Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
maanantaina, lokakuuta 05, 2015
All my kitchens. Keittiöni
Kuvahaaste: Keittiössäni: Pieni lintu -blogissa on suklaakakkuresepti! Ja muut vastaukset.:)
Lapsuudenkodin keittiö oli kodin sydän. Äiti oli taitava ruuanlaittaja ja leipoja.
Kuva on 1970-luvulta. Äiti leipoo karjalanpiirakoita. Huomaa Marimekko-tekstiilit- sisareni oli siihen aikaan töissä Kuopion Marimekossa. Keittiö oli iso ja vanhanaikainen. Se muistutti Carl Larssonin kuvan keittiötä. Keittiössä oli oikea puilla lämmitettävä hella. Myöhemmin myös sähköhella. Ruokakomero oli suuri vanhan ajan ruokakomero. Keittiössä oli paljon kukkia ja soikea ruokapöytä ja ruokasalin kaapit. Kaikki ateriat syötiin keittiössä.
Asuimme aina vuokralaisina, ja samoin olemme asuneet mieheni ja minä, myös mieheni virka-asunnoissa. Vain yksi keittiöistämme oli ns aika hieno. Keittiössä on tärkeintä kodin henki. Näin ajattelen oman kokemukseni mukaan.
Asuimme opiskeluaikana ja nuorena parina & perheenä monenlaisissa asunnoissa muiden muassa opiskelija-asintolassa vastapäätä poliisiasemaa (nykyistä ravintolaa) - keittiön kaasulevy vuoti ja piti pitää aina ikkuna auki keittäessä- ja Suomenlinnassa 1700-luvulla rakennetussa Nooakin Arkissa, jonka keittiössä ei ollut muuta lämmityslaitetta kuin pieni puilla lämmitettävä hella.
Viimeisestä Suomen keittiöstä ennen Kanadaan muuttoa on muistona vain tämä kuva. Minulla on sisareni lahjoittama pitkä Marimekko-esiliina. Muutimme yhdeksäksi vuodeksi Kanadaan muutama viikko tämän kuvan ottamisen jälkeen.
Seinillä kuvat Ruohometsän kansa -kalenterista
Ensimmäinen koti pikkukaupungissa Kanadassa. Maalasin keittiön seinät vihreiksi ja laitoin Ruohometsän kansa -kalenterin kuvat kehystettyinä keittiön seinälle. Ostimme meksikkolaiset tuolit paikallisen arkkitehdin ja espanjan opettajan pitämästä lahjatavarakaupasta. Pariskunta osti myytävät tuotteet joka vuosi suoraan meksikkolaisista kylistä. Meillä on edelleen nämä tuolit, jotka ostimme huippualennuksella puuvalmiina, mieheni hioi ja minä lakkasin ne.
Mieheni sai työpaikan Torontosta ja vuokrasimme iisalmelaisen kirjailijan Aarno Kellbergin tädin omistaman talon, kun hän muutti poikansa luo Ottawaan. Marimekko-esiliinan tilalle on minulle ilmestynyt luontoaiheinen muoviesiliina. Huomaa rukinlapa seinällä!
Kiinalainen kaupunginosa edullisine ravintoloinen ja kauppoineen sekä vanhimman lapsen kiinanopiskelu yliopistossa innostivat laittamaan itämaista ruokaa. Wokki ja melkein kaikki muukin tavara ostettiin kotiin Toronton IKEAsta. Kirjahyllyt, ruokapöytä ym tuotiin Suomeen, kun palattiin. Ne olivat hyvää laatua ja edullisia.
Vanha rouva möi talonsa ja jouduimme muuttamaan. Uusi kotimme oli pienessä kerrostalossa erittäin monikulttuurisessa kaupunginosassa lähellä Metron pysäkkiä, josta pääsi nopeasti ydinkeskustaan lastemme kouluihin ja yliopistoon. Suimme siinä asunnossa viisi vuotta. Kaikki lapset asuivat kotona. Kanadassa sai viime vuosiin asti veronalennusta, jos opiskelevat lapset asuivat kotonaan. Kaikki lapsemme opiskelivat ilmaiseksi Toronton Yliopistossa, sillä he saivat stipendin. Nuorin lapsista olisi saanut täysihoidonkin erääseen toisessa kaupungissa olevaan yliopistoon, mutta hän jäi mieluummin Torontoon.
Kuvassa mieheni syö aamiaista uuden "pöydän" ääressä Torontossa. Se ei ollut varsinainen pöytä vaan levy, jonka löysimme kadulta roskien joukosta, puhdistimme ja asetimme Toronton IKEASTA ostetuille pukkijaloille keittiöön. Istuin korkealla jakkaralla ja kirjoitin siinä suurimman osan lehtijutuistanikin. Lue Aurora-kirjat alkoivat keittiönpöydän ääressä Torontossa.
