Lue muitakin kommentteja Hajanaisia ajatuksia
Kommenttini:
Kirjailijan pitäisi tuon mukaan olla jonkinlainen kuriositeetti, kiinnostava näyttelyesine, josta ei lähde ääntä, jos sitä kritikoidaan. Yllättävä mielipide Mazzarellalta. Ymmärsinköhän oikein?
Pitääkseni yllä jonkinlaista ruotsin ymmärtämistä luen joka päivä HBL:ää ja olen huomannut, että ruotsinkieliset ovat hyvin suvaitsevaisia, suvaitsevaisempia kuin suomenkieliset. Siinä mielessä toivon, että olisin syntynyt ruotsinkieliseksi. Myös englantilaisissa kirjailijalehdissä hyväksytään erilaisuus, mutta Suomessa " taas medialle eivät kelpaa kaikki persoonat" kuten Helmi-Maaria kirjoittaa kommentissaan.
2. kommentti
Karmea totuus lienee se, että suurin osa tunnetuista kirjailijoista on tunnettuja vain siksi koska ovat tunnettuja. Heidän kirjojaan ei lueta. He tavallaan kuluvat julkisuudessa. Näin on käynyt nähtävästi jo Sofi Oksaselle, joka on loistava kirjailija.
Vähän sama ilmiö kuin Muumi-tuotteissa, joita on jo liikaa esillä. Kyllästytään mediaryöpytykseen. Sitten menee lapsi pesuveden mukana eli hyvät kirjat jäävät lukematta.
3. kommentti
Aplodit täältäkin! Todella kunnioitettavaa!
Eräs kommentoija [Aili] toi blogissani mukaan termin 'megajulkisuus'.
Megajulkisuus saa monien elämän sekaisin, varsinkin kun osa mediasta kertoo, mitä haluaa. Totuudesta ei välitetä. Varsinaista postmodertnia tiedottamista, lehtien "oma totuus".
Jotkut kirjailijat ihme kyllä kestävät siinäkin leikissä. Esim Jari Tervo. Tervo on entinen toimittaja, hänen vaimonsa erittäin tervejärkinen ihminen. He hallitsevat median, menevät sen edelle. Se on heille onneksi.
Pitääkseni yllä jonkinlaista ruotsin ymmärtämistä luen joka päivä HBL:ää ja olen huomannut, että ruotsinkieliset ovat hyvin suvaitsevaisia, suvaitsevaisempia kuin suomenkieliset. Siinä mielessä toivon, että olisin syntynyt ruotsinkieliseksi. Myös englantilaisissa kirjailijalehdissä hyväksytään erilaisuus, mutta Suomessa " taas medialle eivät kelpaa kaikki persoonat" kuten Helmi-Maaria kirjoittaa kommentissaan.
2. kommentti
Karmea totuus lienee se, että suurin osa tunnetuista kirjailijoista on tunnettuja vain siksi koska ovat tunnettuja. Heidän kirjojaan ei lueta. He tavallaan kuluvat julkisuudessa. Näin on käynyt nähtävästi jo Sofi Oksaselle, joka on loistava kirjailija.
Vähän sama ilmiö kuin Muumi-tuotteissa, joita on jo liikaa esillä. Kyllästytään mediaryöpytykseen. Sitten menee lapsi pesuveden mukana eli hyvät kirjat jäävät lukematta.
3. kommentti
Aplodit täältäkin! Todella kunnioitettavaa!
Eräs kommentoija [Aili] toi blogissani mukaan termin 'megajulkisuus'.
Megajulkisuus saa monien elämän sekaisin, varsinkin kun osa mediasta kertoo, mitä haluaa. Totuudesta ei välitetä. Varsinaista postmodertnia tiedottamista, lehtien "oma totuus".
Jotkut kirjailijat ihme kyllä kestävät siinäkin leikissä. Esim Jari Tervo. Tervo on entinen toimittaja, hänen vaimonsa erittäin tervejärkinen ihminen. He hallitsevat median, menevät sen edelle. Se on heille onneksi.
Totta varmaan on, että megajulkisuus kuluttaa nopeasti ihmisen julkisuusarvoa ja hänen kiinnostavuuttaan...
VastaaPoistaMinusta nuo arvioisi ovat oikeaan osuneita!
Oikein hyvää torstaipäivää sinulle, Anna<3
Aili,
VastaaPoistanimenomaan megajulkisuus. Hyvä kommentti!
Mielestäni on erittäin hyvä, että media huomioi kirjailijoita ja tekee haastatteluja. Julkaiseehan monetkin lehdet kirja-arvioita pyytämättä niistä maksua kirjailijalta. Mainosta nekin ovat.
VastaaPoistaKaikenlaisiin naistenlehtiin ei kirjailijan tarvitse mennä! Mutta yleensä toimittajan tekemät hastattelut ovat ammattitaidolla tehtyjä. Mitä siis niitä kaihtamaan. Lisäksi haastateltava voi pyytää jutun nähtäväkseen ennen sen julkaisemsita.
Media valisee tietysti kiinnostavia persoonia kuten Oksanen, Heli Laaksonen tai Tervo. Oma lukijakuntansa on lehdilläkin. Esikoiskirjailijoitakin usein haastatellaan; olen lukenut monta esikoisrunoilijan haasattelua ja ilman niitä en olisi kuuna kullan valkeana moneenkaan runokirjaan tarttunut.
Kun on tarpeeksi tunnettu kirjailija, ei enää tarvitse kumarrella ketään kuten on nähty Sofi Oksasesta.
Tietysti liika on liikaa: kustantamot kierrättävät kirjailijoitaan esittelemässä kirjojaan kirjakaupoissa ja kirjamessuilla. Ilmeisesti tämä on osa kirjailijan työtä, kai kustamtamo maksaa matkakulut ja hotelliyöpymiset yms.
Kirjailijalla on vapaus näyttää itsestään hyvät tai huonot puolet. Kamalinta kai olisi se, jos media vaikenisi?
Useimmista kirjailijoista on haastatteluja ja kirja-arvostelujakin niin harvoin, että jokainen tilaisuus ilahduttaa. Haukutkin kirja-arvosteluissa voivat olla hyödyksi, pahimmat kuin lantaa ruusuille.:)
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.com/2010/09/voiko-kirjallisuuskritiikki-olla.html