Kommentti blogikirjoitukseen, jolla on ristiriitaiselta vaikuttava nimi Pakotin itseni sohvalle:
Mielenkiintoinen kirjoitus. Ei ole helppoa löytää tasapainoa tuossa asiassa.
Joillakin ihmisillä on kyky hoitaa miltei robottimaisen säännöllisesti arjen rutiinit, toiset vatvovat pikkuasioitakin. Jos on säännöllinen työ, syntyy pakostakin selkeä runko päivälle. Mutta luovassa työssä joutuu tekemään koko ajan valintoja.
Jo opettaa luovaa kirjoittamista, tiettyjen julkisen keskustelun aiheena olevien kirjojen lukeminen on käsittääkseni työtä ihan niin kuin toimittajalle, joka tekee siitä kirja-arvostelun. Me muut olemme vapaita jättämään hyvällä omallatunnolla kesken kirjan, josta emme pidä.
Lukaisin tuon Kirsti Ellilän jutun;))
VastaaPoistaKätilö on ehkä inhottavin kirja, jonka olen lukenut, ja loppuun asti. Meni kuukausi toipuessa!
Nyt jätin kesken Myrkynkeittäjän, tekijää en muista. Alku oli jo kauhea, en lukenut kuin ensimmäisen luvun.
Joo ne kaapit, pitääköhän palkata pojan vanhin lapsi, kyseli käydessään töitä...;))
Mukavaa viikonloppua, Anna!<3333
No, ei ihme, että Kirsti tuskailee sen kirjan kanssa.
VastaaPoistaTulee mieleen tunnetun kirjoittamisen opettajan John Gardnerin neuvo, että kirjailija saa tehdä mitä hyvänsä paitsi saada lukija tuntemaan kuvotusta. Mutta onko tämäkin sääntö tullut vanhanaikaiseksi?
Mutta ei meidän ole onneksi pakko lukea kirjoja, joista emme pidä eikä katsoa TV-ohjelmia, jotka kuvottavat.
Katja Kettu taitaa kuulua oikeisiin piireihin.
VastaaPoistahttp://www.skp.fi/2012-16-8/vastavirran-politiikkaa-ja-kulttuuria
Onko sitten niin, että Kätilö on tarkoitettu poliittiseksi vastaiskuksi Sofi Oksasen kirjalle? Luin äsken Kätilön esittelyn kustantajan sivulta ja jo se kuvotti pelkän kielenkin vuoksi.
VastaaPoistaLuin Sofin kirjan Puhdistus heti kun se ilmestyi ja koin sen vahvasti moraaliseksi kirjaksi siitä huolimatta että se käsitteli hirveitä asioita. Mutta se onkin suuri romaani, joka jättää jälkeen hyvän ja puhdistuneen olon lukijalle. On kuin olisi kulkenut tulen läpi. Puhdistuksen kieli on kaunista, mukaansa tempaavaa. Tämä ei ole jälkiviisastelua, sillä koin Puhdistuksen ainutlaatuiseksi, suureksi romaaniksi heti sen ilmestyttyä keväällä 2008.
http://www.parnasso.fi/2008/04/puhdistuksesta/