Sirkus ja huvipuistot

Auringon noustessa näen erkkerini sivuikkunasta parin kilometrin takana Linnanmäen. Olen ottanut siitä paljon valokuvia, sillä se tuo mieleen lapsuuden "linnanmäet" tivolit ja sirkuksen. Sirkus oli ihmemaa, jonka liepeille me lapset tai ainakin leikkitoverini ja minä juoksimme heti, kun sen tuli kaupungin torille parin korttelin päähän kotitalostamme. Pikkukaupungissa lapset saivat seikkailla vapaasti. Vein kukkia sirkuksen "lihavalle naiselle" ja kävin ostamassa hänelle kermaa. Pikkuasioita toimittamalla saimme ilmaiset liput.



Kirkkaalla ilmalla kamerani saa esille sen kirkkaat värit. Se tuo mieleen lapsuuteni suuren suosikin sirkuksen.



Näiden tyttöjen unelma sirkustaiteilijan ammatista on toteutumassa. Minäkin haaveilin pikkutyttönä lähteväni sirkukseen, ja harjoittelin sitä varten pihalla nuoralla kävelyä, mutta pyykkinaru romahti helposti.
Trapetsiharjoittelu onnistui paremmin, sillä opin riippumaan vintillä pää alaspäin ja luin siinä asennossa kirjaa. Trapetsina oli hiilihanko, jonka ripustin riippumaan köysillä kattoparrusta.



Klovnin voi nähdä esiintyvän laivalla



Tai löytää kirpputorilta

Karuselli Moskovan Gorki-puistossa




My blue dressed puppet. Tämän kauniin käsinuken ostin kirpputorilta. Kun meidän lapset olivat pieniä, tein käsinukkeja. Mieheni oli hyvä esittämään niillä käsinukketeatteria.




Prahan Vanhassa kaupungissa näimme nämä kauniit karnevaalinaamiot. Kanadassa meillä oli tapana järjestää Halloween- naamiaiset. Sekä aikuisilla että lapsilla oli hauskaa.

Olen kiitollinen lapsuuteni tivoleille ja sirkuksille, jotka tulivat pikkukaupunkiimme. Olen kuvannut blogin otsikossa olevat marionetit Helsingin keskuksessa kadulla.

Katso kaikki kuvat Linnanmäki, Sirkus, huvipuisto, klovnit etc

Valo ja varjo

Photo Friday: 'Shadows

Julma ehdotus suurten ikäluokkien vanhentumisesta johtuvaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan

Luulin, että Utrion puheet "ystävällisistä itsemurhapillereistä" olivat jonkinlainen tilapäinen mainostemppu. Mutta Wikipedia-sivun mukaan hän kannattaa edelleen tällaista julmaa säästöohjelmaa: 
"Hänen mielestään omaehtoinen kuolema voisi ehkä olla myös ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan." Kaari Utrion Wikipedia-sivulla. 

Tulevat natsit mieleen.

Menisivätkö seuraavaksi vammaiset, rumat, tyhmät ja muut, jotka häiritsevät kauniiden ja menestyneiden elämää? Ottakaa ihmeessä tämä aihe esille julkisissa keskusteluissa, ettei tule ikävää yllätystä.'

Vrt P. D. James Children of men:  "Elderly/infirm citizens have become a burden; nursing homes are for the privileged few. The rest are expected and sometimes forced to commit suicide by taking part in a "quietus" (Council-sanctioned mass drowning) at the age of 60."
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Children_of_Men

Hesperian puistossa elokuussa

Maanantaiaamu Hesperian puistossa Töölönlahden länsirannalla on kuin maaseudulla. Vieressä on Kansallisoopperan rakennus, kauempana näkyy Helsingin keskusta.
Makrokuvat Elokuu 2



Arvokasta seuraa.



Vielä on kukkien aika




Hyvä sopu



Lokin tämän kesän poikasen aamupala



Loppukesän kauniit kukat



Lisäys aamulla: jättikuppi kamomillateetä kurkkukipuun.



Varmuuden vuoksi syvällä lautasella, jotta en läikytä kamomillateetä tietokoneen tai kirjan päälle.

Photo Friday: 'Saturation'

Saturation

Ensimmäinen koulupäivä

Ensimmäinen koulupäivä. Löysin muutama vuosi sitten kirpputorilta nämä kengät. Minulla oli samanlaiset kengät, kun aloitin koulun. Vaikka koulu oli saman kadun varrella korttelin päässä, äiti saattoi minut kouluun. Minulla oli kaunis mekko ja lyhyt tukka. Äiti oli nuori ja piti kauniista vaatteista. Hän halusi, että meillä lapsilla on kauniit vaatteet, sillä hänen kotonaan oli ollut yksitoista lasta ja kouluun piti laittaa, mitä sattui löytymään. Opettaja pilkkasi äitiä sanoen, että hän oli kirjava kuin tikka huonoissa vaatteissaan. Meille ei käynyt niin. Usein sain vaatteita eräältä tutulta lääkärin perheeltä, jolla oli viisi tyttöä. Ehkä nämä kengätkin oli ostettu jollekin tytöistä kevätjuhliin, ja jääneet aivan uusiksi. Näissä kengissä kävin koulua, kunnes tuli syksy ja sateet.



Ensimmäisenä koulupäivänä. Tämä kuva on kylläkin otettu vuotta aikaisemmin.. Hame ja liivi olivat vaaleansiniset. Otsatukka on vino, sillä teini-ikäinen tätini oli leikannut sen. Minä rakastin kansakoulua ja vihasin oppikoulua.

P.S. Onneksi opettajan ilkeät sanat eivät murskanneet äitiä. Hän otti sen haasteena niin kuin kaiken muunkin. Me elimme kuin italailaisessa elokuvassa, kirjoitin hänen kuolinpäivänänään. Äiti eli 97-vuotiaaksi.

https://blogisisko.blogspot.fi/2007/04/me-elimme-kuin-italialaisessa.html