keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2008

A.S. Byatt vierailulle Suomeen

A.S. Byatt on ollut jo monta vuotta eräs lempikirjailijoistani. Pidän hänen romaaneistaan ja erityisesti kirjasta, jossa hän keskustelee kirjallisuudesta psykoanalyytikko Ines Sodrén kanssa.

Mitä merkitsee lapsuus ja vanheneminen naislukijalle ja -kirjoittajalle? A.S. Byatt kirjoittaa, että keski-iässä hän alkoi kirjoittaa preseksuaalisesta minästään ja postseksuaalisesta minästään, siis lapsuudesta ja vanhenemisesta. Hän kirjoittaa, että 30-40 -vuotiaana ihmissuhteiden verkosto merkitsi paljon. Mutta viisikymppisenä iloitsee siitä, että on saanut omaa aikaa, sellaista hyvää yksinäisyyttä, jota kaipasi lapsena ja nuorena yhteisöllisyyden ja kaiken touhun rinnalle. (Byatt ja Sodré: Imagining Characters

(Tämä kohta on osa eräästä alustuksestani Kiiltomadon keskusteluun vuonna 2004)

Parnasson blogi kertoo, että Byatt on tulossa vierailulle Suomeen. Kuka tietää, milloin?

Varmaankin Teos, joka julkaisee Byattin teoksen "Possession" suomeksi huhtikuussa 2008 nimellä Riivaus

Olen pitänyt jo monta vuotta Byattin kirjoista. "Possession" on eräs lempikirjojani. Sen voisi sanoa edustavan post-postmodernismia. Kirjan miespuolinen päähenkilö astuu postmodernismin toivottomuuden yli optimismiin.

"Riivauksessa" on lukemista ja tutkimista moneksi kerraksi. Pidän kovasti myös elokuvasta.

Possession (elokuva)

Possession Summary

Kunnioitan jo edeltä käsin suomentajien työtä.

Lisäys:
Englantilainen A S Byatt esiintyy Jyväskylän Kirjamessuilla 12. huhtikuuta. Entä Helsingissä?

Lisäys. Tänään 10.4.Helsingin Sanomat: A.S. Byattin eli Dame Antonian vierailu on peruuntunut, sillä kirjalija on joutunut selkäleikkaukseen.
Lue myös
Suvi Ahola: Tutkija taikoi kirjojen 1800-luvusta verenkarvaista proosaa. HS/Kulttuuri 10.4.2008
Ahola kirjoittaa: "romaani haastaa liki kaikki 1900-luvun lopun kirjallisuudentutkimuksen teoriat: psykoanalyysiin pohjautuvan feminisimin, postmodernismin, dekonstruktion."
Jukka Koskelainen: Nuoret oppineet vanhojen tekstien pauloissa. HS/Kulttuuri 104.2008.
Koskelainen ei käsittele (käsitä?) ollenkaan sitä, että kyseessä on postmodernismin jälkeinen eli post-postmoderni teos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti