Nordiska Museet :
Täälläkin on osa historiaamme, sillä olimme monta sataa vuotta osa Ruotsia. Se on fakta, joka täytyy tunnustaa. Emme voi pyyhkiä pois osaa menneisyydestämme. Olimme jo silloin osa Eurooppaa.
Jos ruotsi tulee valinnaiseksi aineeksi kouluissa, syntyy Suomeen pieni elliitti, joka osaa ruotsia, ruotsinkieliset ja ne, joiden vanhemmat ymmärtävät ohjata lapsensa opiskelemaan myös ruotsia. Vain he voivat saada valtion virkoja tässä kaksikielisessä maassa. Suomella on pitkä historia myös Ruotsin osana. Siinä oli hyvät ja huonot puolensa, mutta meistä tuli länsimainen maa. Kieli ei ole vain sanoja, vaan myös kulttuuria. Sen tietää esimerkiksi lyhyenkin latinan lukiossa lukenut. Lyhyen kurssinkin jälkeen on helpompi jatkaa, jos suuntautuu jollekin alalle, jossa kyseistä kieltä tarvitaan. Olen iloinen siitä, että kouluaikanani oli pakko lukea useita kieliä. Ei lapsi tai teini-ikäinen osaa itse suunnitella tulevaisuuttaan.
riikinruotsia ei suomalaiset kuiteskaan ymmärrä, puhuvat mieluimmin englantia.
VastaaPoistaMutta koulutiedoilla opppii lukemaan. Se on tärkeää. Ja itse voi jatkaa, jos haluaa.
Poistakaduttaa vähän että liikaa puutuin lapsiemme valintoihin, paras opiekelutulos kun lukee sitä mikä kiinnostaa.
VastaaPoistaVaikea kysymys.Joitakin valintoja joutuu pakostakin tekemään lasten puolesta.
PoistaAsun jo 46 vuotta Saksassa ja minulla iloa ja hyötyä, että oli koulussa pakko opetella 1950-60 luvulla ruotsia ja Suomen ja Ruotsin yhteistä historiaa. Halusin välttämättä säilyttää ruotsinkielentaitoni ja kehittää sitä lukemalla lehtiä ja automatkoilla lomalle Ruotsin Tukholman ja Turun kautta Satakunnan sydänmaille. Ruotsin kielen pänttämisestä oli ollut niin suuri vaiva 8 vuotta, että olisi ollut resurssien tuhlausta unohtaa se. Kesäisin ajelin 3 lapsen kanssa extempore mitä reittiä huvitti, tein mutkia matkoilla ja yövyin spontaanisti, missä huvitti. "Pakkohistoriasta" oli jäänyt jotakin aivojen kolkkiin ja kolusin paikkoja, missä jotakin tärkeää oli tapahtunut. Olisi liian pitkä juttu, jos selittäisin, miten monta mutkaa ja reittiä voi ajaa autolla Saksan ja Suomen Lapin välillä ja koluta Itämeren saaretkin ehkä noin 40 matkalla. Rakastuin 8-vuotiaana Yyterissä Itämereen ja 15 vuotiaana Tukholmaan ja laivamatkoihin. Tukholma ja laivarannat ja -yhteydet tulivat tutuksi, historialliset paikat nähdyksi ja tietoa karttui, kun osasin lukea brosyyrit, opasteet, museoitten vitriinien selitykset ja ostamani kirjat. Rakastuin 8 vuotiaana Yyterissä Itämereen ja 15 vuotiaana Tukholmaan. Helsinki jäi sivuun reiteiltäni ja vieraaksi ja kävin vain muutaman kerran siellä asian perässä tai päiväretkellä turistina. Minun aikanani ei kouluissa opeteltu ruotsin puhumista, joten se takeltelee, mutta ymmärrän hyvin suomenruotsia. Skoonen aksentti tuntuu kuunnellessa hankalalta, mutta Tukholman seudun käy paremmin. Pitkillä automatkoilla oli - varsinkin ihanina kesäöinä- aikaa kuunnella radiota. Ymmärrän nytkin ruotsia paremmin kuin englantia, koska ei ole ollut aikaa 2 1/2 lukiovuoden jälkeen lisää opetella. Ruotsin kielestä minulla ei ole ollut varsinaisesti hyötyä vaan on ilo osata sitä. Ilman ruotsin taitoa ja koulun historianopetusta en olisi viitsinyt Ruotsia katsella vaan olisin kaasutellut suorinta tietä ja suurinta sallittua nopeutta E4:ää Tukholmaan ja laivalle ja kotimatka samaa reittiä. Kuvittelen, kuinka niukaksi jää Ruotsin anti vain englantia osaaville turisteille.
