Äiti
Tunnen velvollisuudekseni ja oikeudekseni kirjoittaa, että tuo väite ei tunnu todelta sen mukaan, mitä olen kokenut ja nähnyt.
Varhaisesta lapsuudesta asti muistan aikuisten ilmeet heidän seuratessaan lapsia, minua tai muita. Mikään ei saa aikuisen kasvoja säteilemään samalla tavalla kuin pieni lapsi, joka on juuri oppinut kävelemään, lapsi joka antaa omatekoisen kortin tai lahjan vanhemmilleen, keskittyy täysin leikkiin.
Opiskeluaikana näin ilon, jolla vanhemmat tulivat hakemaan lapsiaan puolipäivätarhasta, jossa olin työssä useita vuosia, kun hankin siten opiskelurahat.
Mieheni on kertonut, että nuorena miehenä hän luuli, että ei pitäisi lapsista. Hänelle oli suunnaton yllätys, että hän rakasti lapsiaan, ja nämä toivat hänen elämäänsä suuren onnen.
Kun ensimmäinen lapseni syntyi, ja näin hänen kasvonsa, tajusin, että halusin hoitaa itse hänet ja muut tulevat lapsemme. Se merkitsi meille suuria taloudellisia vaikeuksia niinä vuosina, jolloin olin kotiäiti. Emme voineet koskaan hankkia omaa asuntoa, autoa, ulkomaanmatkoja, hienoja vaatteita, juhlia.
Saimme sen sijaan onnelliset vuodet, jolloin elimme tavallaan uuden lapsuuden omien lastemme kanssa. Luimme yhdessä kirjoja, ja näin maailman lasten kirjallisuus tuli perin pohjin tutuksi. Kuuntelimme yhdessä musiikkia, lapset kävivät soittotunneilla. Olimme yhdessä ulkona, kun opetimme lapset uimaan, luistelemaan ja hiihtämään.
Melkein neljän vuoden ajan mieheni oli koti-isä ja jatko-opiskelija ja minä elätin perheen. Se oli lastemme koulun rehtorista niin järkyttävä tilanne, että hän sanoi, että meidän lasten täytyy päästä heti vapaaoppilaiksi (he kävivät koulua, jossa oli siihen aikaan lukukausimaksut jo alaluokilla), vaikka todellisuudessa hankin enemmän kuin mieheni oli hankkinut, sillä tein kahta työtä kieltenopettajana.
Siirtyminen työelämään oli tapahtunut vähitellen. Ensin olin sijaisena kouluissa lyhyitä aikoja, ja äitini kävi hoitamassa lapsia sen ajan.
Tänä aikana maailma muuttui niin paljon, että yhden ihmisen palkalla ei tullut enää millään toimeen. Yhteisverotus oli poistettu. Lapsiperhe ei saanut mitään muuta tukea kuin lapsilisät. Vähitelleen oletettiin, että vanhemmat antavat lapsensa valtion hoidettaviksi - asuimmehan Neuvostoliiton naapureina. Lisäksi naisasialiike korosti siihen aikaan vain naisten ansiotyössäoloa unohtaen kokonaan naiset jotka tekevät työtä kotonaan. Kotiäidit olivat jääneet kaikin tavoin ilman yhteiskunnan henkistä tai aineellista tukea. Heillä on nyt pienet eläkkeet "kiitoksena" yhteiskunnan puolesta tehdystä työstä.
Nyt on vallalla hedonismin aika, ja lapset unohdetaan. Onneksi Suomeen muuttaa muualta ihmisiä, jotka arvostavat perhettä ja lapsia. Mutta kyllä nytkin löytyy lapsia arvostavia ihmsiä. Monet heistä miehiä. Lue seuraavaa keskustelua, joka jäi ehkä joulua ennen huomaamatta.
Lapset ja onnellisuus -kirjoitus ja keskustelu, jossa esitettiin paljon vastakkaisia mielipiteitä.
HS:n toimittaja herjasi kotiäitejä 1970-luvulta tuttuun tyyliin.
Lapsettomat saavat elää helpompaa ja itsekkäämpää elämää kuin perheelliset. Äidin on aina ensiksi ajateltava omaa perhettään ja sitten vasta itseään. Uskon kuitenkin, ettei itsensä ajattelu tee ketään niin onnelliseksi, kuin omien lasten ja lastenlasten syntymä ja kasvaminen.;)
VastaaPoistaOikeein hyvä kirjoitus, Anna<3
Lapset ovat olleet ja ovat edelleen parasta meidän elämässämme. Heitä ei voi verrata mihinkään muuhun asiaan.
VastaaPoistaVarmastikin jokainen on onnellisin saadessaan elää sellaista elämää, jota on itselleen toivonut - oli se sitten lasten kanssa tai lapsettomana. Yhdelle sopii yksi, toiselle toinen, ja onneton on se joka ei saa toteuttaa itseään sillä tavalla joka on juuri hänelle sopivin ja mielekkäin tapa.
VastaaPoistaNäinhän on ihanteellista, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.
VastaaPoistaLapsen saamisessa on se erikoinen puoli - tai on ollut ainakin näihin aikoihin asti ainakin naisella - että lapsia voi saada vain tiettyyn ikään asti. Liian usein kuulee naisista, jotka katuvat myöhemmin katkerasti sitä, että eivät hankkineet lapsia nuorina.
Mikäli ymmärrän, on jo mahdollista saada munasolujaan talteen ja käyttää niitä sitten, kun on sopiva aika.
Se olisi hyvä asia myös Suomessa. Nykyään naiset uhraavat nuoruutensa työelämälle ja havahtuvat haluamaan lasta vasta sitten, kun se on liian myöhäistä.
Suomessa suhtaudutaan lapsen hankkimiseen paljon tiukkapipoisemmin kuin monissa muissa maissa. Yhteiskunta valvoo vielä ihmisiä liian paljon. Vaikuttaa jossain määrin totalitarismilta.
"Liian usein kuulee naisista, jotka katuvat myöhemmin katkerasti sitä, että eivät hankkineet lapsia nuorina."
VastaaPoistaJuu, minäkin jaksan hämmästellä, miten usein kuulee naisesta joka kuvittelee saavansa "kaiken" ja vielä itse laatimallaan aikataululla. Sitten kun 40+ iässä löytyy vihdoin aikaa lapselle, voi ollakin vaikeaa tai mahdotonta enää saada sitä.
En tietenkään tarkoita että lapsia kannattaisi tehdä, vaikka ei kokisi niitä (vielä) haluavansa, ihmetyttää vain miten hatarat perusbiologian tiedot voi olla muuten fiksuilla, koulutetuilla naisilla.
Sitten on toki niitäkin, jotka on jo varhain tienneet, että eivät kaipaa äitiyden kokemusta lainkaan, ja heille se todella on oikea valinta läpi koko elämän :)
On naisia, jotka saavat lapsia vielä 50-vuotiaina. Se on tietenkin harvinaista tavallisella tavalla, ei kuitenkaan mahdotonta. Kaikki on hyvin yksilöllistä.
VastaaPoistaMinun mielestäni yhteiskunta käyttää nykyään naisia hyväkseen työmuurahaisina. Naisia suoraan sanoen narrataan olemaan pelkkiä työntekijöitä ja kuluttajia. Siinä nainen on ahneen kapitalismin ja ihmisarvoa polkevan kommunismin puristuksessa (kummassakin aatteessa on toki muitakin vivahteita).
Niinpä. Siksi jokaisen - niin naisen kuin miehenkin (heitäkin narrataan!) - pitäisi pysähtyä hetkeksi miettimään, elääkö tavalla joka tuntuu oikealta, vai seuraako vain jotain ulkoapäin annettua kaavaa.
VastaaPoistaToisaalta myös äitiys on vahva normi ja naiseen ulkoapäin kohdistuva oletus, johon moni ryhtyy vain siksi "kun niin on aina tehty", ja joskus ilmenee että sitäkin valintaa olisi kannattanut pohtia hiukan tarkemmin.
Silti pidän nykytilannetta parempana kuin historian aikoja, nykyään naisilla on kuitenkin mahdollisuus tehdä todellisia valintoja omassa elämässään - se on sitten itsestä kiinni, kuinka tarkasti valintansa harkitsee. On pienempi paha tulla narratuksi kuin pakotetuksi.
En osaa sanoa, mikä on parempi menneisyys vai nykyisyys tässä asiassa. Aina kaikki riippuu kuitenkin eniten ihmisestä itsestään ja hänen lähipiiristään.
