Photo: Beesi
Kerroin vuoden 2005 viimeisenä päivänä blogissani, että vuotta 2005 oli sanottu "bloggaajien vuodeksi".
Kysyin: Kuihtuuko bloggaaminen tämän jälkeen vai kasvaako se? Jatkuuko median kiinnostus blogeihin vai tuleeko blogistakin vain yksi kuluneista aiheista? Ja meidän bloggaajien kannalta tärkeä kysymys: Millä tavalla me jaksamme jatkaa bloggaamista alkuinnostuksen jälkeen? Miten säilyy bloggaamisen ilo?
Bloggaamisen utopiat ja todellisuus
Bloggaaminen on lisääntynyt kuluneena vuonna Suomessa. Joku bloginpitäjä varmaankin tulee esittämään siitä tilastoja. Mutta bloggaamisen ilo on ainakin minulta huomattavasti vähentynyt, ajoittain kokonaan kadonnut. Minulla oli nimittäin alussa utopistinen kuvitelma, että bloggaaminen olisi asia, joka yhdistäisi eri tavoin ajattelevia bloggaajia. Kuvittelin, että siinä toteutuisivat modernin demokratian ihanteet: todellinen sananvapaus, ajattelunvapaus, uskonnonvapaus ja toisen ihmisen henkilön kunnioittaminen. Mutta alkuinnostuksen - ja varsinkin presidentinvaalien - jälkeen jälkeen ihmiset ovat siirtyneet omiin klikkeihinsä. Eduskuntavaalit tulevat varmaankin olemaan erityisen kiihkeät ja vaikuttamaan myös blogeihin.
Olen käyttänyt kuluneen puolentoista vuoden aikana paljon aikaa bloggaamisen opettelemiseen ja blogien lukemiseen. Nyt pitäisi ruveta taas keskittymään muihin asioihin. Käytän sanomalehtiä hyvin kohtuullisesti, TV:tä en paljon ollenkaan. Osaisinkohan myös kohtuublogata?
Suomalainen bloggaaminen on aika addiktiivista joka-päivä-kirjoitus -bloggaamista. Jotkut ovat jo harventaneet tahtia. Olisiko yksi blogipäivä viikossa hyvä idea? Onko kenelläkään kokemuksia kohtuubloggaamisesta?
Kiitos kaikille bloggaajlle ja lukijoille!
P.S. Kuului juuri ensimmäinen ilotulitusraketin ääni sumuisessa ja sateisessa Helsingissä. Onnellista vuotta 2007!
Panee mietteliääksi, Anna.
VastaaPoistaEn tunnusta, että kirjoittaisin postauksen joka päivä, vain siksi, että pitää.
On mennyt viikko ilman riviäkään, yleensä olosuhteiden pakosta. Usein kaksi,kolme päivää ilman merkintää siksi, ettei ole ollut asiaa.
Sillä asiaa - sanottavaa pitää olla - ainakin minun mielestäni.
Uskon, että kirjoitan niin kauan kuin elämäni pysyy tällaisena liikkuvana, eli teen, näen ja osallistun erilaisiin touhuihin. Eli saattaa olla sanottavaa ja kerrottavaa.
Kun tulee se päivä, että jään pysyvämmin itä-Suomeen, harvenevat postaukset takuuvarmasti.
Toivottavasti mielenkiinto elämään ja ihmisiin ei silti häviä ikinä.
Koeta unohtaa ikävät kommentit, ja hävitä ne niin pian kuin suinkin lootastasi. Se on kuitenkin vain pienen pieni murto-osa ihmisistä, joka jaksaa jakaa ilkeyttä. Tästä syystä mm. kansanedustajilla ei ole kommentointimahdollisuutta lainkaan.
Helena,
VastaaPoistakiitos järkevästä ja lämpimästä kommentistasi.
Kannattaa tietenkin kirjoittaa joka päivä, jos se tuntuu hyvältä. Olen kirjoittanut joskus useitakin postauksia samana päivä. Mutta se ei ole hyvää, jos siitä tulee pakko tai stressi esimerkiksi lukijoiden säilyttämiseksi.
