Kahvissa on se hyvä puoli, että sen kanssa ei tarvitse välttämättä syödä mitään. Ei tarvitse maitoa eikä makeutusainettakaan. Olen jotenkin orpo kahvikulttuurissa, sillä en pidä suomalaisittain kermasta ja pikkuleivistä kahvin kera. Join ensimmäisen kupin kahvia vasta aikuisena ja valvoin seuraavan yön. En ole oppinut myöhemmin juomaan mitään muotikahveja, lattea ynnä muuta. Olen alkanut juoda kahvia viime aikoina terveydellisistä syistä. Sen pitäisi olla hyväksi nimenomaan naisille. Yksi kuppi ei taida kuitenkaan riittää.
Kun asuimme Kyproksella, en tottunut kahviin sielläkään. Ruokakauppias tarjosi sitä aina pienen kupillisen miehelleni, jotta hän sai istua plataanipuun alla muiden miesten kanssa ja odottaa, että olin tehnyt ostokseni. Nikosialaiset miehet taputtelivat miestäni olkapäähän ja sanoivat: "Älä sure, nuori mies, vaikka sinulla on vain kolme lasta. Kyllä sinä ehdit saada vielä monta lasta lisää. " Lapsille ja minulle kauppias antoi karamalleja. Tämä kyproksenkreikkalainen mies puhui täydellistä englantia, sillä hän oli ollut aikaisemmin työssä brittien kanssa. Pohjois-Amerikassa juotiin mukeittain laihaa kahvia päiväkaudet. Pankkivirkailijoilla ja opettajilla oli kahvimuki työpöydällään. Olen nähnyt lehtikuvam, jossa eräs kuuluisa amerikkalainen näyttelijätär, Gwyneth Paltrow , taluttaa lastaan päiväkotiin kahvimuki toisessa kädessä.
Kaipaan teetä, jota join ennen monta kupillista päivässä. Juon aina teen maidon kanssa, tapa jonka opin englantilaiselta lastentarhanopettajalta, jonka puolipäiväavustajana olin pari vuotta opiskeluaikana. Lapseni sanovat, että "englantilainen lapsuus" on heille tuttu, vaikka puhuinkin omien lasteni kanssa suomea silloinkin, kun asuimme Kanadassa. Kiinalaiseen teehenkään en ole tottunut vaikka lapseni juovat sitä mielellään.
Onko tuo yhdistelmä kahvi ja leipäjuusto lappalainen tai erämiehen kahvit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti