Nyt meni lehdistön vapaus

Helsingin Sanomat 27.5.2013, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Suurennuslasin alla Helsingin Sanomat ja kukka Mikael Pentikäiselle.

Jos päätoimittaja voidaan erottaa sanomalahdestä niin epämääräisin perustein kuin Mikael Pentikäinen erotettiin Hesarista, entä sitten toimittajat? Ja mitä iso lehti edellä, sitä pienet perässä.

Päätoimittajaa ja toimittajia saa arvostella, haukkua pahastikin, mutta heitä ei saa erottaa paitsi aivan äärimmäisen vakavista ja selvistä syistä. Muuten lehdistön vapaus on mennyttä. Nyt tunnen sääliä Hesarin toimittajia kohtaan.

Samaa tunsi varmaankin Pentikäinen toivoessaan, että toimittajat pitävät rivit suorina eli tukevat toisiaan. Mutta mitä he voivat tehdä?

Väliaikaiseksi päätoimittajaksi valitun Riikka Venäläisen lausunto TV-haastattelussa oli "walking on eggshells": hän ei uskaltanut sanoa yhtään mitään.

Suomalainen tyhmä kateus ja vahingonilo nostivat tietenkin heti päätään, kun kuultiin Pentikäisen erottamisesta. Uskon kuitenkin, että Pentikäisen kaltaiselle lahjakkaalle ja energiselle henkilölle löytyy entistä parempia työpaikkoja. Ennustaisin politiikkaa tai yliopistouraa.

Lukijana olen ollut erittäin tyytyväinen Mikael Pentikäisen kauteen. Kiitos, Mikael Pentikäinen! Kun yksi kukka kuihtuu, toinen on jo nupulla.





Kukka Mikael Pentikäiselle on samalla osallistumiseni tämän viikon makrohaasteeseen (106). Mikä muu sopii nyt paremmin suurennuslasin alle kuin tapaus Hesari, joka ensimmäisen kerran historiansa aikana erotti päätoimittajansa?
Tätä mieltä muut.

Sananvapauden ykkösmaassa vaietaan tai herjataan

Vaalit  näyttävät jakaneen taas  blogimaailmaa. Sitä tapahtui edellisten presidentinvaalien aikana ja niiden jälkeen. Äskeisten vaalien jälkeen on nähtävissä suoranaista lamaantumista. Poliittiset mannerlaatat siirtyivät, ja se aiheuttaa hämmennystä.

Vaikka Suomea ylistetään maailman ensimmäisenä maana sananvapaudessa, sananvapautta ei osata tai uskalleta käyttää. Toisessa ääripäässä haukutaan vastustajia ilman mitään harkintaa tai sitten on luotu uudet säännöt. Toisaalla jatketaan vanhaa suomettumisen ajan tyyliä, ylivarovaisuutta.

Politiikka on osa elämäämme. Se on mukana kaikessa, tavalla tai toisella. Pitäisi opetella puhumaan ja kirjoittamaan siitä avoimesti samalla antaen toisille oikeus olla eri mieltä.

Kuvassa: Äiti Eurooppa. Culturalpeadria network
Sebastian Munster Europa 1544 

Sananvapaus ja Internet

Kommentti Kemppisen blogiin: Lainsäädäntö on vanhentunutta. Internet tarvitsisi omat lakinsa. On oletettu, että se voi toimia ilman ylhäältä tulevia määräyksiä, mutta se on osoittautunut utopistiseksi ajatukseksi.

On ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää sananvapauttaan, keskustella ja väitellä, vaan turvautuvat herjaamiseen, nimittelyyn ja muuhun alkeelliseen kommunikointiin. Sellaista voi oppia sietämään, muutenhan voisi liikkua vain hyvin rajoitetulla alueella netissä. Monesti on vähän samanlainen tunne, kuin harppoisi keskiaikaisella kujalla, jonne on heitelty roskat ja tyhjennetty yöastiat. Sieltä voi kuitenkin löytää myös arvokkaita ja kiehtovia ajatuksia, jotka rikastuttavat elämää.