Kirjoitan blogeihin, jotta tulisi kirjoitettua joka päivä. Nyt kuitenkin pitäisi keskittyä ihan toiseen aikakauteen, tavallaan erakoitua vähäksi aikaa.:)
Sinulla on tietenkin erityinen tehtävä bloggaamisessa, kun kirjoitat monenlaisten ihmisten ja yhdistysten asioista.
Onhan blogi myös henkilö- ja sukuhistoriaa, kaupunginosien historiaa. Uskon, että blogeista tullaan tekemään paljon tutkimuksia.
Olen verrannut joskus blogia ullakkoon, jollaista taloissa ei useinkaan enää ole. Sinne tallennetaan kuvat ja muistot. Varmaan kohta yhä enemmän tallnnetaan myös ihmisen ääntä, myös keskusteluja.
Monesti olen ajatellut: olisipa esimerkiksi ukillani ollut blogi tai jospa hän olisi kirjoittanut edes kirjeitä vaikkapa nuoruutensa seikkailuista Pietariin.
Blogit ovat niin kuin kirjeitä, joita ihmiset ovat kirjoittaneet ainakin satojen vuosien ajan toisilleen. Mieleen tulee vanhempikin kirje, roomalainen kirje, joka oli Foucault'n kirjassa Seksuaalisuuden historia.
Siinä roomalainen mies, historioitsija kirjoittaa vaimolleen, kertoo, että hänellä on tätä ikävä. Se kirje toi minulle roomalaiset lähemmäksi kuin historian kirjojen viralliset kertomukset. Samalla tavalla blogit toivat lähikuvan New Orleansin tulvista.
Olisi hyvää, jos yhä usemmat lapsetkin pitäisivät blogia. Sehän voi olla suljettukin.
samoissa mietteissä Blogisisko.
VastaaPoistaHyvää vuotta 2007 Sinulle!
t. Neulekirppu
Täsmäjuttu.
VastaaPoistaJospa omatkin vanhempani olisivat pitäneet blogia! Tiedettäisiin tosi paljon 1900 luvun alusta Suomessa. Isästä,joka jäi orvoksi sisarustensa kanssa ja virkaholhoojien huomaan Ruokolahdella. Äidistä, jonka nuorimmat sisaret 14 ja 17 vuotiaana ajoivat karjan Kaukolasta Suomen puolelle jatkosodan jaloista.
Stressiä en toivo kenenkään ottavan bloggaamisesta, tämä on ja sen pitää olla kivaa.
Ja ainahan voi pitää välivuodenkin, eikös vaan.
Neulekirppu,
VastaaPoistahyvää uutta vuotta!
Helena,
jotkut pitävät välivuoden. Minä taidan ruveta kohta viikonloppubloggaajaksi.
Kohtuubloggaaja on hyvä termi ja minäkin voisin hyvin asettaa sen tavoitteekseni. Jotain tarttis tehrä, kun bloggaaminen alkaa tuntua rasitukselta (myös ilolta, mutta välillä liian aikaavievältä). Antoisaa uutta vuotta!
VastaaPoistaAnna, minäkin ajattelin pitäytyä viikonlopuissa.
VastaaPoistaKäsityöpuolella kirjoittelemiseni onkin pysynyt (onneksi) suht´kohtuullisena.
iinesj ja neulekirppu,
VastaaPoistablogatkaamme mielemme mukaan.
Blogisisko
Oiva kysymys johon ei taida yksioikoista vastausta löytyä. Kohtuullinen blogitus on jotenkin ristiriitainen sanayhdistelmä ; itsellâni ainakin bloggaus on jotenkin impulsiivista ja vaikkei aivan hallitsematonta, niin ainakin jarruttamatonta pulppuamista. Pitkän ajan surin ettei aikaa riittänyt enää ns Suurten Teosten suunnitteluun tai Kunnianhimoisen Romaanitekeleen työstämiseen, ja kuten SusuPetal jo sanoikin, tämä blogimuoto sopii sittenkin minulle paremmin. Välitöntä palautusta, rima ei ole korkealla (ehkä pitäisi nostaa hieman...) ja pääsee "julkisuuteen" heti.
VastaaPoista2007 ihanaa yllätystä alkavalle vuodelle ja hip hip pligaa !
=D