, jota pidetään nykyaikana normaalina kokemuksena? Kuitenkin suuri osa meistä suomalaisista ei tunne tätä kokemusta ollenkaan eikä ole nähnyt omaisiaan ja ystäviäänkään koskaan humalassa.