Yllä Belgrad, kuva: Anna Amnell
(Siellä eivät olleet riistokapitalistit liikkeellä, ks kommentit)
Nämä rakennukset eivät ole Lontoosta, vaan Belgradista, jossa kävin toukokuussa. Mutta näistä rakennuksista voitaisiin sanoa Lynsey Hanleyn sanoin: "Ne imevät elinvoiman, kuihduttavat toivon ja kunnianhimon ja vetävät mukanaan nihilismiin ja välinpitämättömyyteen." (Kimmo Laakso: Puskutraktori on lääke huonoon oloon. Helsingin Sanomat/Kulttuuri torstaina 5.8.2010)
Samaa voi sanoa suomalaisista persoonattomista talohirviöistä. Älkää puhuko enää, että kysessä on kapitalistien ahneus. Takana on tietoinen ideologia, sosialistinen ideologisen "terveyden periaate".
Kimmo Laakso kertoo tänään Hesarissa siitä, miten Lontoo siivoaa sosialistisen ideologian mukaisesti rakennettuja kaupunginosia puskutraktorilla.
Vuonna 1947etsittiin brittiläiseen kunnalliseen kerrostalorakentamiseen ideoita Ranskasta. Arkkitehtijoukko matkusti Marseilleen katsomaan sveitsiläisen Le Corbusierin suunnittelemia 'asumisyksikköjä', joissa yksilölliset piirteet oli karsittu minimiin. Glasgow'ssa asui 70% asukkaista 1970-luvulla kunnallisissa vuokra-asunnoissa. Millaisissa?
Kerrostalojen piti olla "terveellisiä niin ruumiillisesti, kuin poliittisestikin. Niiden piti minimoida yksityisomistukseen liitetty erottautumispyrkimys ja turha krääsä. "
London SE1 Community Website
Sosialistinen rakentamisen ideologia alkoi rapistua Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Nyt puretaan ja rakennetaan uutta.
Lisää Brlgradia. Samanlaisia talohirviöitä näkee muuallakin entisessä "Itä-Euroopassa". myös mm Krakowassa.
Le Corbusier(linkki ei toiminut enää). hyvää ja pahaa. Väri auttaa tekemään moderneista "kanahäkeistäkin" yksilöllisiä. Värillä voitaisiin luoda iloa Suomen lähiöihinkin! Tätä tapahtuu jo Töölössä.
P.S.
Olen itse asunut koko ikäni vuokra-.asunnoissa, osan elämästäni työsuhdeasunnoissa. Olen onnellinen siitä, että sain viettää lapsuuteni vaatimattomissa mutta yksilöllisesti ja kauniisti rakennetuissa taloissa, joiden taustalla oli pitkä rakentamisen perinne. Lastemme ollessa pieniä, perinne oli todella pitkä - asuimme Suomenlinnassa (Viapori) ränsistyneessä 1700-luvun Nooakin arkissa, jota muistelemme yhä lämmöllä.
Kirjoituksesi, kuten myös Laakson juttu oli jälleen yksi aika mielenkiintoinen mutta harvinaisen naiivi yritys vetää asiantuntemattomasti laajoja kaaria sosialistisen ideologian ja kapitalistisen todellisuuden välille. Kunnallisen asuntorakentamisen historiaa lukemalla voisit ehkä ottaa selville mihin tarpeeseen ne lähiöt - niin täällä Britanniassa kuin siellä Suomessakin - syntyivät. Sodan ja kaupungistumisen synnyttämä valtava asuntopula oli ratkaistava erittäin lyhyessä ajassa ja tarjottava kansalaisille kohtuuhintaisia asuntoja. Tällöin elementtirakentaminen nousi varteenotettavaksi ratkaisuksi. Sen kustannukset per asumisyksikkö olivat huomattavasti halvemmat kuin pientaloasumisen. Loppujen lopuksi materiaaleissa ja työkustannuksissa säästäminen ts. huonolla ja halvalla rakentaminen oli tietenkin yksityisten rakennusliikkeiden intresseissä.
VastaaPoistaIdeologisella tasolla väitteet siitä, että lähiörakentamisessa olisi ollut mukana jonkinlainen "sosialistinen" tasapäistämisen ideologia ja "poliittinen aktivoiminen" ovat kyllä järjettömiä ja perustuvat lähinnä kirjoittajan omiin näkökantoihin. Laakso ei tarjoa kirjoituksessaan mitään todisteita näkemyksensä tueksi. Sen sijaan lehtien arkistoista ja kirjoista voi helposti kaivaa esille todisteet siitä kritiikistä, mitä vasemmisto näitä lähiöitä kohtaan kohdisti persoonattomina työväenluokan ghettoina. Eli aivan päinvastoin kun väität, lähiöiden rakentamisen taustalla oli nimenomaan kustannustehokkuus, ts. "kapitalistien ahneus".