Aivan kaikkea ei voi suvaita. Silloin tarvitaan apua lainsäätäjiltä ja poliisilta. Yleensä tämä tosiasia tajutaan vasta sitten, kun "tuulee omaan otsaan".

Jonkinlainen kompromissi pitäisi saada, jotta säilytetään sananvapaus ja samalla edes alkeellinen kunnioitus toista ihmistä kohtaan riippumatta hänen rodustaan, uskonnostaan, kansallisuudestaan ja poliittisesta ajattelustaan.

Hei tämän blogin lukijat!

ClustrMaps arkistoi tilastoja ja kehottaa ottamaan talteen tilastotietoja. Tässä te olette kartalla, Blogisisko 3:n lukijat.

Blogisisko-blogi on jakaantunut teknillisistä syistä (= minun heikkojen teknillisten taitojeni vuoksi eli kun en osaa yhdistää niitä) kolmeen blogiin, ykköseen, kakkoseen ja kolmoseen, jota luet juuri nyt.

Ykkösessä oli ensimmäiset 10 kuukautta, optimistinen aika, jolloin kuvittelin, että blogit ovat sananvapauden tyyssijoja, kuin saippualaatikoita, joille noustaan ja kerrotaan, mitä ajatellaan. Näin ei kuitenkaan ole. Blogimaailma on aivan yhtä lailla klikkeihin ja puolueisiin jakaantunut kuin muukin maailma. Siitä huolimatta bloggaaminen on hauskaa.

Mutta hauskuus menee, jos ryhtyy olemaan mieliksi toisille bloggaajille ja lukijoille ja rajoittaa itse omaa sananvapauttaan. Yksityiset blogit ovat omia virtuaalikoteja, joissa kukin on emäntä ja isäntä talossaan. Ryhmäblogit ovat kuin klubeja ja yhdistyksiä, joilla on sääntönsä.

Pidän blogeja, jotta tulisi kirjoitettua spontaanisti ja säännöllisesti. Kirjoitan omalla nimelläni, jotta olen sanojeni takana. Mielipiteiden esittäminen omalla nimellä on todellista demokratiaa ja sananvapautta. (Nimimerkillähän voi tietenkin myös pitää omaa julkista salaista päiväkirjaansa, niin kuin jotkut tekevät jopa suurella menestyksellä.)Omalla nimellä kirjouttamalla tulee myös testattua blogimaailman todellista ilmapiiriä. Minun mielipiteeni politiikasta ja maailmankatsomuksesta eivät ole suomalaisen blogimaailman enemmistön suosiossa, siksi lukijamäääräni on romahtanut alkuajoista.

Keskusteluilmapiiri on kuitenkin vapautunut Suomessa huomattavasti niinä muutamina vuosina, joina olen Internet-keskusteluja seurannut. Nythän sanomalehdetkin kirjoittavat ennen "mahdottomina" pidetyistä aiheista. Lukija, olet ehkä huomannut, että aihepiirini eivät kuulu enää yhtä keskeisesti kuin ennen 'ihmisoikeudet', jotka merkitsivät minun blogissani nimenomaan Suomen lähimenneisyyden selvittämistä ja todelliseen demokratiaan ja ajatuksenvapauteen pyrkimistä. Niistähän kirjoitetaan ja puhutaan nyt kaikkialla. Meikäläinen voisi vaikka ryhtyä pelkästään nukketalo- tai käsityöblogin pitäjäksi.

Kiitos teille lukijat!

(Laitan lukijamääriä myöhemmin, kun olen ensin selvittänyt matkavalokuvaruuhkaani.)
No, tässähän se on:


Huom lisäys uuden karttakuvan tietojen mukaan: Koko vuosi eli 24.lokakuuta 2006- 24.lokakuuta 2007 oli 29 340 kävijää. Edelline päivä 110 kävijää. Kävijämäärä vaihtelee.

Lukijamääräni on pudonnut puoleen siitä, mitä se oli ennen presidentinvaaleja, todellista vedenjakajaa suomalaisessa blogimaailmassa.