VastaaPoistaYmmärrän, että kouluikäisillä on tarkat kuvitelma, mitä he eivät koskaan elämässään tarvitse tai mitä tarvitsevat, ja mitä heidän ei huvittaisi opetella. En minäkään osannut kuvitella , että olisin koskaan elämässäni tarvinnut "pakkosaksaa" johonkin saati sitten elantoni hankkimiseen. Oli aikoja, jolloin suomenkielen säilyttämisestäkin minulla oli suuri vaiva.
Nykyään on moni asia helppoa, kun on internet. On kivaa katsoa Sveriges TV:ltä tai yleltä jotakin tai etsiä 4 kielellä netistä tietoa. Lasteni ei ollut pakko oppia suomea. Se oli oli iltapäivä- ja lomaharrastus. Voivat laittaa työnhakupapereihin, että heillä on suomen kielestä perustiedot sujuvien englannin ja ranskan lisäksi. Heille tuli pikkulapsesta asti perspektiiviä pohjoismaihin. Heistä ei tullut muukalaispelkoisia pakkoneurootikkoja. Tuli tutuksi matkoilla kaiken maailman pcnikpaikat, uimarannat, leirintäalueet, laivarannat, Tivolit, Lisebergit, Legolandit, Särkänniemet ja Linnanmäet. Toivottavasti he elävät vanhoiksi, eikä koskaan etukäteen tiedä mitä hyötyä mistäkin on. Valintoja on tehtävä, mutta vääriä valintoja voi korjata aikuisena. Se saattaa teettää enmmän työtä kuin kouluajan "oikea" valinta kuten esim. latina tai kreikka apukielenä vasta yliopistossa.
Vielä Katriinalle, laitan tähän samasta aiheesta tekstiä aikaisemmista kommenteistani.
VastaaPoistaRuotsista on hyötyä myös maahanmuuttajille, sillä se on helpompaa kuin suomi. Siitä kertoo muun muassa Helsingin Yliopiston pitkäaikainen lehtori Diana Webster kirjassaan Finland Forever.
Ruotsi voisi olla ainakin lukion pakollisena kielenä. Sitä ennen luettaisiin pitkät kurssit englantia ja saksaa tai ranskaa. Ennen oppikoulussa luettiin monia kieliä.
Vaikka sana nöyrä on mennyt pila alle, on pakko käyttää sitä, kun puhutaan kielten oppimisesta. Kielten oppiminen on useimmille meistä vaikeaa. Huomasin sen jo silloin, kun olin ollut vaihto-oppilaana vuoden Amerikassa.
Pinnallisesti ottaen kielitaito oli hyvä ja näppärä, mutta kaukana erinomaisesta. Mutta eihän kielitaidon tarvitse olla täydellistä. Tarkoitus on, että tullaan toimeen sillä vieraalla kielellä, joka on tarpeen työn tai ystävyys- ja sukulaisuussuhteitten hoitamiseen.
Täysin kielitaidoton voi oppia nopeasti pienen käyttösanaston ja lauseet esimerkiksi matkaa varten. Tällöinkin on hyvä, jos ääntäminen ja korostus ovat kohdallaan. Pohjan pitäisi olla kunnossa.
Jos halutaan, että kielitaidosta tulee mahdollisimman hyvä, kielten opetuksen pitäisi alkaa lasten ollessa pieniä, mielellään alle 10-11 -vuotiaita. Leikkitoveritkin ovat erinomaisia opettajia! Ainakin ennen helsinkiläiset lapset oppivat toisiltaan suomen tai ruotsin, ehkä muitakin kieliä.
P.S. Pakkoruotsista olen kiitollinen, vaikka se johti vain luetun tekstin ymmärtämiseen. Siitä on ollut iloa harrastuksissa ja valtavasti hyötyä työssäni kirjailijana.