VastaaPoistaIlkimysten ja häiriköiden kanssa on aina kamalaa, olipa kotona tai töissä. Mukavien ihmisten kanssa kaikki sujuu, opitaan tekemään kompromisseja ja toiminaan yhdessä.
Minä olen valtavan kiitollinen miehelleni siitä, että hän ymmärsi, että halusin olla kotiäiti, vaikka kaikki hänen sukunsa naiset olivat virkanaisia. Tunnen naisia, joiden aviomiehet halusivat vaimonsa hankkivan rahaa, jotta herralla oli hieno auto yms. Niin vaimo raahasi kauppakasseja ja lapsia kodin ja työn väliä bussilla kulkiessaan.
Lisättäköön, että myös vanhoina aikoina, esimerkiksi 1500-luvulla, jota tunnen, naisilla oli mahdollisuus toteuttaa itseään myös liikenaisina, taiteilijoina jne. Euroopassa oli niin monta naishallitsijaa, että jotkut miehet hermostuivat.:)
Päivi Setälän renessanssiluennot ja -kirjat avasivat realistisemman kuvan siitäkin ajasta kuin joidenkin äärifeministien väitteet.
Myöskin Viktorian ajan naisilla oli paljon vaikutusvaltaa. He olivat samanlaisia kuin meidän ajan diplomaatit.
Todellisuudessa nykyaikanakin vain korkeasti koulutetuilla ja varakkailla naisilla on valtaa ja valinnan mahdollisuuksia. Muiden tilanne on ehdottomasti huonompi kuin entisajan puuhakkailla perheenäideillä, joilla oli kunnon mies. He vaikuttivat olemalla "konsultteja" miehilleen, pojilleen, vävyilleen, lapsenlapsilleen, joihin heillä oli läheisempi suhde kuin nykyajan naisilla on omaisiinsa.
Naiset vaikuttivat ennen samalla tavalla kuin esimerkiksi nykyajan diplomaatit.
Katson ja kuuntelen samalla TV:tä ja juttelen Prisman luonto-ohjelmasta mieheni kanssa. Tulee hajamielisyysvirheitä kommentteihin.:)
VastaaPoista"Lisättäköön, että myös vanhoina aikoina, esimerkiksi 1500-luvulla, jota tunnen, naisilla oli mahdollisuus toteuttaa itseään myös liikenaisina, taiteilijoina jne."
VastaaPoistaNiin tarkoitin asiaa lähinnä siitä näkökulmasta, että nykyaikana nainen voi vapaasti valita, ryhtyykö äidiksi vai ei, en niinkään tuota työelämäpuolta. Ja että ketään ei pitäisi pakottaa vastoin tahtoaan - ei äitiyteen, eikä myöskään lapsettomuuteen - vaan näin suuressa asiassa päätöksen tulisi olla (jo lapsen hyvinvoinninkin kannalta) ensisijaisesti sisäsyntyinen.
Kenties lapsettomuus vapaaehtoisena valintana on ollut joillekin naisille mahdollista myös menneinä aikoina, mutta luultavasti vaati huomattavasti suurempaa tuulimyllyjä vastaan taistelemista kuin nykyaikana.
lue myös tämä
VastaaPoistaLasten vihaaminen (tai karttaminen) on yksi rasismin muoto
http://blogisisko.blogspot.com/2012/01/kommenttini-lasten-vihaaminen-on-yksi.html
Lisäys ja kommennti Anulle: Luostari on ollut yksi vaihtoehto. Jotkut tarmokkaat naiset halusivat sen avulla uran ja vaikutusvaltaa. Siinä täytyi olla alkupääomaa, sillä luostarikin halusi esimerkiksi keskiajalla "myötäjäiset". Abbedissat olivatkin yläluokkaa, köyhät naiset palvelijoina luostareissa.
VastaaPoistaKanadassa Quebecissä luostari oli vielä 1900-luvullakin nimenomaan köyhien tyttöjen mahdollisuus korkeaan koulutukseen.
Samaa on ollut muissakin kulttuureissa ja uskonnoissa, siis vapaaehtoistakin naimattomuuden valintaa.
Nykyaikana äitiys ja varsinkin kotiäitiys on tehty entistä vaikeammaksi.