Makkaratalon jouluasu

Renvallin Makkaratalo, Penrosen laatat ja Eliel Saarisen et co rautatieasema. Kiinnostava yhdistelmä. Photo: Matti T. Amnell. Mieheni näppäilee kuvia kännykkäkamerallaan kaupassa käydessään.

Kulhollinen kaakaota tai mukillinen vihanneskeittoa

Kulhollinen kuumaa kaakaota ja hiukan kermavaahtoa päälle vai sauvasekoittimella silkkimäiseksi hienonnettua vihanneskeittoa? Opin lontoolaisissa museoissa käydessäni nauttimaan lounaaksi vihanneskeittoa isosta mukista. Purkkihernekeitostakin saa nopeasti kuuman juoman, joka lämmittää kurkkua ja ravitsee. Hernekeittoa ostaessa täytyy olla nykyään tarkkana, ettei saa "aitoa perinteistä" hernekeittoa, jossa on aineksina geenimuunneltuja herneitä.

Berliinin muuri

I took these photos in November 2010 in Berlin. Otin kuvat marraskuussa 2010.




the map




Berlinin muurin uhreja




Nuorten turistien ihmettelyä




Glad it is gone

DDR-nostalgiaa WittenbergissÄ : DDR -museum http://blogisisko.blogspot.fi/2013/05/kommentti-ddr-nostalgiaa.html


Photos of the Berlin wall in a German blog:

Kuvia saksalaisessa blogissa muuriin vaiheista

Thank you. Danke schön!

Saman bloggaajan kuvia graffitista /katutaiteesta Berliinissä.
Berlin Street Art
http://you-wee-because.blogspot.de/2012/04/berlin-street-art.html

Ennen luettiin aina ääneen

Minua huvitti, kun Hesarin toimittaja kirjoitti, että Kirsi Kunnas opetti suomalaiset lukemaan ääneen.

Ihana Kirsi Kunnas! Mieheni osaa vieläkin ulkoa Kunnaksen runoja ja samoin Tove Janssonin Muumi-kirjoja. Hän luki meillä lapsille iltasadut. Tyttäreni on kertonut, että hän ihmetteli lapsena sitä, että äiti ei osannut lukea kunnolla, vaan luki monesti takerrellen. Luin nimittäin usein englantilaisia ja muita vieraskielisiä lastenkirjoja ja käänsin niitä  siinä lukiessani suomeksi.

Alkujaan ihmiset lukivat aina ääneen. Ei osattu lukea ääneti. Oli suuri keksintö, kun tajuttiin, että lukea voi äänetikin, jopa huulia liikuttamatta. Kouluissa piti lukea ääneen, ja läksyjäkin piti monien opetella ääneen paukuttelemalla ainakin vielä 1950-luvulla. Ja nythän tiedämme, että niin oppii parhaiten! Ääneen lukemista harjoitettiin ompeluseuroissa, ja iäkkäille rouville palkattiin joku nuori nainen lukemaan ääneen, niin kuin olemme romaaneista oppineet. Eräs opettajasukulaiseni luki koululaisille ääneen nuortenkirjoja käsityö- ja piirustustunneilla.

Ääneen lukemisella on pitkä historia. Raamatussakin kerrotaan korkea-arvoisesta etiopialaisesta hoviherrasta, joka luki ääneen matkustaessaan vaunuillaan. Filippos-niminen mies juoksi vaunujen vierellä ja kuuli mitä hän luki. Hoviherra taisi lukea aika kovaa polvillaan olevan kirjakäärön tekstejä.