Aiheena on rakkautta peltipurkissa. Laajennan sen peltihökkeliksi.
Sama kuva suuressa koossa
Ensimmäiset näkymät Belgradista olivat lohduttomat toukokuussa 2010, kun saavuimme sinne junalla Zagrebista. Ihan ensimmäiseksi näimme laajan hökkelikylän, jonka pihoilla roskakasojen välissä juoksenteli paljon lapsia.
Samaa jatkui pitkään. Tämä kuvassa oleva näkymä tuli myöhemmin. Narulla kuivuu pyykki, kylässä liikkui nuoria terveen näköisiä ihmisiä. Kaikki eivät olleet romaneja.
Ensimmäinen ajatus oli: miksi he eivät siivoa ympäristöään?
Heidän ongelmistaan kirjoitetaan nykyään, ja viimeksi kerrottiin lehdessä, että he ovat joutuneet muuttamaan pois jonnekin muualle.
Ihminen on aika toivoton, kun on puutetta kaikesta.
VastaaPoistaVertailu niihin joilla on elämä hallinnassa lisää entisestään tarpeettomuuden tunnetta.
Miksi näin on ? Sitä kyselen usein mielessäni.
Minua yllätti se, että noilla pihoilla liikkuneet ihmiset näyttivät hyvin nuorilta, reippailta, terveiltä Näytti siltä kuin he eivät kuuluisi siihen ympäristöön. Ihmiset eivät näyttäneet toivottomilta. Näkymässä oli jokin ristiriita. Kerron vain, miltä minusta näytti. En kuvannut heitä.
VastaaPoistaKuvaan yleensäkin harvoin ihmisiä, yleensä vain julkisesti esiintyviä. Pitäisi kai kuvata enemmän ihmisiä, mutta en halua häiritä heidän yksityiselämäänsä, vaikka laki sallii kuvaamisen julkisilla paikoilla.
Ehkä on lottovoitto, kun on syntynyt Suomeen!
VastaaPoistaMaailmassa on paljon eriarvoisuutta, josta emme suomalaisina tiedä paljoakaan.
Kapitalismilla on monet kasvot.
VastaaPoistaKapitalismilla! Eiköhän romanien ja muidenkin romanialaisten kurjuus ollut huipussaan kommunismin aikana? Ja kapitalistitko rakensivat Belgradin talohirviöt?
VastaaPoista