Voitaisiin tietenkin spekuloida sillä, olisiko näitä taloja pitänyt koskaan rakentaa. Vaihtoehtoisesti niiden asukkaat olisi pitänyt jättää niihin "kapitalistisiin yksilöllisiin asuntoihin" ts. slummeihin, joiden tilalle nämä massiiviset kerrostalot Southwarkissa ja muissa Britannian suurkaupungeissa nousivat. Nämä slummit koostuivat suurimmalta osin erittäin huonokuntoisista back-to-back taloista, jotka koettiin (aivan tarkoituksella) epähygieenisiksi ja tarkoituksenmukaisettomiksi. Suomessakin lähiöiden ensimmäiset asukkaat kokivat lähiöasumisen sisävessoineen ja keskuslämmityksineen elintason huomattavaksi paranemiseksi (ks. esim. HS:n 90-luvun Elämää lähiössä -juttusarja).
Sosiaalisesta asuntotuotannosta luopumisen ja uusliberalistiseen asuntopolitiikkan siirtymisen todellinen perintö on täällä Britanniassa ollutkin lisääntyvä asunnottomuus, joka koskee Lontoon ohella kaikkia vähänkin suurempia kaupunkeja. Esimerkiksi eläkeikäisistä Vaikka kannustaahan tuo kadulla asuminen yritteliäisyyteen...
Hei! Alkuperäinen kommenttini katosi taivaan tuuliin, joten joudun tässä vain lyhyesti referoimaan sen pääpiirteitä.
VastaaPoistaLaakson väite siitä että kunnallisessa rakentamisessa niin täällä Britanniassa kuin siellä Suomessakaan olisi vallinnut jokin "sosialistinen ideologia" on kyllä melkoisen perusteeton ja kuulostaa lähinnä salaliittomaiselta. Se nivoutuu kyllä saumattomasti siihen ideologiseen mustamaalaukseen, jota vasemmistolaiset ovat viime vuosina osakseen täysin osattomasti saaneet. Asuntotuotannon historiaan perehtymällä saisit varmaan melko helposti selville, että rakentamisen lähtökohtina oli sodanjälkeinen asuntopula ja nopea kaupungistuminen, joka vaati suuren määrän asumisyksiköitä mahdollisimman pienellä kustannuksilla (koska asunnot oli suunnattu työväestölle). Rakentamisen motiivina oli siis nimenomaan se mainitsemasi “kapitalistien ahneus.”
Sen sijaan olisi jo väitöskirjan arvoinen huomio siitä, että asumisessa olisi noudatettu jotain propagansistista tasapäistämis-aivopesuarkkitehtuuria. Varsinkin väite "yksityisomistukseen liittyvän erottautumispyrkimyksen ja turhan krääsän” eliminoinnista kuulostaa täysin järjettömältä. Kuvaamaasi ideologiaa noudattivat lähinnä tiukimman ortodoksilinjan maolaiset ja neuvostokommunistit, joita ei 60- eikä 70-luvuilla vallan kahvassa nähty lainkaan Britanniassa ja jotka Suomessakin olivat kunnallispoliittisessa päätöksenteossa vain äänekäs mutta valtaapitämätön vähemmistö. Jokaisella aikakaudella on asumisessa omat hyveensä ja 60-luvulla sarjatuotanto oli yksi niistä - mutta sosialismin ideologian kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä.
Nämä talot olisi tietenkin voitu myös jättää rakentamatta. Miksi ei. Niiden tilalla oli täällä Britanniassa huonokuntoisia back-to-back taloja, jotka luokiteltiin slummeiksi. Maineeltaan ne olivat huonomaineisempia kuin nykyiset kerrostalot. Ne siivottiin pois alta 60-luvun slum clearance ohjelmassa eikä kukaan pannut vastaan sille, että pääsi muuttamaan uusiin kerrostaloihin, joissa on jopa sisävessa ja juokseva vesi. Silloin on täysin toissijaista, miellyttääkö talo satunnaisen sivustaseuraajan esteettistä värisilmää vai ei…
Uusliberalistinen asuntopolitiikka on nyt korvannut entisen sosiaalisen rakentamisen. Voitaisiin myös miettiä mikä on sen perintö. Ainakin alati kasvava asunnottomuus, joka näkyy Britannian kaikkien vähänkin isompien kaupunkien katukuvassa. Kun rakennetaan kovalla rahalla niin saadaan kyllä nättejä taloja – niille joilla niitä on varaa ostaa. Vähävaraiset ja varattomat voivat kehittää tervettä kilpailuhenkeä ja yksityisyritteliäisyyttään siltojen alla.
Laakson väite siitä että kunnallisessa rakentamisessa niin täällä Britanniassa kuin siellä Suomessakaan olisi vallinnut jokin "sosialistinen ideologia" on kyllä melkoisen perusteeton ja kuulostaa lähinnä salaliittomaiselta. Se nivoutuu kyllä saumattomasti siihen ideologiseen mustamaalaukseen, jota vasemmistolaiset ovat viime vuosina osakseen täysin osattomasti saaneet. Asuntotuotannon historiaan perehtymällä saisit varmaan melko helposti selville, että rakentamisen lähtökohtina oli sodanjälkeinen asuntopula ja nopea kaupungistuminen, joka vaati suuren määrän asumisyksiköitä mahdollisimman pienellä kustannuksilla (koska asunnot oli suunnattu työväestölle). Rakentamisen motiivina oli siis nimenomaan se mainitsemasi “kapitalistien ahneus.”