Palasimme Suomeen, ja mieheni sai viran, johon kuului suuri virka-asunto Helsingin ydinkeskustassa 1930-luvulla rakennetussa talossa (Korkeavuorenkatu 10 A 12). Asuimme siinä 20 vuotta. Asuntoon kuului alussa vain vaatimaton pieni keittiö, jossa oli ikkuna pihalle päin - ja ihana iso ruokakomero! Mikä onni! Jouluksi valmistin taiteilijapoikamme kanssa loistavat jouluruuat, jotka laitoimme ruokakomeroon niin kuin äitini teki lapsuudenkodissani aikoinaan. Menetimme melkein puolet virka-asunnosta - ja ruokakomeron - kun asunto remontoitiin ja pilkottiin 11 vuoden kuluttua (Remontin jälkeen: Korkeavuorenkatu 10 A 18.) Mutta saimme ison hienon keittiön.
Uusi keittiö oli toisella puolen taloa, ikkuna kadulle päin. Vastapäinen talo on matalampi kuin meidän silloinen talo. Kukat viihtyivät, kun oli paljon valoa.
Välillä oli liian kirkasta. Tarvittiin verhot. Ne löytyivät Hietalahden kirpputorilta kuten kaikki muutkin asuntomme verhot.
Keväinen valo vie keittiöstä eteisen peiliin asti.
Vihdoinkin tilava kunnon keittiö!
Ateria voitiin syödä keittiössä niin kuin ennen kotonani. Sukulaisemme on palannut ulkomailta Suomeen.
Sinivalkoinen keittiö siirtyy esineiden mukana seuraavaan asuntoon, pieneen vuokra-asuntoon Töölöön. Keittiön suosittu pinnasohva menee rikki muuutossa. Ei se olisi ehkä mahtunutkaan.:) Kuvia kummastakin viimeisimmästä keittiöstämme.
Suomenlinna ja lomamatkojen merimaisemat ovat mukana esineissä, varsinkin taulussa, joka on poikamme työ taideopiskelun ajalta Torontossa. Siinä aallot lyövät Suomenlinnan kallioon. Ihana meriaiheinen oviverho löytyi Hietalahden kirpputorilta.
Pääsiäisenä buffet-pöytä keittiössä. Pöydällä on sisarenpojan tuoma indonesialainen liina ja tyttären Kiinasta ostama kiinalainen kulho: kalligrafitaiteilijan vesikulho oikeasti.
Nykyinen keittiö on pieni. Iso perhe tai seurue ei mahdu siellä syömään. Mutta kaikki ruuat voi laittaa valmiiksi keittiön pöydälle ja ikkunan edessä olevan lipaston päälle ja viedä ne ajallaan olohuoneeseen kuten tehtiin isossa keittiössäkin. Aletaan glögistä. Takimmaisena odottavat jälkiruuat.
Orkideatkin viihtyvät keittiössä.
Albumini All my kitchens
Lahjat ystäviltä toivottavat tervetulleiksi keittiöön.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oi mikä ihana aikamatka - kiitos! :)
VastaaPoistaVälillä on hyvä tehdä aikamatka. Myös sen vuoksi, kun kuvia on nykyään vaikeaa löytää Flickristä - ja varsinkin laittaa bloggeriin. Tulee jonkinlaisia tienviittoja. Lukija voi vain katsoa kuvat tai lukea myös tekstin.
PoistaIhana matka lapsuudesta aikuisuuteen ja tähän päivään :) on teillä ollut onni myötä ja onnellinen perhe. Paljon uusia kokemuksia ja muuttoja.
VastaaPoistaRuokakylmiö on meillä vieläkin, mut ei oikeassa käytössään :D
Muutot ovat kiinnostavia, mutta myös kuluttavia. Sekä nivelet että huonekalut kuluvat. Onneksi vain huonekalut ovat kadonneet.
PoistaJokaisessa keittiössäsi on ihana kodikas tunnelma. =)
VastaaPoistaMinun äidilläni on tuollainen samanlainen voipytty kuin siun joulukuvassasi. =)
Se on kiva klassikko. Tarjoan siitä jouluna kastikkeen. Alle vain lautanen ja sille pieni kauha, jolkla kastikketta voi ottaa itselleen.
PoistaMukava matka menneeseen, keittiö on todellakin ollut kotinne sydän!
VastaaPoistaHuomasin, että ruokakuvia on vähän. Ruokaa laittaessa ei ehdi kuvaamaan. Koetan ottaa kuvan juhlapöydästä hyvissä ajoin, joskues ei ole ehtinyt ruokakaan sinne vielä.
PoistaMielenkiintoinen tarina keittiöhistoriastasi.
VastaaPoistaOlisi pitänyt olla vielä kuvia mummolasta. Mutta siihen aikaan valokuvat otettiin ulkona valoisalla ilmalla. Kansatieteellisiä kuvia voisi tietenkin löytyä. Nykyään voi kuvata ravintolassakin aterian ennen kuin syö sen.:)
PoistaIhanaa. Keittiössä on sohva kuten meillä oli parissa kodissamme. Sohvalla oli työpäivän jälkeen mukaa ottaa pikatorkut.
