sunnuntaina, elokuuta 12, 2018

Siirtolaisuus. Kotouttaminen

Ratsastuskoululla huivi päässä

Ratsastuskoululla Torontossa. At a riding school in Toronto.
It takes lots of time to get used to the new country. Your heart is still in your old country. Own language and ancestors are important. Siirtolaisten ja varsinkin poliittisten pakolaisten elämä on usein hyvin kovaa. Siirtolainen turvautuu omaan ryhmäänsä. Ei hän halua kotoutua mahdollisimman nopeasti uuteen maahan. Tässä asiassa Suomi on tekemässä pahan virheen. Ottakaa oppia maista. joihin on tullut jo satoja vuosia sitten siirtolaisia. #kotouttaminen #siirtolaisuus #pakolaisuus #pakolaiset #immigrants#emigrants #refugees
Sattui ihmeellinen tapaus kerran Torontossa. Minulla oli nuo kansikuvassa olevat vaatteet päällä: intialainen huivi suojaamassa herkkiä korviani, ruskea pitkä samettitakki. Olin menossa siirtolaislehden toimitukseen, joka oli silloin Gerrardkadulla. Kadun toiselta puolen tuli juoksujalkaa iloisesti hymyillen vanha mies. Kyyneleet silmissä hän puhui minulle jotakin jollain vieraalla kielellä. Kun aloin puhua englantia, hän pettyi, mutisi jotakin ja meni nopeasti pois. Olen ajatellut usein tuota tapausta. Hän oli luullut minun olevan kotiseudulltaan jossain Itä-Euroopassa.

(kirjoitin tämän alkujaan Facebook-sivulleni.)

lauantaina, elokuuta 11, 2018

Ovela dekkari

18425468_10154538602926299_954844775821674382_n


Olin niin ovela kirjoittaessani vakoiluromaaniani, että edes Maltalla asuva älykäs maailmanmatkaajatyttäreni ei arvannut, kuka murhaaja oli.

torstaina, elokuuta 09, 2018

Uutta arkkitehtuuria

Amos Andersonin taidemuseo

Amos Andersonin taidemuseon kattoikkuna. Lapset nauttivat siitä, että katolla saa kävellä.
Amos Rex. Kuva: Matti T. Amnell

Amos Andersonin taidemuseo

Lasipalatsin piha. Museo ja elokuvateatteri,

keskiviikkona, elokuuta 08, 2018

DNA-äitilinjani mitokondria yllätti



(Tämä on korjattu teksti. Jostain syystä teksti meni täysin sekaiisn. )

Pakostakin ajatukseni pyörivät hyvin paljon muutama päivä sitten ilmi tulleen uuden asian ympärillä. Olen teettänyt DNA-tutkimuksen geeneistäni.
Haploryhmäni on H, jota noin 40% eurooppalaista naisista edustaa. Mutta esivanhempien ryhmät osoittavat eniten askenaasi- ja sefardijuutalaisuuteen. 

Minulla on suuri joukko maita,vain 11, 4% Suomesta eli 641 , ja Suomesta on tutkittu 5641. Onko täällä esiäitejäni: Algerian askenaasit ja sefardit (20% eli 27, tutkittuja 134);Itävallan skenaaseja 164 tutkittu itävaltalaisia 1392. samaaValkovenäjästä, Ranskastakin 15%, Saksasta 2,5%, Unkarista 12,4 %, Latviasta 9 %, Liettuasta  9,5%, näin kaikkialta länsimaista.

Olen tehnyt kirkonkirjojen kautta tutkimuksen esiäideistäni 1700-luvun alkupuolelle enkä ole löytänyt mitään erityistä, vain savolaisia sukuja.Äitini isän suku on lähinnä Joroisista ja Pielavedeltä.
https://www.savonsanomat.fi/warkaudenlehti/keski-savo/Joroislaiset-ovat-oma-rotunsa/1160707

Kirjoitin vuonna 2000 romaanin geenitutkijasta, joka sanoo olevansa kulttuurijuutalainen. Kustantajat ihmettelivät, mutta eivät ottaneet julkaistavaksi. Ja nyt on tämä rikostutkija, jolle annoin nimen Mihail Pasternak. Tunnetusti kirjailija Pasternak oli ortodoksikristitty ja hänen sisarensa anglikaani. Ortodoksi on Mishakin tai kreikkalaiskatolinen kuten 1950-luvulla sanottiin. Olen siis pohtinut näitä asioita jo kauan. 

Lisäksi asuin Torontossa vuosikaudet juutalaisessa kaupunginosassa, ja perhelääkärimme oli juutalainen (ja rabbi), hänen vastaanottonsa oli lähellä, viereisessä korttelissa. Olen kirjoittanut aina pakolaisista. Auroran toimittajaisä on karkotettu Bobrikovin aikana ja Aurora lähtee isäänsä etsimään Kanadaan. Lucia Olavintytär -kirjoissa ollaan myös pakolaisia tai ryöstettynä Vaasojen aikaan.