VastaaPoista(jatkuu) Sen sijaan olisi jo väitöskirjan arvoinen huomio siitä, että asumisessa olisi noudatettu jotain propagansistista tasapäistämis-aivopesuarkkitehtuuria. Varsinkin väite "yksityisomistukseen liittyvän erottautumispyrkimyksen ja turhan krääsän” eliminoinnista kuulostaa täysin järjettömältä. Kuvaamaasi ideologiaa noudattivat lähinnä tiukimman ortodoksilinjan maolaiset ja neuvostokommunistit, joita ei 60- eikä 70-luvuilla vallan kahvassa nähty lainkaan Britanniassa ja jotka Suomessakin olivat kunnallispoliittisessa päätöksenteossa vain äänekäs mutta valtaapitämätön vähemmistö. Jokaisella aikakaudella on asumisessa omat hyveensä ja 60-luvulla sarjatuotanto oli yksi niistä - mutta sosialismin ideologian kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä.
VastaaPoistaNämä talot olisi tietenkin voitu myös jättää rakentamatta. Miksi ei. Niiden tilalla oli täällä Britanniassa huonokuntoisia back-to-back taloja, jotka luokiteltiin slummeiksi. Maineeltaan ne olivat huonomaineisempia kuin nykyiset kerrostalot. Ne siivottiin pois alta 60-luvun slum clearance ohjelmassa eikä kukaan pannut vastaan sille, että pääsi muuttamaan uusiin kerrostaloihin, joissa on jopa sisävessa ja juokseva vesi. Silloin on täysin toissijaista, miellyttääkö talo satunnaisen sivustaseuraajan esteettistä värisilmää vai ei…
Uusliberalistinen asuntopolitiikka on nyt korvannut entisen sosiaalisen rakentamisen. Voitaisiin myös miettiä mikä on sen perintö. Ainakin alati kasvava asunnottomuus, joka näkyy Britannian kaikkien vähänkin isompien kaupunkien katukuvassa. Kun rakennetaan kovalla rahalla niin saadaan kyllä nättejä taloja – niille joilla niitä on varaa ostaa. Vähävaraiset ja varattomat voivat kehittää tervettä kilpailuhenkeä ja yksityisyritteliäisyyttään siltojen alla.
Mikko,
VastaaPoistaoliko Itä-Saksassa ja Serbiassa ym sosialistisissa maissakin ahneita kapitalisteja?
Ehkäpä uskottiin, että rumissa taloissa kasvaa kapitalisteja vihaavia kunnon kommunisteja. (Kommunistijohtajilla itsellään oli komeat asunnot ja jopa palatsit.)
Moderneista rakenmnuksista suurin osa on ainakin Suomessa nykyään omistusasuntoja tai kalliilla hinnalla rakennettuja julkisia rakennuksia kuten Oopperatalo. Miksi oopperakin muistuttaa tehdasta? Maan tapa?
"Sen sijaan olisi jo väitöskirjan arvoinen huomio siitä, että asumisessa olisi noudatettu jotain propagansistista tasapäistämis-aivopesuarkkitehtuuria."
VastaaPoistaTuo mielipidehän on englantilaisen ei suomalaisen toimittajan eikä minun. Tutki itse asiaa.
Ehkäpä niitä väitöskirjoj alkaa syntyä, jos ei ole jo syntynyt.
Huomasitkohan, että kerroin, että olen itse asunut ränsistyneissä vanhoissa taloissa, joissa oli pitkä rakennusperinne takana, ja ne olivat kauniita ja viihtyisiä, vaikka niissä ei ollut kaikkia nykyajan mukavuuksia? Vesijohdoton, puilla lämmitettävä Suomenlinna, Iisalmen vanhat puutalot.
Eivät kaikki sosialistit ole kuitenkaan pakkosyöttäneet köyhille rumuutta, vrt William Morris.
Jos köyhätkin saavat kauniita taloja, heistä tulee onnellisempia. Silloin taitaa loppua luokkavihaa lietsovien puolueiden suosio.
Mutta sano, miksi oopperan täytyi olla musiikkitehdas? Pitäisikö Oopperan henklilökunnan ja yleisön laittaa haalarit jalkaan sopusoiunnun vuoksi?
Le Corbusier sanoi: House is a machine for living. Hänhän oli arrogantti ihminen, ainakin jonkin aikaa fasisti, mutta fasistit ja kommunistit ovat olleet monissa asioissa samaa mieltä.
Lämpöä ja kodikkuutta asuntoihin. Ei kaikki kauneus ole rahasta kiinni. Katso, mitä maali tekee Töölön talolle.
Englantilainen arkkitehti ylistää Helsingin vanhoja rakennuksia.
VastaaPoistahttp://aurorakirjat.blogspot.com/2011/06/brittiarkkitehti-ylisti-vanhaa.html
Nevanlinnna ja Relander kirjoittivat 1970-luvun arkkitehtuurin rumuuden syistä: kapitalismin ja sosialismin "kompromissista".
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.com/2010/08/70-luvun-rumat-kerrostalot-ja.html