Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
torstaina, tammikuuta 28, 2016
Kaupungin valot
Bright shining morning
Kaupungin hehku on kirkkaimmillaan aamulla, kun kaikki ryntäävät suunnilleen samaan aikaan autoillaan töhin. Runberginkatu
Nevski Prospekt illalla. Otin kuvan Sightseeing bussin etupenkiltä toisesta kerroksesta.
Sunset in Saint Petersburg, October 29th 2012.
tiistaina, tammikuuta 26, 2016
Uusia totttumuksia
Tämä on tänään kirjoitettu kommenttini erääseen blogiin:
Olen totuttanut itseni kaurapuuroon aamuisin. Helppo juttu,
kun mieheni laittaa sen ja tuo tarjottimella vuoteeseen. Tarjottimella on myös
pieni Paratiisi-kahvikupillinen hänen laittamaansa kahvia - toinen asia, johon
olen totuttautunut. Huonoselkäisenä olen tottumassa myös passattavana
olemiseen. :
Idea: Vaatimatonta ruokaa kauniista astiasta, silloin ei kyllästy. Tämä astia on kirpputorilöytö. Sopii erinomaisesti "castles in the sky" - tilaan, jossa kirjailija usein elää kirjoittaessaan.
maanantaina, tammikuuta 25, 2016
Out of the comfort zone
Makroviikkojen teemana "Out of the comfort zone eli "mukavuusalueen ulkopuolella".
Kuvassa Piper's Tower Ljubljanassa, Sloveniassa. Nousin funikulaarilla Ljubljanan linnoitukseen ja siellä kiipesin portaita korkean tornin huipulle. Minut palkittiin, näin ihanan Ljubljanan.
ja vielä toinen näkymä- Lisää kuvia matkakansioissa. Linkki lopussa.
Ljubljana on suolle rakennettu kaupunki kuten Venetsiakin. Virallisia upeita kuvia hienosta keskiaikaisesta linnoituksesta: Ljubljana Fortress
(Huom. Tekstini katosi taivaan tuulin. On nähtävästi pakko julkaista välillä jo kirjoittamisvaiheessakin.)
Kävin mieheni kanssa vuosina 2007-2010 useita kertoja Zagrebissa (kuvakansiot matkoista) ja sen lähiseuduilla muualla Kroatiassa ja sen naapurimaissa, sillä sukulaiseni oli silloin UM:n töissä Zagrebissa. Matkustin mieheni kanssa Zagrebista lähikaupunkeihin yleensä junalla. Junamatkailu on siellä halpaa ja miellyttävää. Kävimme kahdesti ihanassa Ljubljanassa, Slovenian pääkaupungissa, jonka nimikin on kuin hunajaa. Se on tunnin junamatkan päässä Zagrebista. Paras näköala on linnoituksesta ja varsinkin sen tornista. Linnoitukseen pääsee nousemaan funikulaarilla, mutta torniin piti kiivetä! Joukko japanilaisia turisteja palkitsi minut taputuksilla!
Jos tämä kirjoitus on sekava, syyttäkää Bloggeria :) Ehkä korjaan vielä, jos ehdin.
Ljubljana (15 kuvaa)
Ljubljana 271 kuvaa, mm kuvat lohikäärmesillasta.
sunnuntaina, tammikuuta 24, 2016
Uudet värikollaasit 21: orange, red, pink
Uudet värikollaasit 21: oranssi, punainen, pinkki
porkkana kukkalautasella
slices of carrot on a rose plate
pink & red roses & an orange bike
ruusupyörä
Burrageara "Nelly Isler"
mallivärit alla
perjantaina, tammikuuta 22, 2016
Pakkanen. Kaukolämmitys toimii.
Aamulla oli miinus 26. Säätiedoitus sanoi, että se tuntuu samalta kuin miinus 28.
Kun avasin ikkunan ottaakseni kuvan kaukolämmityssavupiipusta - kylmyys iski niiin kovaa, että huudahdin.
Klo 11. Lisää puita pesään. Kaukolämmitys toimii. Tällaisina päivinä ajattelee kauhulla, mitä tapahtuisi jos loppuisi sähkö - meillä ei ole Suomessa kaupungeissa uuneja eikä takkoja katastrofien
varalle.
Takka, sinua on ikävä. Takkaan tottui 20 vuodessa, ja olihan meillä aina kotona Iisalmessa puulämmitys ja kodikkaat pönttöuunit. Suomenlinnassa asuimme pari kolme vuotta, ja sielläkin oli puulämmitys ja kaunis kaakelitakka isommassa huoneessa, salissa, jonka annoimme lastenhuoneeksi.
Suomenlinnan takka muistutti tätä Louhisaaren linnan ruokasalin takkaa. Siinä ei ollut kuitenkaan tuota kuparista luukkua, jonka takana ruuat säilyivät lämpiminä. Sellainen oli meillä kotona Iisalmessakin puuhellan muurissa. Suomenlinnan Nooakin arkki, upseeritalo, jossa asuimme, oli rakennettu 1700-luvulla. Se oli peruskorjaamaton, oikein huonossa kunnossa. Pelkään pahoin, että peruskorjauksessa kaunis kaakeliuuni on kadonnut.
Meillä oli tapana laittaa illalla paksu täkki takan eteen ja istua siinä lasten kanssa, kuin luimme heille iltasadut. Takkatuli tuo ihania muistoja.
Katso Kaakeliuunit ja takat -kansiotani
Ks. Vantaan Sanomat: Kovimmat pakkaset 30 vuoteen
Tätä hattua kaipaan
Tehkää taas näitä hattuja.Tämä oli lämmin ja kaunis. Löysin netistä samaa mallia hakusanalla 'baby' s cap. Tämä on naisellinen muunnos koivistolaisesta - ei sotilashattujen kokardiäppää otsalla. Venäläinen nimi "ushanka" myös käytössä englannissa. Sanaa huppuhattukin käytetään, mutta se on keskaikainen ja siihen liittyy kauluriosa.
Hattu solmittiin edestä kiinni sametista ommelluilla pitkillä tunnelinauhoilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)