VastaaPoistaSitä on ikävä. Meni muutossa rikki, ja tänne uuteen asunton ei tuollainen mahtuisikaan.
PoistaIhana aikamatka! Hauskasti tuolit ovat kulkeneet matkassanne - löytyvät viimeisimmistäkin kuvista pilkahduksena :)
VastaaPoistaPidän niistä kovasti ja ajattelen usein sitä meksikkolaista kylää, jossa ne on tehty. Kaikki hiukan erilaisia.
PoistaTuoleja on kahdeksan, ja niitä on melkein kaikissa huoneissamme, jossakin yöpöytänä. Syomme olohuoneessa vain silloin, kun on isompi joukko koolla.
PoistaIhana kertomus keittöistäsi.
VastaaPoistaKiitos!"
PoistaTodella mahtava idea ja ihana kertomus
VastaaPoistaHuono puoli on se, että nettiyhteyteni ei taaskaan toimi. Pitää selvitä mieheni iPadilla, jolla olen kömpelö. Kiitos!
PoistaBlogissani olisi sinulle yksi juttu... =) <3
VastaaPoistahttp://hallatar.blogspot.fi/2015/10/haaste-ja-palkinto.html
Hauskat kysymykset. Koska nettiyhteyteni taisi palata, voin vastata.
PoistaAivan ihastuttava tarina elämäsi keittiöistä.
VastaaPoistaKiitos, olin tarinatuulella.
Poistaonpa IHANA keittiö-postaus! Nuo entisajan kuvat saavat huokaamaan syvään. Kaipaan sitä, kun ihmiset kävivät ex tempore-kahvilla toistensa luona. Nyt vain "tykätään" facebookissa kuvasta.
VastaaPoistaTotta, sellaista oli ainakin pikkukaupunkielämä. Äidillä oli aina vieraita. Me asuimme kaupungin keskustassa. Se varmaankin vaikutti ja tietenkin äidin hyvät ruuat ja leivonnaiset. Minulla on onneksi yksi lapsuudenystävä, joka pistäytyy meillä keskustassa asioidessaan.
PoistaMukava aikamatka. Kuviesi värisävyt veivät minut lapsuuteeni.
VastaaPoistaOlen siitä iloinen.
PoistaOpin amerikkalaisesa vaihto-oppilasperheessä joustavan suhtautumisen ateriointiin. Arkisin syötiin keittiössä baaritiskimäisen pöydän ääressä, jossa istuttiin korkeilla tuoleilla. Osa kahdeksan hengen perheestä saattoi syödä pienessä TV-huoneessa tarjotin polvillaan. Pöydässä istuvakin näki TV:n aukosta. Kun oli enemmän väkeä - isoisät tai tätejä - kuten jouluna ja Kiitospäivänä, laitettiin isoon olohuoneeseen 2-3 puulevyä peräkkäin pukkijalkojen päälle. Levyjen päälle paksut huovat ja pitkä liina, pöytähopeat ja hienot astiat esille. Ja talo oli hyvin suuri, 3-kerroksinen Flyygeleitäkin oli kaksi olohuoneessa. (Yleensä laitettiin pöytäliinan alle pehmeä huopa, jotta astiat eivät kolisseet ja hopeat naarmuuntuneet. :))
VastaaPoistaEurokangas neuvoo saman idean: huopa liinan alle.
http://eurokangas.fi/ohjeita-ja-ideoita/ideakuvat/ideakuva?idearyhma=6&idea=9
Aivan ihania ja muistorikkaita kuvia keittiöistä!
VastaaPoistaKuvat auttavat muistoja säilymään.
PoistaHieno keittiökavalkadi. Vuosien saatossa keittiöt vaihtuvat, väki vähenee. Ihana katsella ja lukea keittiöidesi tarinaa.
VastaaPoistaArleena, olen katsellut mielelläni Sinun kuviasi kodistasi ja uudesta kotipaikkakunnastasi.
PoistaMahtava nostalgiapläjäys! Kiitos.
VastaaPoistaHannele, kiitos kommentista. Se piristi.
PoistaEn osannut kommentoida tuon kommentointilinkin kautta, mutta toivottavasti huomaat kommentin tästä Hannelen ja sun kommentoinnin perästä!
PoistaIhan mielettömän ihana postaus! Kiitos!<3 Kaikista huikein kuva oli kai tuo kuva äidistäsi leipomassa, mutta ei nuo muutkaan kalpene, kun kyse on monissa arjesta, jota ei tule tallennettua tarpeeksi. Oli mielenkiintoista myös lukea perheesi keittiöhistoriaa.:)
Kiitos, Taina.
PoistaNyt oli ihana postaus :D Kiitos :)
VastaaPoistaTellu Tom, olen iloinen siitä, että pidit tästä.
PoistaAikamatka keittiötunnelma, hieno idea. Luumu leikkuualusta iski heti silmään. Minulla olisi ollut ihania salkkareitakin, mutta unohdin...
VastaaPoistaVanhat esineet ja kuvat palautuvat mieleen, kun tekee näitä.
Poista