Tunnetuin historiallinen tapahtuma oli juutalaisten karkottaminen Espanjasta ja Portugalista. Nämä sefardijuutalaiset jäivät Etelä-Eurooppaan tai muutttivat esimerkiksi Etelä-Amerikkaan. Tutuin heistä on minulle filosofi Derrida. Hän oli sefardijuutalainen, jotka ovat Pohjois-Afrikan ja Etelä-Euroopan juutalaisia. Askenaasit taas ovat keski-Eurooppaan ja Venäjälle paenneita juutalaisia. Kiinnostavaa on, että olen tästä mitokondrio-jutusta tietämättömänä kirjoittanut kaksi romaania, jossa on toisena päähenkilönä assimiloitunut juutalainen. 

Saa nähdä, ovatko DNA-testin tulokset täysin totta niin kuin luulen. Kyseessä on hyvin pitkä aika, jolloin on tapahtunut vaikka mitä. Ihmiset ovat sekoittuneet vuosisatojen ja tuhansien ja jopa kymmenien tuhansien vuosien aikana. Olemme kaikki sekoitus monesta aineksesta. 
Lue tämä Suomen kuvalehden selkeä artikkeli DNAsta.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/jari-tervo-joutui-dna-testiin-yllattava-lorahdus-loytyi-perimasta/
https://www.kurrinsuku.net/4
Monet eivät halua tietää vanhoista ajoista. Minua ne kiinnostavat. Tervetullut tauko mitokondrion DNA-tutkimuksissa, sillä saan Family Finder- tietoja tietoja vasta joskus syyskuussa. 

Lisäys 22.8.2018Suomalaisia juutalaisia, jotka ovat kääntyneet kristinuskoon.

Kuuluisia kristinuskoon kääntyneitä juutalaisia ovat esim katolinen Madeleine Albright ja anglikaani David Suchet, joka on tullut tunnetuksi suomalaisille roolistaan Hercule Poirotina. Tohtori Zhivagon kirjoittajan Boris Pasternakin sisar oli anglikaani, ja Pasternak oli myös kastettu lapsena Venäjän ortodoksisen kirkon jäseneksi. Nimi Zhivagokin viittaa ortodoksikristillisyyteen.

Lisäys: juutalainen perimä selvisi. Olen sukua Sakari Topeliukselle.  GENI kertoo:
Zacharias Topelius is your 6th cousin five times removed (kuudes serkku viiden sukupolven päässä9

Samasta asiasta kirjoittaa Kari Rydman, yhteisestä juutalaisesta esi-isästä.

sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2018

Uudet värikollaasit

Bloomsbury-ryhmän synkkä perintö


Tänään Helsingin Sanomat kirjoittaa Bloomsbury-ryhmästä ja käsittelee ihannoivasti ryhmän sekavia suhteita. 
Englannissa on esiintynyt kritiikkiä tätä ryhmää kohtaan, huomiota ovat saaneet viime vuosina myös Bloomsburyn lapset, joille aikuisten suhteet aiheuttivat tuhoa. 

Lapsuudesta Bloomsburyn yhteisössä ja Vanessan tyttären kodissa on ilmestynyt viime vuosina useita lehtiartikkeleita ja Vanessan tyttären Angelica Garnettin muistelmateoksia, mm "Deceived with Kindness". Se tuo hiukan realismia Bloomsbury-ryhmän ihailuun. Totuus oli kaukana. Oli salailua, epärehellisyyttä ison perinnön saamiseksi Vanessan apelta. Olen lukenut vuosien varrella tästä. ja ihailuni on kadonnut.

Sattumalta käsittelen myös tätä perhettä uusimmassa kirjassani. Suomalainen ylioppilas menee kesätöihin Englantiin kieltä harjoittamaan.


" Heti ensimmäisenä päivänä keittäjä pyysi Mailan mukaansa puutarhaan vihanneksia hakemaan. Kun he olivat sopivan matkan päässä talosta, keittäjä sanoi Mailalle:
– Kuulehan, May. Tässä talossa ei pärjää, jos ei tiedä, mitä väkeä nämä ihmiset ovat. Hän kertoi, että kirjailijan 25 vuotta nuorempi toinen vaimo oli hänen entisen rakastajattarensa lapsi. Vasta naimisiinmenon jälkeen oli nuori rouva saanut tietää, että hänen äitinsä aviomies, jota hän oli pitänyt isänään, ei ollutkaan hänen isänsä. Oikea isä oli taiteilija, joka oli ollut sekä hänen miehensä että hänen äitinsä rakastaja. Hänellä oli kaksi isää eikä yhtään isää, naisparka. Semmoista väkeä, sanoi keittäjä päätään pudistaen. – Siinä menee tavallisen ihmisen pää pyörälle." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa. 2018) 


Mikä on tämä perhe? Kyseessä on hiukan muunneltu kuvaus Virginia Woolfen sisaren Vanessan tyttären kodista Cambridgen lähellä. Virginia vastusti sisarentyttärensä omalaatuista avioliittoa, ja se koituikin tragediaksi nuorelle vaimolle Angelicalle ja hänen tyttärilleen. (Tämä on myös Fb-sivullani)
Lue myös esim.
Angelica Garnettin muistokirjoitus The Guardian-lehdessä, Independent-lehdessä tai Wikipediassa.
independent-lehden otsikko kertoo kaiken: Bloomsbury Set: Love triangles, suicide and Communism
Arkistojen kertomaa