Kalevalan päivä on myös suomalaisen kirjallisuuden päivä. En osaa kuvitella elämääni ilman kirjoja. Tutustuminen kirjallisuuteen alkoi siitä, kun minulle luettiin mummolassa Maamme-kirjaa ja muita tätini ja enoni vanhoja koulun lukukirjoja pärevalossa ja jatkuu edelleen, kun luen kirjoja myös Internetistä ja varmaankin kohta myös pienestä lukulaitteesta (iPod Touch), jollainen pojallani jo on ja jonka ostamista suunnittelen itsekin luettuani muutaman runon pienestä kuvaruudusta. Kirjaston voi kantaa käsilaukussa tai taskussa.
Kirjasto oli kouluvuosina toinen kotini ja naapurissa asuvan toimittajan ullakon kirjat aarreaittani. Sain lukea mitä halusin ja luin yleensä kaiken, mitä sain käsiini. Onneksi sekä kirjastolla että toimittajanaapurilla oli jonkinlaiset laatukriteerit. Kirjastossa asetettiin rajoituksia myös siihen, montako kirjaa sai lainata ja miltä osastolta. Jouduin lukemaan pitkään pelkästään lastenosastolta ikäni vuoksi, vaikka olin ullakkokirjastossani lukenut esimerkiksi Balzacin ja Dumas'n kirjoja ja joukon salapoliisiromaaneja. Olen kiitollinen kaikille kirjailijoille, jotka veivät minut mukanaan seikkailuihin ja toisiin maailmoihin.
Kiitollisuudesta syntyivät myös omat kirjani. Kirjat rikastivat minun maailmaani, muuttivat sen. Kalevalan päivä on minulle myös henkilökohtainen juhlapäivä, sillä oli Kalevalan päivä, kun minulle soitettiin, että ensimmäinen kirjani julkaistaan. Ajattelin silloin, että kirjoitan vain yhden kirjan, mutta näyttää olevan niin, että kirjojen tekemisellä ei ole loppua.
Minäkin luin nuoruudessani paljon Jousisarjan historiallisia romaaneja, jotka tempasivat mukaansa. Myös 14 ikäisestä lähtien luin Carl Crimbergin kansojen historiaa, jotka ostin ja luin osa osalta (22) koko sarjan. Historiaa kirjoittavat kiinnostavasti ja mukaansa tempaavasti ne ketkä sen taidon osaavat. Mielestäni historialliset romaanit eivät koskan vanhennu, vaan ne ovat aina yhtä "ajankohtaisia".
VastaaPoistaRomaaneista alkunsa saanut nuoren kiinnostus voi johtaa myös muuhun historian kiinostukseen...
Onnittelut sinulle Anna, että sinun työsi ansiosta kasvaa taas uusia sukupolvia, jotka jatkavat historian lukemista ja kirjoittamista eteenpäin.
Aili,
VastaaPoistakiitos kauniista sanoistasi. Toivon Sinulle kirjallista ja viihtyisää Kalevalan päivää!
"Laadusta" en ymmärrä mitään, sellaista oli kirjastoissa 1970-luvulla, onneksi ajat muuttuneet.. Sarjakuvatkin kuuluvat aikuisten sekä lasten hyllyihin nykyään, yliopistolla on kursseja huvikirjallisuudesta.
VastaaPoistaP.S.
VastaaPoistaKivasti kirjoitit noista uusista mahdollisuuksista. Itse en tykkää kuunnella kirjoja, mutta taskussani on sellainen pieni tulitikkuaskin kokoinen kone, saisin kirjastosta ilmatteks lataa kirjoja siihenkin.. (Dyslektikot saavat yliopistolla oppikirjat ääni-muodossakin)
Hannele,
VastaaPoistaehkä oliisn erilainen ihminen jos naapurin vintti olisi ollut täynnä Barbara Cartlandia. Kyllä meillä on sarjakuvia ollut kotonakin, Tinttiä Asterixia, Valeriania ja tietenkin Aku Ankkoja.
Muutto isosta asunnosta pieneen on saanut minut arvostamaan kaikkea vähän tilaa vievää.
Tulin uteliaksi, en ole kuullutkaan Barbara Cartlandista :) Täytyypä katsoa kirjastosta.. kuukirjaa löytyy Göteborgista.
VastaaPoistaErilainen ihminen voi tulla myös lukemalla Grimmin satuja, Zolan kuvauksia uskottomuudesta ja murhasta, Voltairen Candide on melko väkivaltainen, ei ihan lastenkirja.. vaikka laatua tietysti.
Luin toki mainitsemasi kirjat, mutta vasta sitten kun sain lukea aikuistenosastolta.
VastaaPoistaTaisin lukea Grimmin satuja vasta omille lapsilleni. Heidän kanssaan kävimme läpi ääneen lukien eri maiden sadut, paksuja kokoelmia, myös antiikin legendat ja Raamatun kertomukset jne. Uskoisin, että he tunnistavat taidemuseoissa maalauksia ja veistoksia katselleessaan, kuka kuka kukin on.
niin, monta leffaa ei ole, jossa ei jotain löydy raamatusta.
VastaaPoista