Osittain asiaan vaikuttaa myös se, että minulla on useita blogeja. Olen joskus laskenut, että yhdessä päivässä saattaa niissä kaikissa olla yhteensä noin 600 kävijää. Suuri osa kävijöistä tulee tietenkin Blogilistan ulkopuolelta.

ClustrMaps -tilaston mukaan Blogisisko ykkösen, kakkosen ja kolmosen yhteinen kävijämäärä on 4500 kuukaudessa (1000 + 1130 + 2370) eli suunnilleen sama kuin Blogisisko 1:llä oli yksin alussa. Vanhana sosiologian opiskelijana koetan välillä silmäillä näitäkin tilastoja.

Miten tulla kohtuubloggaajaksi?

Photo: Beesi

Kerroin vuoden 2005 viimeisenä päivänä blogissani, että vuotta 2005 oli sanottu "bloggaajien vuodeksi".

Kysyin: Kuihtuuko bloggaaminen tämän jälkeen vai kasvaako se? Jatkuuko median kiinnostus blogeihin vai tuleeko blogistakin vain yksi kuluneista aiheista? Ja meidän bloggaajien kannalta tärkeä kysymys: Millä tavalla me jaksamme jatkaa bloggaamista alkuinnostuksen jälkeen? Miten säilyy bloggaamisen ilo?

Bloggaamisen utopiat ja todellisuus

Bloggaaminen on lisääntynyt kuluneena vuonna Suomessa. Joku bloginpitäjä varmaankin tulee esittämään siitä tilastoja. Mutta bloggaamisen ilo on ainakin minulta huomattavasti vähentynyt, ajoittain kokonaan kadonnut. Minulla oli nimittäin alussa utopistinen kuvitelma, että bloggaaminen olisi asia, joka yhdistäisi eri tavoin ajattelevia bloggaajia. Kuvittelin, että siinä toteutuisivat modernin demokratian ihanteet: todellinen sananvapaus, ajattelunvapaus, uskonnonvapaus ja toisen ihmisen henkilön kunnioittaminen. Mutta alkuinnostuksen - ja varsinkin presidentinvaalien - jälkeen jälkeen ihmiset ovat siirtyneet omiin klikkeihinsä. Eduskuntavaalit tulevat varmaankin olemaan erityisen kiihkeät ja vaikuttamaan myös blogeihin.

Olen käyttänyt kuluneen puolentoista vuoden aikana paljon aikaa bloggaamisen opettelemiseen ja blogien lukemiseen. Nyt pitäisi ruveta taas keskittymään muihin asioihin. Käytän sanomalehtiä hyvin kohtuullisesti, TV:tä en paljon ollenkaan. Osaisinkohan myös kohtuublogata?

Suomalainen bloggaaminen on aika addiktiivista joka-päivä-kirjoitus -bloggaamista. Jotkut ovat jo harventaneet tahtia. Olisiko yksi blogipäivä viikossa hyvä idea? Onko kenelläkään kokemuksia kohtuubloggaamisesta?

Kiitos kaikille bloggaajlle ja lukijoille!

P.S. Kuului juuri ensimmäinen ilotulitusraketin ääni sumuisessa ja sateisessa Helsingissä. Onnellista vuotta 2007!

Miten kirjoitat blogiisi?

Tämä on kommentti, jonka jätin äsken Mediaopettajan blogikirjoitukseen, jossa hän pyysi meitä muitakin kertomaan siitä, miten kirjoitamme blogeihimme. (Valitettavasti en saa linkkiä onnistumaan yhdistelmällä Firefox ja Blogger Beta.)Muutettu IE:hen.



Minulla on monenlaisia blogikirjoituksia.

Suurimman osan kirjoitan spontaanisti suoraan koneelle niin kuin tämän kommentin ja kommentit aina. Näin bloggaaminen on edes jossain määrin kuin keskustelua, jossa reagoidaan heti toisen puheenvuoroon.

Vain muutaman kerran olen hautonut jotain aihetta mielessäni päivän pari ennen kirjoittamista. Se on todella harvinaista.

Olen tallentanut joitakin vanhoja lehtikirjoituksiani yms. blogeihin. Siitä mainitsen erikseen kirjoituksen lopussa. Tarkoitukseni on koota ne joskus fiksusti johonkin, jossa ne säilyisivät.

Olen kadottanut kerran kaiken aineiston ihkauuden koneen hajottua. Siksi tallennan kuvat ja tekstit muualle, tietenkin myös levyille.

Blogilista on tarpeen, jotta saa tietää blogien olemassaolosta. Tilaajien kerääminen johtaa itsesensuuriin, joka on täysin vastoin bloggaamisen ideaa: ajatuksenvapautta ja ilmaisuvapautta.

Parasta blogeissa on mielestäni lukijan kannalta nimenomaan se, että saa tutustua erilaisten ihmisten maailmankuvaan.

Sallittuja ja kiellettyjä aiheita

Kuva: Anna Amnell

On ollut pitkästä aikaa mahdollisuus lukea blogeja. Kaikkea kiinnostavaa löytyy, Annilta hyvä kalaresepti ja viehättävä tunnustus lempikirjoista, Hanhensulalta nolostunut tunnustus "sokkotreffeistä" Saaran kanssa jne. Hanhensulkaa on paheksuttu, mutta luulen, että hän häkeltyi Saaran nuoruuden ja kauneuden edessä ja tunsi olevansa "vain" tavallinen keski-ikäinen mies. Sanat katosivat hänen suustaan.

Sun äitis sanoo blogimaailmassa liikkuvaa kirjallisuuskyselyä - johon Annikin vastasi - ("kirjallisuusmeemiä") suorastaan "kuolemansuudelmaksi". Kirjoittajan täytyy olla ylenpalttisen varovainen, mikäli haluaa säilyttää kansansuosion. Sun äitis sanookin "rajanneensa [esimerkiksi] uskonnon pois" bloginsa aihepiireistä.

Sen on täytynyt tapahtua aivan äskettäin, sillä vielä tämän vuoden tammikuussa hän kirjoitti Kulmakoulusta, jota hänen vanhempansa ja sukunsa kävivät. Kaikki helsinkiläiset tiesivät, että Kulmakoulu oli teosofien koulu. Ja samaa kertoo myös Sun äitis. Ja teosofia on uskonto, jolla on juuret Idän uskonnoissa.

Mikä on sananvapauden hinta suomalaisessa blogimaailmassa?

Photo: Freefoto.com
Sen jälkeen kun kirjoitin 14.1.2006 kannattavani Sauli Niinistöä presidentinvaaleissa, kävijämäärä blogissani on laskenut. Ensimmäisinä kuutena kuukautena oli noin 3850 käyntiä kuukaudessa, mutta viimeisinä
kolmena vain 2260. Välillä minulla oli kyllä parin viikon bloggaustauko kirjoitustöitteni vuoksi, mutta ihmeekseni en huomannut silloin mitään suurempaa vähennystä - ihmiset lukivat nähtävästi vanhoja kirjoituksiani.

Voisin sanoa, että sananvapauden hinta on noin 1590 käynnin lasku kuukaudessa tässä blogissani. Sehän on vähän, sillä on edelleen maita, joissa sananvapauden hintana on virasta erottaminen, kidutus, mielisairaalaan joutuminen, lasten menetys, maasta karkotus ja jopa hengenmenetys.

Minä arvasin tämän asian, mutta vanhana, siis entisenä sosiologian opiskelijana (laudatur-seminaari käyty Kullervo Rainion oppilaana), halusin myös kokeilla. Suomalainen bloggaaja saa kirjoittaa krapulasta, oksentelusta, pettämisestä, mutta hänen suosionsa ei laske. Hän saa olla vasemmistoliittolainen, vihreä tai demari. Ovatko suomalaiset bloggaajat ja blogien lukijat siis enimmäkseen vasemmalta? Siinä olisi jollekin tutkimusaihe.

Hyvää kevättä kaikille bloggaajille sukupuolesta, maailmankatsomuksesta ja puolueesta riippumatta. Luen teitä kaikkia sen verran kuin ehdin. Voikaa hyvin!